15.10.2014

131014a 131014b Löydän itseni jälleen junasta. Savossa en ollutkaan ehtinyt käymään aikoihin ennen tätä lomaa. Mutta nyt olen matkalla takaisin Turkuun. Kotona odottaa miljoona paperihommaa. Miksei kukaan koskaan kertonut miten paljon kaavakkeita aikuisuuteen kuuluu? Tai raportteja ja erilaisia harjoitustehtäviä. Missä ihmeen välissä meillä pitäisi olla aikaa olla luovia, kun tuntuu että jokaisesta taiteellisesta ajatuksesta on kirjoitettava raportti? Mutta en valita. Taidekoulu on ainoa paikka jossa voin nähdä itseni nyt.

Yllä taiteilijoita kesältä. Näinä syksyn pimenevinä iltoina residenssikesä tuntuu unenomaiselta ja epätodelliselta. Onneksi kuulumisia maailmalta eri kolkista putoilee kännykkään tasaisin väliajoin ja reissaamaan voisi lähteä vaikka minne. Myös mielenkiintoisia yhteistöitä syntyi. Assistenttina oli mahtavaa päästä kuvaamaan mm. newyorkilaisen taiteilija Chin Chih Yangin suuritöistä ja vähän pelottavaakin ympäristökriittistä performanssia. Myös australialaisen taitelija Grace Kingstonin kanssa koimme suuria tunteita ilosta kauhuun kun rakensimme hänen ympäristötaideteostaan mutaiseen järveen. Valokuvaajana kaikki tuntuu välillä niin digitaalisen abstraktilta, että on virkistävää päästä seuraamaan läheltä sellaista taiteen tekemistä, mikä on hyvin käsin kosketeltavaa.


///

And again I find myself writing this blog on a train. It has been ages since I have visited my parents, but this holiday made it possible. Now I'm heading back to Turku where there is a huge pile of paper and school stuff waiting for me. Why didn't anyone tell me how many different forms you have to fill when you are an adult trying to keep the basic pieces of your life together? I feel like I don't have time to be creative until I have done all the schoolwork I have. But I don't want to complain. Art school is the only place I can see myself right now.

Above there is again some artists from the summer times. As I'm seeing the sunlight fade away day by day, my super special summer feels almost surreal. But I'm happy to hear my phone beeping and sending me stories from different parts of the world. And if I had a bit more money I could easily travel to many amazing places. I'm also happy that as assistant I got to work closely with many interesting artists including New York-based performance artist Chin Chih Yang. Recording his environment critical performance in a dark forest was probably the scariest experience of my assistant times. Also with Australian artist Grace Kingston we had fun and also not so fun times when we were setting up her environmental art piece to a muddy lake. As a photographer everything can feel too digital and abstract sometimes so it's good to see how different things people can create by working with their hands.

In the pictures: GRACE KINGSTON and CHIN CHIH YANG