31.3.2013

Maisemakuvia

280313a 280313b 280313c Muistelen vielä hetken luokkaretkeämme Utön saarelle. Saimme yhden kuvaustehtävän aiheeksi "maiseman". Kuvattuani ensimmäisen päivän merta ja suoria maisemakuvia, vaivuin hetkeksi nauttimaan vain nukkumisesta ja luokkatoverimme mahtavista kokkailuista. Maisemien upeus johti ahdistukseen: miten tehdä upeiden ympäristöjen puitteissa jotain omaa? Jouduin kiskomaan itseni ulos vaeltelemaan saarelle yksin toppahousuissani kamerajalka kainalossani. Päätin tavalla tai toisella löytää tavan rentoutua ja päästää irti maiseman ylianalysoimisesta. Suuntasin kameran kohti kiinnostavaa maisemaa ja lähdin erilaisten urheiluliikkeitä toteuttaen hyppimään siihen. Kaaduin lumeen useita kertoja ja jäin siihen hetkeksi makaamaan. "Ei tämä niin vakavaa ole", hoin itselleni ja olin tyytyväinen ja täysin vapaa. Kun illalla epävarmana näytin kuvia opettajalle, hän sanoi: "Olet tallentanut kuvaan jonkun teon ja joskus sekin yksinään riittää olemaan kiinnostava", ja "Sinulla on upeat hiukset. Käyttäisit niitä kuvissasi useammin."

Ylimmän kuvan taustalla näkyy yksi saaren hautamuistomerkeistä. Tuollaisten pienten yksityiskohtien muodossa kuulemamme hurjat haaksirikkotarinat olivat jatkuvasti läsnä tunnelmassa, joka leijui luonnon armoilla olevan saaren yllä.

11 kommenttia:

  1. Sulla sentään maisemassa on jokin kohde...t: mustavalkoinen maisemakuvaaja. Tykkään kyllä ton ensimmäisen kuvan oudosta fiiliksestä, kuin muistomerkki vetäisi sua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mustavalkoinen maisemakuvaaja :) Kiitos paljon kommentistasi. Muistelen vieläkin hämmästystäni toissaviikolla mustavalkoisen maisemakuvasi kohdalla: sähköjohto näytti ihan lankalaukaisimelta ja siltä kuin maisema itsessään olisi ottanut itsestään omakuvan! :D

      Poista
  2. löysin tän blogin vähän aika sitten, ja menikin tovi kun vaan NAULIUDUIN katsomaan taakse ja taakse näitä mielettömiä kuvia. oot todella lahjakas, ja tän blogin taiteellinen taso on noussut ihan huimasti alkuajoista. upeaa nähdä jonkun kehityskaari kuvaajana noin konkreettisena! kouluunpääsy on selkeästi (ja luonnollisestikin) antanut yhä vielä sellasta luovaa potkua sun kuvailuun, että tästä blogista tuli kyllä heti mun ykkössuosikki... gaaddämn, mitä susta vielä tuleekaan :O! respect, ja hyvää kevättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohoh, oon oon nyt ihan sanaton tämän kommentin edessä! Kiitos aivan tuhannesti tällaisesta palautteesta! :) Täytyy laittaa tämä tarkasti mieleen niitä päiviä varten, kun taiteellinen itsetunto ei ole huipussaan. Kiva kuulla, jos tämä blogi on onnistunut naulitsemaan ääreensä. Olen joskus jopa hetkellisesti harkinnut noita ensimmäisten blogimerkintöjen poistamista, mutta päättänyt sitten jättää ne. Sinunkin mainitsemastasi syystä: kehityskaari tuntuu näin todella konkreettiselta. Ja aivan, kouluun pääsy on kyllä toiminut näin taiteellisessa mielessä todella vapauttavana kokemuksena! Ja kiitos tästä vielä :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Haha, ihan hyvä kommentti oli! Kiitos Helen ;)

      Poista
  4. Toi eka kuva saa mut sanattomaks. Oumai

    VastaaPoista