19.8.2014

190814
Rakastan kertoa residenssiläisille kummitustarinoita. Ensimmäiset yöt natisevissa ja historiaa huokuvissa koulurakennuksissa nukuin levottomasti. Joka oven takaa tuntui löytyvän pelottavaa tai vähintäänkin arveluttavaa tavaraa. Kun öisin palaan suihkusta huoneeseeni pimeän pihan kautta juoksen ovelle ja lukitsen sen vapisevin sormin. Kerron taiteilijoille kuinka useat toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat eri aikoina nähneet saman kummituksen, sinitakkisen miehen. Muistutan myös, että residenssissä vieraillut espanjalainen pariskunta oli pitänyt spiritismi-istuntoja ja tavanneet sitä kautta tytön, joka on kuollut täällä. Ullakolla säilytetään edesmenneen mielisairaan taiteilijan teosjäämistöä, joka ei kestä päivänvaloa ja jota hänen omaisensa eivät halunneet säilyttää.

Enää on alle kaksi viikkoa töitä jäljellä ja en olisi vielä valmis lähtemään tästä hyvän mielen kummitustalosta.

///

I love to share horror stories with the people who are staying here. The first nights I spend in these historical school buildings I slept really anxiously. Every door here seemed to be hiding some creepy things. When I come back to my room at night and cross the gloomy yard, I still run quickly to the front door and lock it with shaky fingers. I always remember to tell the artists how various residents in various times have seen the same ghost, a man in a blue jacket. I also tell them how a Spanish couple that stayed here some time ago had a session of spiritism and through that they met a young girl that had died here. At the attic they keep the works of a local hunter and artist that created art that can scare you even in the brightest daylight.

Only less than two weeks left and I'm still not ready to leave this ghost house that makes me feel so happy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti