3.8.2013

010813
Nyt kun huomasin jo puiden lehtien kellertävän, päädyin palaaman toukokuun lopun kuvakansioihin, joissa kesä toiveineen ja velvoitteineen tuntui vielä tuoreelta. Meidän kuvataiteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden näyttelyn avajaiset olivat täynnä intoa ja ylpeyttä taakse jääneestä ensimmäisestä taideoppivuodesta. Kiipesimme Tonttumäelle, jonka huipulla riemu tiivistyi ilta-auringon valossa ja puuhun rakennetussa kiikussa. Kuvassa on kuvataiteen opiskelija Selma.

Pääosin rauhallisissa merkeissä kulkenut kesä on opettanut taas miten arvokasta on tarttua hetkeen. Kun ystäväni kanssa keskustelimme kesäauringon alla kariutuneista ihmissuhteista oli helppo heittää ilmoille kysymys: "Mitä hyötyä on hyvistä muistoista, jos niistä ei seuraa mitään pysyvää?" Mutta millaisista asioista sitä oikeastaan seuraa jotain pysyvää?

///

The approaching fall made me seek early summer photos to remind of that careless time when the first art school year was about the end and the summer was about to begin. After the opening of our first student exhibition we climbed on a hill to enjoy the early summer sunset and the swing that was build on a big three.

The summer has taught me again to enjoy the moment. With my friend we were talking about the relationships that have ended during this summer and it was too easy to ask the question: "What do you do with the good memories if you can't make them last?" But I can't really name things that actually do last in life.  

6 kommenttia:

  1. Hieno kuva ja myös hieno kysymys! Ite oon miettinyt samaa ja todennut, että tärkeintä on vain arvostaa hyviä hetkiä ja niitä hyviä muistoja riippumatta siitä mitä sen jälkeen seuraa. Ja oikeastaan yritän arvostaa myös huonoja hetkiä ja huonoja muistoja, koska se kaikki mitä olen kokenut (hyvä, että huono) on tehnyt minut siksi kuka olen nyt. Jokainen kohtaamani ihminen, tapahtuma, asia vaikuttaa... ja se on oikeastaan aika mielettömän kaunista ja kihelmöivän jännittävää, kun ei voi tietää että mitä seuraavaksi ja mihin suuntaan itse muuttuu ihmisenä ja kenen tai minkä vaikutuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pakko vielä lisätä, että itse koen kaikista huonoistakin jutuista lopulta seuranneen jotain hyvää. Useimmiten huonot kokemukset antaa tilaisuuden tajuta jotain oleellista omasta itsestä ja/tai toisista ihmisistä, ja näin ollen tulee mahdollisuus kasvaa itse uuteen, parempaan suuntaan.

      Poista
  2. Buddhalaiseen tyhjyysfilosofiaan liittyy mun mielestä aika realistinen ajatus siitä, että kaikki on lopulta pysymätöntä. Ainut pysyvä asia on pysymättömyys, eli tietynlainen jatkuva muutos.

    Jollain hyvällä tai ikävällä teolla/muistolla voi toki olla hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset, jotka heijastuu useisiin sukupolviin. Silti tietyllä tapaa on aika lohdullista, että lopulta kaikki asiat on ohimeneviä. Se, että mikään tila ei ole pysyvä, mahdollistaa muutoksen... ja sitä kautta oikeastaan kaiken: elämän, evoluution ja kehityksen.

    Hyvää tokaa vuotta!

    VastaaPoista
  3. Ihania kommentteja Taikki-tytöt! :) myös oma filosofiani jäljittelee samoja ajatuksia! Kun ei tässä elämässä oikein tiedä mitä tapahtuu, niin ei sitä muuta voi kun olla ottaa kokemuksista kaikki irti ja kasvaa myös negatiivisista asioista... Onhan se aina vähän surullista, että moniin hyviin hetkiin ei pääse palaamaan koskaan, mutta eipä elämässä muutenkaan voi kääntyä takaisin tai tuntea liian suurta turvallisuuden tunnetta minkään suhteen. Onhan tää vähän tällasta perus lätinää elämästä ja sen arvaamattomuudesta, mutta niin totta se vaan silti on! Ja hyvä buddhalaiset! :D ja kiitos vielä näistä ajatuksista!

    VastaaPoista
  4. voi miten ihanan eleettömiä ja kauniita kuvia sulla on täällä!
    ja aivan ihana tapa kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa kiitos paljon! :) Joo, kirjottaminen on ollu mulle aina tosi tärkeetä, joten kiva tietää että tykkäät siitäkin tyylistä!

      Poista