15.10.2013

6 1 19 21 24 22B 13 Syyskenkien pohjat nauravat ja laskevat vettä sateella sisään. Vanhat kivitalon ikkunat vetävät niin, että verhot heiluvat tuulessa. Kainalossa vanha koira hengittää niin raskaasti, että tuskin näkee enää seuraavaa kesää. Olo on suorastaan naurettavan melankolinen tähän aikaan vuodesta.  

Yllä on joitakin paloja teksteistä ja kuvista koostuvasta dokumentaarisen valokuvauksen kurssin sarjasta. Kurssilla meitä yllytettiin haastamaan dokumentaarisuuden käsitettä. Päädyin tutkimaan aihetta yhdistelemällä vanhoja kuvia ja uusia tekstejä tarinan muotoon. Tarkoitukseni oli käsitellä kuvia dokumentteina tietystä ajasta, jota muistot muokkaavat. Ajankulku hämärtää todellisia tapahtumia ja muistot alkavat muotoutua tarinaksi. Tekstit ovat tämän työn kohdalla kuvia olennaisimpia, mutta tällä kertaa pidän ne itselläni.

///

My shoes are broken and my feet get wet when it rains. My apartment is so cold that it feels like there is a wind moving inside. Thankfully I have my family's old dog sleeping next to me, but he is breathing so heavily that I'm afraid he will die at any second. This fall is making me ridiculously melancholic.

Above there are some pieces from my documentary photography course assignment. The teacher encouraged us to challenge the concept of documentary. I ended up approaching the term by mixing old photographs with newly written texts creating a story about good memories. I think when time passes memories can easily take a form of a story. Photographs are literary documents of past but time and memory changes their meanings. I feel like in this assignment the texts have more to tell than the pictures, but this time I rather keep the stories with myself. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti