4.9.2014

040914a 040914b Olen viimein saanut pääni palautumaan kohti arkea. Ensimmäiset yöt asunnossani olivat levottomia, sillä heräilin uudelleen ja uudelleen ja en kyennyt tunnistamaan paikkaa kodikseni. Hyvästien jättäminen ihanille ihmisille ja ihanalle ARTELES RESIDENSSILLE tuntui sydänsuruilta ilman katkeruutta. Takana on elämäni paras kesä eikä lähtö onnistunut ilman kyyneliä. Koulun penkille palaan työstämään kesäistä potretti-projektiani.

Kesän aikana pyrin ottamaan valokuvan jokaisesta residenssissä tapaamastani taiteilijasta ja tallentaa näiden kuvien kautta myös Arteles Residenssin kaunista ympäristöä. Halusin kerätä muiston mielenkiintoisista ihmisistä ja haastaa itseni kuvaamaan heidät mahdollisimman pelkistetyssä tilanteessa pelkistetyllä asetelmalla. Lähtökohta tuntui aivan siltä kuin haluaisin kerätä katalogin ihmisistä, joista suurintaosaa en tule ehkä koskaan enää tapaamaan. Oli kiinnostavaa nähdä eri ihmisten reaktio lähes ohjaamattomaan kuvaustilanteeseen. Kesän aikana rakastuin positiivifilmiin, mitä sain ison kasan lahjoituksena kevään aikana. Pieni osa kuvista jäi kuitenkin onnistumatta parin vanhentuneen filmirullan ja valotusmittarin virhearvion vuoksi. Nyt jäljellä on kuitenkin enää kuvien järjestely ja laittaminen taitelijakirja -kurssin työn muotoon.

Kuvissa: JAKOB RIDDLE ja JULIO ORTA


///

I finally feel like I have switched my head back to my everyday life. First nights at my apartment were restless because I kept waking up and couldn't recognize my home. My room felt too big and it didn't have a window with a nice countryside view. Saying goodbye to so many lovely people and the lovely ARTELES RESIDENCY felt like heartache without bitterness. I got to spend the best summer of my life there but now I'm back at school and working on the portraiture project I had during this summer.

My plan was to take picture of every artist I meet at the residency and through these photos also capture the surroundings where I lived the whole summer. I wanted to have a private moment with each of them and challenge myself to take portraits with a really simple setting. It was interesting to see how different people reacted to a photo shoot situation where I gave almost no directions. I felt like I wanted to collect a catalog of these interesting people that I might not ever see again. This summer I fell in love with reversal film that I got a huge amount as a gift last spring. Some photos I unfortunately lost because of light miscalculation or outdated film. Now I just have to rearrange the photos and make them work as a final assignment for an artist book -course.

In the pictures: JAKOB RIDDLE and JULIO ORTA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti