15.10.2013

6 1 19 21 24 22B 13 Syyskenkien pohjat nauravat ja laskevat vettä sateella sisään. Vanhat kivitalon ikkunat vetävät niin, että verhot heiluvat tuulessa. Kainalossa vanha koira hengittää niin raskaasti, että tuskin näkee enää seuraavaa kesää. Olo on suorastaan naurettavan melankolinen tähän aikaan vuodesta.  

Yllä on joitakin paloja teksteistä ja kuvista koostuvasta dokumentaarisen valokuvauksen kurssin sarjasta. Kurssilla meitä yllytettiin haastamaan dokumentaarisuuden käsitettä. Päädyin tutkimaan aihetta yhdistelemällä vanhoja kuvia ja uusia tekstejä tarinan muotoon. Tarkoitukseni oli käsitellä kuvia dokumentteina tietystä ajasta, jota muistot muokkaavat. Ajankulku hämärtää todellisia tapahtumia ja muistot alkavat muotoutua tarinaksi. Tekstit ovat tämän työn kohdalla kuvia olennaisimpia, mutta tällä kertaa pidän ne itselläni.

///

My shoes are broken and my feet get wet when it rains. My apartment is so cold that it feels like there is a wind moving inside. Thankfully I have my family's old dog sleeping next to me, but he is breathing so heavily that I'm afraid he will die at any second. This fall is making me ridiculously melancholic.

Above there are some pieces from my documentary photography course assignment. The teacher encouraged us to challenge the concept of documentary. I ended up approaching the term by mixing old photographs with newly written texts creating a story about good memories. I think when time passes memories can easily take a form of a story. Photographs are literary documents of past but time and memory changes their meanings. I feel like in this assignment the texts have more to tell than the pictures, but this time I rather keep the stories with myself. 

2.10.2013

021013a 021013b Pakkailen reppuani ja yritän psyykata itseäni innostumaan katselemaan maailmaa syysväsymyksen keskeltä. Viikon alku on kulunut väripimiön höyryjen pyörryttävässä ilmassa. Jostain syystä pimeät mustalla verholla peitetyt kopit ja siellä täällä tuikkivat fosforitähdet luovat todella turvallisen tuntuisen ympäristön. Tänään löysin filminkehityshuoneesta lehden, jossa oli artikkeli pikseleistä. 

Alkavan syksyn valokuvailut ovat olleet monella tavalla hyppyjä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Dokumentaarisen valokuvan kurssilla tein toistaiseksi henkilökohtaisimman työni. Viikonloppuna tein elämäni ensimmäiset keikat lehtikuvaajana ja sain tästä uudesta aluevaltauksesta aivan uskomattoman määrän energiaa. Nyt lähden loppuviikoksi Uppsalaan viettämään aikaa rakkaan ystäväporukan kanssa ja toivottavasti palaan sieltä repussani hieman lisävaloa tähän syksyyn. 
---
Tonight I'm packing my backpack and trying to fight the exhaustion caused by the fall. I got inspired by the magazine article that I found at school. The article was about pixels and it got me energy to do something with the old summer photos. I have spent the beginning of the week in a dizzy air of color darkroom. Right now I find the total darkness and the sound of the enlarger extremely calming. 

As a photographer I have gone totally out of my comfort zone during the past month. On a documentary photography course I did my most personal work so far and last weekend I did my first gigs in photojournalism. The latter one got me so much positive energy that I can't wait to do something like that again. Now I'm off to Uppsala to spend the rest of the week with my dear friends and to get more positive feelings as a souvenir.