21.11.2014

211114a 211114b Terveisiä Unkarista! Tuntuu uskomattomalta, että olemme luokan kanssa jo kolmannen opiskeluvuoden perinteisellä luokkaretkellä, sillä vieläkin tuntuu siltä että olisin vasta äskettäin astellut Taideakatemialle ensimmäistä kertaa. Olemme asustelleet Budapestissa puolitoista viikkoa ja matkan toinen puolisko on vielä jäljellä. Budapestissa kahvilat, baarit, vintage-kaupat ja museot ovat vieneet mennessään, mutta olen ehtinyt myös kuvata enemmän kuin pitkään aikaan. Jotta pääsisin uusimpien kuvien julkaisuun, laitan esille vielä pari potrettia residenssikesältä, sillä sitä on niin mukava muistella iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä. 

Pari päivää sitten sain iloisia uutisia tänne jo muutenkin virkistävälle kuvausmatkalle. Elämäntilanteessa, jossa olen yhä kahden opiskelupaikan loukossa kaikista epäloogisin ratkaisu on ottaa irtiotto arjesta ja lähteä hetkeksi asumaan ulkomaille, mutta en antanut moisten käytännön asioiden antaa haitata mahdollisuutta hakeutua vaihto-opiskelijaksi. Tammikuussa muutankin siis Dubliniin opiskelemaan National School of Art and Designiin. Moni asia on elämässäni hyvin levällään, mutta ainakin tällä hetkellä huomaan olevani kaikista onnellisimmallani elämän jatkuvassa liikkeessä. Tällä hetkellä se tarkoittaa asumista pienen Budan puolella olevan asunnon sohvalla kolmen kameran kanssa.

Kuvissa: MEGAN TAYLOR ja SONJA LOTTA  

///

Greetings from Hungary! It feels unbelievable that we are me and my classmates have already studied photography for three years and we are having the traditional photography field trip. We have been living in Budapest for almost one and a half weeks and there is still more weeks to come. Here I have been carried away by cafés, unique bars, vintage stores and museums. I have also been photographing a lot, but before I can show my new stuff I want to share just couple more of my portraits from the summer in Arteles residency.

Couple days ago I received some happy news. In a life situation where I'm still stuck between two schools the most illogical thing would be to leave the everyday life and move abroad. But that is exactly what I want to do. In January I'm moving to Dublin to study in National Collage of Art and Design as an exchange student. So many things in my life are all over the place right now, but I guess I feel the most happiest when things are constantly moving. Right now it means that I'm living on a small couch on Buda side of this city with three cameras.

In the pictures: MEGAN TAYLOR and SONJA LOTTA

15.10.2014

131014a 131014b Löydän itseni jälleen junasta. Savossa en ollutkaan ehtinyt käymään aikoihin ennen tätä lomaa. Mutta nyt olen matkalla takaisin Turkuun. Kotona odottaa miljoona paperihommaa. Miksei kukaan koskaan kertonut miten paljon kaavakkeita aikuisuuteen kuuluu? Tai raportteja ja erilaisia harjoitustehtäviä. Missä ihmeen välissä meillä pitäisi olla aikaa olla luovia, kun tuntuu että jokaisesta taiteellisesta ajatuksesta on kirjoitettava raportti? Mutta en valita. Taidekoulu on ainoa paikka jossa voin nähdä itseni nyt.

Yllä taiteilijoita kesältä. Näinä syksyn pimenevinä iltoina residenssikesä tuntuu unenomaiselta ja epätodelliselta. Onneksi kuulumisia maailmalta eri kolkista putoilee kännykkään tasaisin väliajoin ja reissaamaan voisi lähteä vaikka minne. Myös mielenkiintoisia yhteistöitä syntyi. Assistenttina oli mahtavaa päästä kuvaamaan mm. newyorkilaisen taiteilija Chin Chih Yangin suuritöistä ja vähän pelottavaakin ympäristökriittistä performanssia. Myös australialaisen taitelija Grace Kingstonin kanssa koimme suuria tunteita ilosta kauhuun kun rakensimme hänen ympäristötaideteostaan mutaiseen järveen. Valokuvaajana kaikki tuntuu välillä niin digitaalisen abstraktilta, että on virkistävää päästä seuraamaan läheltä sellaista taiteen tekemistä, mikä on hyvin käsin kosketeltavaa.


///

And again I find myself writing this blog on a train. It has been ages since I have visited my parents, but this holiday made it possible. Now I'm heading back to Turku where there is a huge pile of paper and school stuff waiting for me. Why didn't anyone tell me how many different forms you have to fill when you are an adult trying to keep the basic pieces of your life together? I feel like I don't have time to be creative until I have done all the schoolwork I have. But I don't want to complain. Art school is the only place I can see myself right now.

Above there is again some artists from the summer times. As I'm seeing the sunlight fade away day by day, my super special summer feels almost surreal. But I'm happy to hear my phone beeping and sending me stories from different parts of the world. And if I had a bit more money I could easily travel to many amazing places. I'm also happy that as assistant I got to work closely with many interesting artists including New York-based performance artist Chin Chih Yang. Recording his environment critical performance in a dark forest was probably the scariest experience of my assistant times. Also with Australian artist Grace Kingston we had fun and also not so fun times when we were setting up her environmental art piece to a muddy lake. As a photographer everything can feel too digital and abstract sometimes so it's good to see how different things people can create by working with their hands.

In the pictures: GRACE KINGSTON and CHIN CHIH YANG

16.9.2014

160914a 160914b

Blogiyhteistyö Raw View -lehden kanssa

Paluuni kaupunkielämään on sujunut yllättävän onnellisesti, vaikka huomaankin kaipaavani kuumien kesäpäivien pyöräretkiä ja makoilua rehevöityneen järven laiturilla sudenkorentoja katsellen. Hämeenkyrö on sinetöinyt paikkansa sydämessäni suorastaan elokuvamaisena paikkana ja muistot ihanista ihmisistä, heidän kanssaan tehdyistä retkistä ja valvotuista öistä pitävät toivottavasti syyssynkeyden loitolla.

Jokin aika sitten sain mahdollisuuden tehdä yhteistyötä suomalaisen Photo Raw -lehden kanssa ja päätin siihen tarttua, sillä tämä talkootöinä syntyvä lehti on niitä harvoja suomalaisia valokuva-aiheisia julkaisuja, joista jaksan olla kiinnostunut. Joka kerta kun käperryn kaupunginkirjaston tuoliin valokuvalehtiä lukemaan, Photo Raw on pinossa ensimmäisenä. Aiemmin pääasiassa dokumentaariseen kuvaan keskittynyt Photo Raw on kokemassa uudistusta, jossa se laajenee niin muodoltaan kuin sisällöltään. Uusi kirjamainen Raw View tulee ilmestymään kolme kertaa vuodessa ja sen sisältö laajenee dokumentaarisesta valokuvasta myös muun taidekuvan puolelle. Tuleva 160-sivuinen julkaisu kohentaa visuaalista ilmettään ja esittelee nimekkäiden kuvaajien rinnalla myös nuoria lupauksia. 

Kunnianhimoinen projekti ei kuitenkaan toteudu ilman valokuvasta kiinnostuneiden ihmisten yhteistyötä. Photo View -lehden tukemiseen voi osallistua eri tavoin MESENAATTI.ME -sivulla. Omasta puolestani toivon, että projekti toteutuu odotetulla tavalla. Kotimaisten laadukkaiden valokuvalehtien otos on varsin köyhä, joten Raw'n uudistushalu näyttää tietä innovatiivisempaan suuntaan.

Yllä olevissa kuvissa ovat taiteilijat ADAM SETALA ja JIHYUN YOUN kesän potretti projektistani.


///

Blog collaboration with Photo Raw -magazine

My return to city life has been surprisingly happy even though I find myself longing for the bike rides of hot summer days and those idyllic moments that I used to spent lying on a dock watching dragonflies fly above the lake. I think I will forever remember Hämeenkyrö as a place that reminds me of some beautiful scene from an old Finnish movie. Memories of those awesome people and the adventures we had together and the nights we stayed up together will hopefully keep the fall sadness away.

Some time ago I got a change to have a blog collaboration with Photo Raw magazine. I decided to take that change because Photo Raw is one of the few Finnish photo magazines that I find appealing to me and it's created by using volunteer work. Every time when I find myself curling up on a library chair with photo magazines, Photo Raw is always the first one I pick. Now the magazine is renewing itself and expanding to a form that reminds more of a book than a magazine. It will be published under a new "Raw View" name three times a year and alongside with documentary photography it will also have more room for other forms of art photography. 

HERE you can participate on supporting the magazine and help Raw View to reach its goal. They are still raising money for this renovation but I hope they can make it and bring some well-needed innovation to the field of Finnish photography magazines.

Pictures above are artists ADAM SETALA and JIHYUN YOUN from my summer's portraiture project.


4.9.2014

040914a 040914b Olen viimein saanut pääni palautumaan kohti arkea. Ensimmäiset yöt asunnossani olivat levottomia, sillä heräilin uudelleen ja uudelleen ja en kyennyt tunnistamaan paikkaa kodikseni. Hyvästien jättäminen ihanille ihmisille ja ihanalle ARTELES RESIDENSSILLE tuntui sydänsuruilta ilman katkeruutta. Takana on elämäni paras kesä eikä lähtö onnistunut ilman kyyneliä. Koulun penkille palaan työstämään kesäistä potretti-projektiani.

Kesän aikana pyrin ottamaan valokuvan jokaisesta residenssissä tapaamastani taiteilijasta ja tallentaa näiden kuvien kautta myös Arteles Residenssin kaunista ympäristöä. Halusin kerätä muiston mielenkiintoisista ihmisistä ja haastaa itseni kuvaamaan heidät mahdollisimman pelkistetyssä tilanteessa pelkistetyllä asetelmalla. Lähtökohta tuntui aivan siltä kuin haluaisin kerätä katalogin ihmisistä, joista suurintaosaa en tule ehkä koskaan enää tapaamaan. Oli kiinnostavaa nähdä eri ihmisten reaktio lähes ohjaamattomaan kuvaustilanteeseen. Kesän aikana rakastuin positiivifilmiin, mitä sain ison kasan lahjoituksena kevään aikana. Pieni osa kuvista jäi kuitenkin onnistumatta parin vanhentuneen filmirullan ja valotusmittarin virhearvion vuoksi. Nyt jäljellä on kuitenkin enää kuvien järjestely ja laittaminen taitelijakirja -kurssin työn muotoon.

Kuvissa: JAKOB RIDDLE ja JULIO ORTA


///

I finally feel like I have switched my head back to my everyday life. First nights at my apartment were restless because I kept waking up and couldn't recognize my home. My room felt too big and it didn't have a window with a nice countryside view. Saying goodbye to so many lovely people and the lovely ARTELES RESIDENCY felt like heartache without bitterness. I got to spend the best summer of my life there but now I'm back at school and working on the portraiture project I had during this summer.

My plan was to take picture of every artist I meet at the residency and through these photos also capture the surroundings where I lived the whole summer. I wanted to have a private moment with each of them and challenge myself to take portraits with a really simple setting. It was interesting to see how different people reacted to a photo shoot situation where I gave almost no directions. I felt like I wanted to collect a catalog of these interesting people that I might not ever see again. This summer I fell in love with reversal film that I got a huge amount as a gift last spring. Some photos I unfortunately lost because of light miscalculation or outdated film. Now I just have to rearrange the photos and make them work as a final assignment for an artist book -course.

In the pictures: JAKOB RIDDLE and JULIO ORTA

19.8.2014

190814
Rakastan kertoa residenssiläisille kummitustarinoita. Ensimmäiset yöt natisevissa ja historiaa huokuvissa koulurakennuksissa nukuin levottomasti. Joka oven takaa tuntui löytyvän pelottavaa tai vähintäänkin arveluttavaa tavaraa. Kun öisin palaan suihkusta huoneeseeni pimeän pihan kautta juoksen ovelle ja lukitsen sen vapisevin sormin. Kerron taiteilijoille kuinka useat toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat eri aikoina nähneet saman kummituksen, sinitakkisen miehen. Muistutan myös, että residenssissä vieraillut espanjalainen pariskunta oli pitänyt spiritismi-istuntoja ja tavanneet sitä kautta tytön, joka on kuollut täällä. Ullakolla säilytetään edesmenneen mielisairaan taiteilijan teosjäämistöä, joka ei kestä päivänvaloa ja jota hänen omaisensa eivät halunneet säilyttää.

Enää on alle kaksi viikkoa töitä jäljellä ja en olisi vielä valmis lähtemään tästä hyvän mielen kummitustalosta.

///

I love to share horror stories with the people who are staying here. The first nights I spend in these historical school buildings I slept really anxiously. Every door here seemed to be hiding some creepy things. When I come back to my room at night and cross the gloomy yard, I still run quickly to the front door and lock it with shaky fingers. I always remember to tell the artists how various residents in various times have seen the same ghost, a man in a blue jacket. I also tell them how a Spanish couple that stayed here some time ago had a session of spiritism and through that they met a young girl that had died here. At the attic they keep the works of a local hunter and artist that created art that can scare you even in the brightest daylight.

Only less than two weeks left and I'm still not ready to leave this ghost house that makes me feel so happy.

7.8.2014

070814

Elämä residenssin taidekuplassa on jälleen hurahtanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Joka päivä tuntuu olevan omituinen yhdistelmä assistentin kiireellisiä tehtäviä ja mitä rentouttavimpia illanviettoja taiteilijoiden kanssa. Öisin kaadun sänkyyn väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Olen hukannut ajantajuni täysin ja tuntuu oudolta, että alle kuukauden päästä palaan taas kaupunkiin ja normaaliin opiskelijan arkeen. Vaikka olen valokuvannut paljon, kesä on silti ollut lomaa taiteen opiskelusta. Olen kuvannut varastoon asioita, joista saattaa myöhemmin tulla jotain. Pääasiassa olen kuitenkin tarkkaillut ja tutustunut eri taiteilijoiden työtapoihin ja elänyt uusien ystävien kanssa ihania kesähetkiä. Olen myös kommunikoinut koko kesän pääasiassa englannin kielellä, mikä onkin saanut minut ihastumaan myös suomen kieleen aivan uudella tavalla. 

Kesän ajan olen täyttänyt muistikirjaa teksteillä ja kuvilla, jotta ajatukset pysyisivät jotenkin järjestyksessä kaikkien yllättävien tilanteiden, jännittävien elämäntarinoiden, iloisten tervetulotoivotusten ja itkuisten hyvästien keskellä.

///

Summer in this interesting countryside art bubble has again gone super fast. It feels weird to think that in less than a month I have to adjust myself back to the normal life as a student. Every day here feels like a crazy mix two different worlds. During the day I feel like I am a school teacher on a school trip trying to make sure that all her students survive the from the trip alive and happy. At the evening I get to relax and enjoy the company and conversations with all these lovely new friends I have made here. Every night I fall asleep super tired but happy. I have taken a lot of photos that may or may not become something after this summer. But mainly I have been monitoring and getting familiar with different artists and their ways of doing art. And while I have been making amazing summer memories I have also bee communicated mainly with English language and now I sound like a colorful mix of many accents and dialects.

And in the middle of all of this I have filled my notebook with text and pictures. I have found that it is a good way to keep my head together when I live in an environment where I confront surprising situations, exiting life stories, happy welcomes and tearful goodbyes. 

10.7.2014


030714


Maaseudulla on kaikki ennallaan. Elämä on hurahtanut täällä hurjaa vauhtia ja taiteilijaresidenssin arjessa ei juuri tylsiä hetkiä ole. Ennen kärsin uniongelmista, mutta täällä voin työpäivän jälkeen nukahtaa melkein minne vain. Olen ehtinyt suunnittelemaan ja aloittamaan joitakin kevyitä valokuvaprojekteja, mutta en aio asettaa kesälle sen suurempia luovia tavoitteita. Välillä on hyvä oppia katsomaan ympäristöä ilman että kokee jatkuvaa tarvetta tallentaa sitä. 

Tai jakaa sitä. Valokuvausopintojen alettua olen vähitellen oppinut kypsyttelemään kuvia ja kuvasarjoja. Vaikka blogin pitäminen on edelleen tärkeä väylä kuvien esittämiseen, en koe enää tarvetta laittaa kuvia esille jatkuvalla syötöllä, sillä monet kuvat vaativat enemmän aikaa. Usein tekee hyvää kerätä koulusta palautetta ja pohtia sitä ajan kanssa ennen julkaisua. Monet kuvasarjat eivät toimi blogimuodossa ollenkaan ja niiden esittämisen suhteen on vaikea tehdä kompromisseja. Näiden asioiden ohella tämä blogi on minulle edelleen tärkeä valokuvauspäiväkirja, vaikka sosiaalisen median mahdollistama nopea julkaisutahti ei omaan työskentelyyni enää sovikaan.

Yllä ylijäämäpolaroidi kevään kuvauskeikalta.

///

I wouldn't have guessed that time on a country side in the middle of nowhere could go by so fast. I used to have problems in falling asleep but here after workdays I can fall asleep anywhere. It must be because there is no boring moments when you work in a artistic residency. I have planned some light photography projects for myself but I don't really mind if I spend this summer without any big creative goals. Sometimes it's good to learn to look at the surroundings without feeling a huge urge to capture it all the time.

Or share. After starting photography studies I have learned to take some time with my pictures until I share them. I still think that blog is a great way to present your photos, but many pictures and series need more time and don't work with the instant nature on Internet. Some pictures don't really work in a blog form and making compromises don't feel right. Along with these things this blog is till my most important platform of showing my work. I just like to take more time to think about what I'm doing and process the feedback I'm getting from school.

The picture above is a left over polaroid from a springtime photo gig.

19.6.2014

arteles1b arteles2 Kutsumme sitä kodiksi. Kodissa on yksi iso keittiö, kolme pientä keittiötä, 12 makuuhuonetta, 5 kylpyhuonetta, 12 ihmistä, 8 kansallisuutta, puulämmitteinen ulkosauna, lukemattomia kieliä, uskontoja ja taiteellisia tyylejä. Maalla ympärillä vallitsee rauha, mutta yksikään päivä ei ole samanlainen. Aika on mennyt kuin siivillä ja taiteilijaresidenssistä on tullut mitä ihanin pakopaikka kesän ajaksi. Lyhyessä ajassa olen saanut läheisiä ystäviä mitä erilaisemmista kulttuureista ja maailmakuvani on jotain aivan muuta kuin vielä kolme viikkoa sitten. Tuntuu pahalta ajatella, että hyvästien heittäminen näille ihmisille on päivä päivältä lähempänä, mutta samalla lähteminen vierailulle maailman kaukaisiin kolkkiin ei tunnu enää niin epätodennäköiseltä.

Kiireisen työn keskellä olen viimein ottanut käyttööni keväällä lahjoituksena saamani filmit ja hullaantunut täysin vanhasta diapositiivifilmistä, jonka valmistus on lopetettu jo kauan sitten. Olen innostunut suomalaisista maalaismaisemista ulkomaalaisten residenssiläisten tavoin ja tutkinut maailmaa maalaisteitä pitkin viilettävillä pyöräretkillä. En olisi koskaan uskonut, että lapsuuteni jälkeen kykenisin vielä nauttimaan elämästä maalaiskunnassa.


///

We call it "home". Home has one big kitchen, three small kitchens, 12 bedrooms, 5 bathrooms, 12 people, 8 nationalities, outdoor sauna, lots of different languages, religions and artistic styles. In the countryside there is peace all around, but every day is different than the other. Time has gone by so fast and the residency is starting to feel like the perfect place to escape my everyday life. In such a short time I have made close friends from different cultures and my worldview is so much different now than three weeks ago. It hurts to think that saying goodbye to these people is closer every day, but at the same time I know that visiting many faraway places on Earth isn't so unlikely anymore.

Even tough the work has been keeping me busy I have also fallen in love with shooting reversal film that I got as a donation last spring. The artists that are staying here have gotten me so exited about Finnish landscape that I could spend all my days riding a bike on a country roads. I would have never believed that after growing on a small countryside town I would feel so comfortable in a place like this.

People in the pictures:  OSCAR CHAN YIK LONG ja JIHYON YOUN

2.6.2014

170414a
170414a Ennen kuin ehdin edes tajuta että toinen vuosi valokuvaopintojen parissa sai päätöspisteensä, löysin itseni rinkka selässä vanhaan kyläkouluun rakennetun taiteilijaresidenssin pihalta. Nyt, joitakin päiviä myöhemmin pääni on yhä pyörällä, sillä tuntuu kuin olisin hypännyt Turusta suoraan kummalliseen metsän keskellä olevaan taidekuplaan, jossa niin monet eri kansallisuudet ja elämäntarinat kohtaavat. Joka aamu herään linnun laulusta hämmentyen. Kuuntelen suu auki tarinoita New Yorkin taidemaailmasta, tutkin vanhan koulurakennuksen erikoisia huoneita ja innostun suomalaisesta maalaiselämästä aivan kuin maailman eri kolkista saapuneet residenssiläiset. Jätin viimein taakseni vanhan työni ja koen olevani onnekas, että saan työskennellä kesän ympäristössä joka jo parin päivän jälkeen on parantanut mieleni laatua ja herätellyt inspiraatiota.

Residenssin kyläkoulumainen ympäristö toi mieleen Veli Granön kurssin, jossa työskentelimme arkistomateriaalin kanssa. Saimme valita Turun museokeskuksen sivulta kuvan, jonka ympärille rakensimme kerronnallisen kokonaisuuden. Koska olen muutenkin innostunut arkistomateriaalilla leikkimisestä, liitin mukaan kulkutautisairaalan kartan vanhasta lääkärikirjasta. Myös koko luokan kurssitehtävät ovat nähtävissä TÄÄLLÄ!

///

Before I even had time to realize that my second year in art school is over, I found myself in the middle of the woods unpacking my back-bags in an international artistic residency. Now when I have already worked here for couple of days I feel positively overwhelmed. The whole place feels like a weird art bubble where all these different nationalities and life stories collide. I think I will never get enough of hearing the birds sing in the morning or listening the exiting things about New York's art world. I feel like I also see the Finnish country living in a very exiting way when I get to experience it with the artists who are staying here. I finally left my old job and feel lucky that I get to work the summer in a place that makes me already feel really inspired.

The residency has been built on old school buildings so it reminded me of the work I did on Veli Granö's workshop couple months ago. On that workshop we were allowed to use archive material and build a story around one photo we could choose from city's old photo archives. As I have been really interested in archive material lately, I found the task really compelling. To great a story I combined the photo with a map of an old epidemic hospital. HERE you can also see what my other classmates did with the assignment. 

7.5.2014


5.5.14

5.5.14b

Heräsin pari yötä sitten kauhuissani painajaisesta, jossa muutin pois rakkaasta kodistani suureen ja kylmään kämppään. Tupareissa ei viihtynyt kukaan, sillä asunnossani ei ollut musiikkia tai huonekaluja. Ihmiset poistuivat säälivin katsein ja herätessäni rauhoituin vasta kun näin tutut taulut vastapäisellä seinällä. Näin samanlaisia unia syksyllä lähes joka viikko, mutta tällä kertaa olen oikeasti muuttamassa hetkeksi. Valmistaudun lähtemään kesäksi maaseudulle sillä sain työharjoittelupaikan kansainvälisestä taiteilijaresidenssistä. Maaseudun rauha ja maailman eri kolkista saapuvien taiteilijoiden assistenttina toimiminen voittaa kaupunkikesän, sillä kaipaan etäisyyttä kotikaupunkiini, vaikka se hyvin rakas onkin.

Löysin kuvakansioita oudon filmin, jonka olin kuvannut antiikkikaupasta ostamallani Genos Rapid -kameralla. Filmillä on syksyllä 2012 kuvattuja kuvia kirpputorilla myytävistä sängyistä ja en muista mikä oli motiivini niiden kuvaamiseen. Muistan kuitenkin että kamera meni rikki heti viimeisen kuvan ottamisen jälkeen.

///

Couple nights ago I had a bad dream where I moved away from my lovely apartment to live in a cold and gloomy flat. I had a sad housewarming party where my guests weren't enjoying themselves cause there was no music or furniture. People gave me sad looks when they left me alone in my new home and when I woke up I couldn't calm down until I saw the familiar pictures on my walls. I used to have those dreams every week during last fall but this time I'm actually moving. Soon I'm leaving for countryside to work the whole summer in an international artist residency. Spending summer surrounded by fields and forests and working with artists who come from places around the world sound like a well-needed break from my everyday life in Turku.

I found an odd film from my photo files. I have shot it with an old Genos Rapid which I bought from an antique store sometime during the fall 2012. I had photographed beds that are waiting to be sold on a flea market. I don't remember what my motive was, but the camera got broken after the last picture and now I find these photos really absurd.

6.4.2014

060413

Löysin unohtuneen kuvan vuoden takaiselta Utön saaren luokkaretkeltämme. Onko siitä tosiaan jo vuosi kun seikkailimme tuolla lähes autiolta tuntuvalla haaksirikkojen saarella? Muistan vieläkin elävästi, kuinka istuimme keskiyön hyytävässä pakkasessa majakan valon alla merta tuijotellen. Yksi saaren kiinnostavimmista rakennuksista oli vanha kirkko, joka monien muiden elementtien ohella sai saaren tuntumaan siltä, kuin se olisi jäänyt kokonaan pois ajankulun kelkasta. 

Lähiaikoina olen intoillut taiteesta monien hauskojen sattumusten kautta. Eräs blogiani seurannut herrasmies lahjoitti minulle niin paljon filmiä, että kuvaan sillä monta vuotta tästä eteenpäin. Myös taannoisella museovierailulla minulle sattui hauska yhteentörmäys maamme entisen presidentin kanssa. Hänen innokas suhtautumisensa taideteoksiin ja halu jakaa niistä huomiota kanssani sai minut hymyilemään monta päivää. 

Meneillään oleva Veli Granön haastava työpaja on nostattanut hurjasti intoa valokuvataidetta kohtaan, mutta aika-ajoin esitelmät ja esseet muistuttavat että myös taideopiskelu on vahvasti kiinni sivu- ja päivämäärien todellisuudessa. 

///

I found an old photo that I took a year ago when we were having a school trip on a far away island called Utö. It's hard to believe that it has already been a year since we were running around on a cold little island, which had a spooky history of many sad shipwrecks. I can remember vividly how daunting it felt when we were sitting under the light of the lighthouse staring at the gloomy sea. One of the most interesting buildings of the island was an old church. The church was only one of the elements that made the whole place feel like it had got stuck on the last century. 

Lately I have had many funny incidents that somehow involve art. I got really happy when a gentleman who has been following my blog, decided to give away his film storage and now I don't have to buy film in many years from now on. I also accidentally met our former president on a museum visit. She was really enthusiastic about the exhibition and was also willing to share some of her observations with me. Because of her I smiled for days. 

Now we are having a super interesting and challenging workshop by Veli Granö. These kind of workshops lift me up from the everyday school rhythm but essays and presentations always remind about the practical side of the art studies.

29.3.2014

280313a

Hyvin pitkään aikaan en kyennyt ajattelemaan mitään käytännön asioita. Annoin ajan kulua siten, että keskityin vain päivä kerrallaan syömiseen, nukkumiseen ja hengittämiseen. Kouluakin kävin jossain siinä välissä ja selvisin elämästäni ihan hyvin, kun en osannut nähdä masennuskausieni tuolla puolen olevan yhtään mitään. Opin olemaan myöhässä joka paikasta ja torkuttamaan kelloa monta tuntia joka aamu. 

Mutta ennen pitkään tuli taas aika kohdata elämä kaikkine hyvine ja huonoine velvollisuuksineen ja aikatauluineen. Tällä hetkellä hukun kirjoihin ja kahden koulun vaatimiin esseisiin. Yritän suunnitella kesää, joka on parempi kuin edellinen. Syksyllä ajattelin, että minun täytyy olla supersankari, jotta selviän tästä lukuvuodesta  kahdessa koulussa ja nyt ajattelin viimein yrittää olla se supersankari.

Valokuvia on. Ehtisinpä vain laittaa ne järjestykseen. 

///

For a long time I couldn't really think about any practical things in life. I just let the days go by and made sure that I eat, sleep, breath and study as much as I'm able to. I managed quite well in my little life even though I didn't see anything beyond my depression periods. 

Last fall I thought to myself that I have to be a superhero if I want to survive this year in two schools. Now it's the last chance to embrace the life of timetables and obligations and try to be that superhero. It might mean that I have to drown myself in books and essays completely, but it also means that I can plan myself a summer that will take my life a lot further that the last one.

I have a lots of photos. I just don't have any time to put them into an order.

11.3.2014

kummitus1blogc copy Lähiviikkoina olen harva se päivä vajonnut syvälle kaupungin kirjaston keltaisiin tuoleihin ja elokuvateatterin pehmeisiin punaisiin penkkeihin. Olen ahminut hetkessä melankolian historiasta kertovan tenttikirjan ja nähnyt viimein sen odotetun kaksiosaisen elokuvan, joka käsittelee naisen seksuaalisuutta. Olen myös valokuvannut ystäviäni studiossa värireunaisille polaroid-ruuduille. (Kiitos Sofia ja Anna!)

Tällä viikolla puuhailen valokuvateosta yliopiston LOADING SCREEN -mediataidetapahtumaan. Mikäli saan suunnitelmani toteutumaan, Taiteiden tutkimuksen rakennuksen aulassa voi leikkiä tapahtuman ajan aarteenetsintää, joka on saanut inspiraationsa 30-luvulla julkaistusta lääkärikirjasta. Olen myös mukana tänään ovensa avanneessa CONTEMPORARY SELF-PORTRAITS -näyttelyssä Köysiratagalleriassa, joten taiteen osalta Turku on tällä viikolla varsin mielenkiintoinen.

///

Past weeks have gone really fast. I have spent most of my time reading on the yellow chairs of main library, but haven't forgot to enjoy my time by sitting on the red chairs in the darkness of the movie theater. I read the book about the history of melancholy and got really fascinated by it. I also went to see the infamous movie about woman's sexuality, but it didn't distress me as much as I hoped it would have. I haven't forgot to photograph either so there is a little example of what happened when I dragged my friends to the studio and photographed them with color framed Impossible -films. (Thank you Sofia and Anna!)

This week I'm focusing my energy to create an artwork to the university's media art event called LOADING SCREEN. If everything goes as I have planned my work will be a little treasure hunting game that has been inspired by an old medical book that I found from my mothers bookshelf. I'm also taking part in a CONTEMPORARY SELF-PORTRAITS -exhibition, that opened today at Köysiratagalleria. So for art lovers there is lots of small things happening this week in Turku.  

27.2.2014

40214
Yritän ravistella mieltäni hereille talvihorroksesta ja kaivaa kuvia tänne bloginkin puolelle. Tällä hetkellä yritän laittaa elämääni järjestykseen olemalla kuukauden mittaisella lomalla Taideakatemiasta ja lukemalla opintojani kasaan yliopistolla. Välillä kaksi oppialaani tuntuvat olevan täysin levällään, välillä ne risteävät toisiaan täydentäen. Kuvamateriaalia olisi blogin puolelle laittaa enemmänkin, jos en ajatuksissani poukkoilisi sinne tänne.

Viimeisen vuoden aikana olen pohtinut paljon sitä, onko valokuvaopintoihin siirtyminen muuttanut suhtautumistani valokuvaamiseen. Tuntuu, että valokuvan leikkikenttä on mielessäni laajentunut, kun koulun myötä on tajunnut että säännöt on tehty rikottaviksi ja valmiita kaavoja on turha seurata. Olen oppinut työskentelemään pitkäjänteisemmin ja uppoudun yhteen projektiin pidemmäksi aikaa enkä edes yritä kuvata kaikkea kokoajan. Nyt identifioidun enemmän kuvataideopiskelijaksi kuin valokuvauksen opiskelijaksi. "Oma tyyli" voi vielä olla mitä vain.

Talven aikana olen kokenut suurta viehtymystä vanhojen kirjojen tarjoamaan arkistomateriaaliin. Myös kaikenlainen digitaalisuuden esiintuominen kiehtoo. Yliopistolla viikko sitten järjestetty luento pikselin analogisoinnista tiivisti paljon asioita, joista olen taiteellisessa mielessä ollut tämän toisen opiskeluvuoden aikana kiinnostunut.

///

I try to wake myself up from the winter exhaustion and show some new photos after a long time! I have a lot more photos to show in here, but I find it hard to focus on blogging cause my mind is running back and forth. Right now I'm trying to pull my life together by taking a small break from the Arts Academy and doing some reading for the University. Sometimes these two degrees I'm having feel like two totally separate things, but there are days when they cross each other very closely.

During the past year I have been thinking if starting photography studies have changed how I feel about photographing. I feel like my mind has expanded cause I have realized that there are actually no rules to follow and no working formula for creating an interesting photo. I'm more persistent and can work with one project for a long time. I have also let myself relax and don't even try to photograph everything all the time. I like the idea that my style can still be whatever I want.

This winter I have been exited about using old archival materials. Also the idea of showing the digital nature of a picture feels interesting right now. Last week at the University I had a lecture about the analogy of a pixel. That kind of sums up what has been on my mind during this second year as an art student.

20.1.2014

City Lungs - Silence Says it All

170114 Yhteistyö City Lungs -bändin kanssa jatkuu kolmannen julkaistun kappaleen muodossa. Valokuvasin bändin kappaleille kannet syksyllä 2012 ja sama konsepti jatkuu myös lähitulevaisuudessa, kun Dead End Weekend -projekti saa jatkoa. Mutta nyt vuorossa on koskettava Silence Says it All, jonka kansi syntyi pimenevänä syysiltana peruukin alla olevan Lauran kanssa.

Olen lähiaikoina päässyt kuvaamaan muitakin toimeksiantoja Polaroid-kameralla, mikä tuo mukanaan aina pari ylimääräistä sydämen tykytystä. Joululahjarahoilla tilasin myös omaan käyttööni pari filmipakettia, jotka nyt täyttävät jääkaappini vihanneslokeroa.

///

During the fall 2012 I collaborated with the band City Lungs and shot some covers for their songs. This very touching song is Silence Says it All and in the near future there will be more covers to see and more songs to listen! This photo was taken with Laura who is hiding under a red wig.

Lately I have also been able to shot other assignments with my Polaroid camera. It always brings some extra excitement when you are using expensive film, but most of the time it just makes you a little bit more focused on what you are doing. After Christmas I ordered some film packages for my self and for my future assignments. Those films are currently in my fridge waiting for my next inspiration.

CITY LUNGS: Facebook, Webpage, Soundcloud    

14.1.2014

90114

Entinen Instagram-vihaaja tunnustautuu. Söpöt aamupalakuvat ja kamalat vintage-filtterit saivat minut voimaan pahoin puhumattakaan Instgramin omituisista tekijänoikeussäännöistä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kuin puhelimeni uusimisen jälkeen annoin tämän valokuville omistetun sosiaalisen median imaista minut mukaansa. Yhtäkkiä kännykällä kuvaamisesta tuli nopeaa ja rentouttavaa aivojumppaa vakavien kouluprojektien rinnalla. Puhelimella kuvaaminen on kuin keräisi leikekirjaa yksityiskohdista, jota kohtaa läpi päivän. Olen aina ollut laiska ottamaan arkisia kuvia, mutta kännykällä kuvaamisen myötä sitä on tullut tehtyä kuin huomaamatta. Vaikka en tallenna rumia aamupalojani ja jätän usein kuvani ilman filttereitä, palvelun kummallisia tekijänoikeusasioita ei silti käy kieltäminen. 

Kevätlukukausi on alkanut intensiivisellä painotyön ja kuvankäsittelyn yhdistelmäkurssilla. Pitkien koulupäivien aikana luomme ja painatamme taidelehden, johon jokainen luokkalainen saa suunnitella oman osionsa. Kurssin konkreettisuus on virkistävää, sillä sen lopputulos on jotain käsin kosketeltavaa. Edes se, että pitkien päivien jälkeenn kaadun suoraan sänkyyn ja vajoan unten maille, ei varjosta innostusta tätä kevätlukukautta kohtaan.

///

These are the confessions of an old Instagram-hater. The cute breakfast pictures and horrible vintage filters used to make me feel sick (and they still do). But when I got my iPhone I was willing to throw away my preconceptions about this controversial social media for photographs. Soon I noticed that taking photos with my phone was light and easy fun beside my more serious photography studies. I feel like my Instagram album is a little scrapbook for the little interesting things I notice everyday. I have always been lazy at documenting my everyday life, but with phone in my pocket I do it all the time and enjoy sharing them with my friends. I still don't find my ugly morning breakfasts worth documenting and I usually leave my photo without a filter. If the copyright issues of Instagram wouldn't be so messed up it would be the perfect little media for creating and sharing photographs.

The spring term has started with an intensive course that mixes printing and photo editing. Last month we learned graphic design so now we will create our own art magazine. It's so refreshing that during this course we will create something concrete. After the long school days I usually just feel exhausted and fall to sleep, but this spring time in school feels totally worth it.

@MARIJOHANNAN