23.12.2013

221213a 221213b

Olen laskenut matkalaukkuni Savon maalle ja loman ajaksi aion maatua valtava villapaita päälläni takan edustalle. Joulu tuntuu yhä absurdilta ajatukselta, vaikka olenkin melkein viikon palkinnut itseäni pikkulahjoilla elokuvalipuista valokuvakirjalöytöihin. 

Viime kuussa rimpuilin läpi parin viikon omakuvakurssin, joka suhtautui mielestäni omakuvaan turhan perinteisestä näkökulmasta. En ole omakuvassa juurikaan kiinnostunut näköisyydestä vaan omakuvan muista elementeistä. Päädyin käsittelemään kurssin tehtävässä melankoliaa ja yhdistämään valokuviin dramaattista kuvituskuvaa menneisyydestä.

Hyvää joulua blogin uskolliselle lukijakunnalle ja satunnaisille vierailijoille! 

///

Christmas feels like an absurd idea even though I have already unpacked my bags to my parent's place. My plan for this holiday is to pass out in a huge warm jumper in front of a fireplace and sleep as much as I can. During the past week I have bought myself little gifts that all have something to do with art. 

Last month I was fighting myself through self-portrait course. I felt like the course was highlighting too traditional ways of looking self-portraits and ended up doing something more visually playful. I wanted to deal with melancholy and mixed my photos with dramatic old illustrations.

Merry Christmas to all my loyal followers and occasional visitors! 

29.11.2013

291113x 291113b 271113c 271113d Koulussa on tällä hetkellä meneillään omakuvakurssi, mutta muiden ihmisten kuvaaminen tuntuu paljon kiinnostavammalta juuri nyt. Viimeisen kuukauden aikana olen pitkästä aikaa osoitellut kameralla ystäviäni. Muutettuani Turkuun yli viisi vuotta sitten olen saanut kohdata monenlaisia samaistuttavia taiteilijasieluja, joiden olemassaolosta olin aikaisemmin vain haaveillut. Jostain syystä niin valokuvaaja- kuin mediatutkijaystäviäni tuntuu yhdistävän vahva taipumus leijailla aina vähän todellisuuden yläpuolella. Kaivoin vähän käytetyn salamalaitteeni esiin ja kuvasin joitakin ystäviäni eri tilanteissa ympäri Turkua.

Kuvissa: MIKKO, joka tarjoilee maailman parasta vaahtokarkkiteetä ja jolta löytyy huimasti kypsää näkemystä niin valokuvauksesta kuin elämästäkin. LAURA, rikoskumppanini taistelussa maailmaa vastaan. SOFIA, joka ei ole aamuihminen mutta joka usein jakaa kanssani aamun aikaiset koulumatkat (aina pari minuuttia myöhässä ja nälkäisenä). MARIA, joka sanoo olevansa synkkä tyyppi, mutta jonka elämänhalu tarttuu kaikkiin ympärillä oleviin.

///

I'm having a self-portrait course, but recently I have been more interested in photographing other people than myself. During the past month I have asked my friends to step in front of my camera. Since I moved to Turku five years ago I have met so many wonderful like-minded people who I should photograph more often. For some reason all my friends at the university and at the Arts Academy have a strong tendency to escapism, so that inspired me to take portraits of them. 

People in the pictures: MIKKO who makes the most amazing marshmallow tea and has all kinds of interesting ideas about life and photography. Laura who is my partner in crime on a battle against the world. SOFIA who is definitely not a morning person but who still shares the early morning school walks with me. MARIA who says she has a grim personality, but I think everyone around her questions that. 

20.11.2013

191113

Äitini antoi vanhan perheraamatun lainaan. "Saat käyttää, jos et herjaa". Ravintolan pöydässä lakia opiskeleva siskoni kertoo, että uskonnollisiin tarkoituksiin tehdyllä taiteella on eri tekijänoikeudet kuin muulla taiteella. Isä puhuu siitä, kuinka hautasi koiramme aamulla kotitalomme takapihalle. Voin pahoin ruokani ääressä ja en vielä silloin tiedä että seuraavana yönä joku naapureistani varastaa lompakkoni ja huulipunani.

Päivät kuluvat niin nopeaa vauhtia, että en pysy niiden mukana. Juuri kun ehdin laskea nykytaiteen kurssin porakoneen kädestäni, olen jo luokkatovereideni kanssa pimeässä metsässä leikkimässä studiovaloilla. Ylläni leijailee satunnaista huonoa karmaa, mutta jatkuvasti nopeammin laskeutuva pimeys ei enää ahdista. 

///

My mother borrowed me an old family bible and wanted to make sure I don't use it to insult religion. My law student sister says that there is a different copyright system for images made for religious purposes. Right now I find old books and their images especially interesting and could easily see myself doing something with them.

After learning to build stuff on a course of contemporary art, I'm back doing photography on a studio course. I'm having some bad karma floating around me, but generally things are starting to look brighter even tough the darkness is falling earlier every day.  

13.11.2013

111113a 111113b

Noin kuukausi sitten hyppäsin täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä kuvaamaan Stand-up Turku -festivaalin kansainvälisiä koomikkoja. Lehtikuvaamisesta ei ollut minkäänlaista kokemusta aikaisemmin, joten otin pestiin vastaan vähän sekä innosta että pelosta tutisten. Sain kuvata eteläafrikkalaisia Kagiso Ledigaa (oik.) ja David Kauta ja iki-ihanaa islantilaista Hugleikur Dagssonia, joka paremmin sarjakuvataiteilijana tunnetaan. Kahden jälkimmäisen näkeminen edellisiltana Turun Klubin lavalla pidensi elinikääni vuosia, joten pientä fanityttöyttä oli ilmassa.

Ledigan ja Kaun komiikassa erityisen kiinnostavaa on yhteiskunnallisuus. Enemmän aiheesta voi lukea Maailman Kuvalehden sivuilta. Hugleikur Daggsonin kuvat menivät Turun Ylioppilaslehdelle. Lähiaikoina on ollut mukavaa astua ulos taidekoulukaapista ja haastaa itseään ihan toisenlaisiin tehtäviin. Aivan yhtä mukavaa on kuitenkin pujahtaa uusia kokemuksia rikkaampana takaisin taidekuvan lämpimään syliin.

///

About a month ago I got a change to step totally out of my comfort zone and photograph international comedians who were performing in Turku stand-up festival. I had absolutely no previous experience of photojournalism, so I was balancing between feelings of excitement and fear. I photographed Kagiso Lediga and David Kau from South Africa and Hugleikur Dagsson from Iceland. After seeing Kau and Dagsson performing night before I was trying to hide my fan-girl moments. 

Compared to Finnish stand-up comedians, Lediga and Kau have stronger political aspects to their comedy. Questions of race are especially interesting on a field of political comedy.  For me stepping out of the art school closet has been a refreshing experience, but crawling back to the safe ground of art photography is still always very pleasant.   

2.11.2013

Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset - Alaska

011113a 011113b 011113c

Syksy on ollut otollista aikaa pimeässä metsässä loikkimiseen, mutta promokuvausten tekeminen taskulampun valossa vasta olikin jännittävää puuhaa. Kuvattavanani oli parissa vuodessa sooloprojektista bändiksi kasvanut kepeä folkrock-yhtye Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset. Vuoden takaisen pimiökurssin tuotokset taipuivat myös luontomeiningin nimeen vannovan bändin esikoislevylle kansiksi (taitto: Tomi Tuominen). Turkulaisyhtyeen levy julkaistiin eilen ja en voi olla miettimättä miten paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun VIIMEKSI kuvasin Antille promo- ja kansimateriaalia. 

Promokuvausten lisäksi olen ehtinyt lähinnä keskittyä yliopiston ja Taideakatemian välillä taiteiluun ja Nykytaiteen kurssiin, jossa työstämme työparini Sofian kanssa installaatiota pääkirjaston Kaamos-tapahtumaan. Massiivinen valkoisesta huoneesta ja videoteoksesta koostuva työmme on kärsinyt epäonnea ja huonoa karmaa, mutta mikäli onnemme lähtee nousukiitoon, se on nähtävissä Turun Pääkirjastossa 8.11. 

///

This fall has been a great opportunity for wandering in a dark forest, but doing a promo shoot in the dark with only flashlights was a whole different thing! I was shooting a fresh folk rock band Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset that used to be my friend's solo project. They are released their first record yesterday and I had the opportunity to make the cover from the pictures I made in darkroom last year. Can't help thinking how much has happened since LAST TIME I shot photos for Antti.

My daily life is now consisting of balancing between university studies and Arts Academy studies. Right now I'm attending course about modern art and I'm creating a installation to the main library of Turku with my classmate Sofia.  We have had a lot of bad luck with it, but if we work hard and our luck turns we will create a white room with a video installation to the event in main library 8.11. 

Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset: FACEBOOK, SOUNDCLOUD, SUE  

15.10.2013

6 1 19 21 24 22B 13 Syyskenkien pohjat nauravat ja laskevat vettä sateella sisään. Vanhat kivitalon ikkunat vetävät niin, että verhot heiluvat tuulessa. Kainalossa vanha koira hengittää niin raskaasti, että tuskin näkee enää seuraavaa kesää. Olo on suorastaan naurettavan melankolinen tähän aikaan vuodesta.  

Yllä on joitakin paloja teksteistä ja kuvista koostuvasta dokumentaarisen valokuvauksen kurssin sarjasta. Kurssilla meitä yllytettiin haastamaan dokumentaarisuuden käsitettä. Päädyin tutkimaan aihetta yhdistelemällä vanhoja kuvia ja uusia tekstejä tarinan muotoon. Tarkoitukseni oli käsitellä kuvia dokumentteina tietystä ajasta, jota muistot muokkaavat. Ajankulku hämärtää todellisia tapahtumia ja muistot alkavat muotoutua tarinaksi. Tekstit ovat tämän työn kohdalla kuvia olennaisimpia, mutta tällä kertaa pidän ne itselläni.

///

My shoes are broken and my feet get wet when it rains. My apartment is so cold that it feels like there is a wind moving inside. Thankfully I have my family's old dog sleeping next to me, but he is breathing so heavily that I'm afraid he will die at any second. This fall is making me ridiculously melancholic.

Above there are some pieces from my documentary photography course assignment. The teacher encouraged us to challenge the concept of documentary. I ended up approaching the term by mixing old photographs with newly written texts creating a story about good memories. I think when time passes memories can easily take a form of a story. Photographs are literary documents of past but time and memory changes their meanings. I feel like in this assignment the texts have more to tell than the pictures, but this time I rather keep the stories with myself. 

2.10.2013

021013a 021013b Pakkailen reppuani ja yritän psyykata itseäni innostumaan katselemaan maailmaa syysväsymyksen keskeltä. Viikon alku on kulunut väripimiön höyryjen pyörryttävässä ilmassa. Jostain syystä pimeät mustalla verholla peitetyt kopit ja siellä täällä tuikkivat fosforitähdet luovat todella turvallisen tuntuisen ympäristön. Tänään löysin filminkehityshuoneesta lehden, jossa oli artikkeli pikseleistä. 

Alkavan syksyn valokuvailut ovat olleet monella tavalla hyppyjä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Dokumentaarisen valokuvan kurssilla tein toistaiseksi henkilökohtaisimman työni. Viikonloppuna tein elämäni ensimmäiset keikat lehtikuvaajana ja sain tästä uudesta aluevaltauksesta aivan uskomattoman määrän energiaa. Nyt lähden loppuviikoksi Uppsalaan viettämään aikaa rakkaan ystäväporukan kanssa ja toivottavasti palaan sieltä repussani hieman lisävaloa tähän syksyyn. 
---
Tonight I'm packing my backpack and trying to fight the exhaustion caused by the fall. I got inspired by the magazine article that I found at school. The article was about pixels and it got me energy to do something with the old summer photos. I have spent the beginning of the week in a dizzy air of color darkroom. Right now I find the total darkness and the sound of the enlarger extremely calming. 

As a photographer I have gone totally out of my comfort zone during the past month. On a documentary photography course I did my most personal work so far and last weekend I did my first gigs in photojournalism. The latter one got me so much positive energy that I can't wait to do something like that again. Now I'm off to Uppsala to spend the rest of the week with my dear friends and to get more positive feelings as a souvenir.

24.9.2013

230913a 230913b 230913c Syyskuu on hujahtanut hurjaa vauhtia opiskelukuvioiden merkeissä. Dokumentaarisen valokuvauksen kurssilla olen mm. valokuvannut kotiäidin arkea ja kaivellut muistoja kuvien avulla. Kaiken keskellä syksyinen lankeava pimeys on saanut minut taas innostumaan mustavalkofilmistä.

Yllä kuvia mediatutkimuksesta valmistuneen opiskelukaverini zombie-aiheisita valmistujaisjuhlista ja ensimmäisen vuoden opiskelijoiden leirikoulusta. Tuutorina olin leirikoulussa vapaamatkustajana ja sain nauttia sen rennoimmista puolista eli hyvästä seurasta, laiturilla makoilusta ja Rymättylän peltoteillä pyöräilystä. Jostain syystä filmille tallentui vain synkkiä maisemia yölliseltä seikkailulta pilkkopimeällä pellon laidalla.

///

As the school has finally started I have found myself rushing around with different courses. On a documentary photography course I have been digging some memories and taking pictures of my friend who is currently a stay-at-home-mom.

But these pictures are random observations inspired by the falling darkness of this time of the year. The first one was taken on a zombie themed graduation party. The rest of them were taken on a school camping trip where I enjoyed the season's last warm days on a good company by the sea. On a trip I loved riding a bike on a warm country roads, but some how most of the pictures caught on film were taken on a adventure after sunset.

2.9.2013

010913b

Yritän pakata reppua koulun alkamista varten, mutta en millään tunnu muistavan mitä valokuvausopiskelijan tarvitsee kantaa mukanaan. Repusta löytyy filmijärkkäri, jonka sisällä olevaan filmiin en tahdo vielä koskea. Kuvien sijaan parhaiten kesän menoista muistuttavat lika ja kulumat keväällä ostetun Joponi rungossa.

Syksy alkaa dokumentaarisen valokuvauksen kurssilla. Aihe on niin laaja, että se mahdollistaa vaikka millaisiin teemoihin tarttumisen. Kamppailen kahden suunnan välillä. Toisaalta voisin lähteä seikkailemaan itselleni vieraiden aiheiden ja ihmisten pariin ja haastaa itseni mukavuusalueeni ulkopuolella. Toisaalta voisin käpertyä tutkiskelemaan itseäni ja tehdä jotain äärimmäisen henkilökohtaista. Molemmat lähestymistavat tuntuvat yhtä pelottavilta.

Löysin kesäkuun kansioista kuvan ukistani. Äitini kannusti meidät tilanteeseen, jossa ahdistus oli käsinkosketeltavaa kameran molemmin puolin.

///

School is finally starting again and I'm having troubles remembering what a photography student should be carrying in her backpack. I feel like I did't do much photography during this summer, but the dirt and the scratches on my bike tell that I have done something else.

Fall is starting with a course of documentary photography. The subject feels so wide that I'm having mixed feelings about which way I should go with it. I could have an adventure and put myself out there to meet new people and see new places. On the other hand I could study myself and do something deeply personal. Both options feel equally scary.

I found a few months old picture of my grandfather. My mum pushed me and him into a situation where we both felt really uncomfortable.

19.8.2013

180813a 180813b 180813c 180813d2
Loppukesästä olen pyöritellyt monia kuvausideoita, mutta säästellyt niiden toteuttamista energisimpiin ja luovempiin aikoihin. Päädyin kuitenkin toteuttamaan pääkopassa jo pitkään laiskotelleen idean ja yhtenä kesäaamuna laitoin Holgaan keskikoon filmin sijasta 35mm filmin. Kuvaaminen oli kivalla tavalla hallitsematonta, koska rajausta oli vaikea hahmottaa. Kuviin tuli inspiroiva elokuvamainen lisä, joten luulen, että palaan saman tekniikan pariin myöhemmin. 

En tiedä mitä ajatella sateesta ja ilta illalta uhkaavammin laskeutuva pimeydestä. Takana on vuosi, jolloin saatoin keskittyä vain valokuvaukseen ja nyt edessä on opintojen suorittaminen samanaikaisesti kahdessa eri korkeakoulussa. Moni asia tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan, mutta paineen alla sortuminen ei ole vaihtoehto.

///

During the end of this summer I have been rolling many new ideas on my head, but still left them to wait for the times when I feel more energetic and creative. One morning I decided to finally try to shoot a 35mm film with Holga that normally takes medium format film. Shooting felt freshly uncontrollable and the results reminded me of old movie stills. I think the technique is definitely worth trying again at some point.

I don't know how to deal with the rain and the threatening falling darkness of autumn. For the past year I have been able to focus on photography alone, but now it's time to work on my two degrees in two different schools. Many things feel harder than ever right now, but being crushed by the pressure isn't any kind of option.   

3.8.2013

010813
Nyt kun huomasin jo puiden lehtien kellertävän, päädyin palaaman toukokuun lopun kuvakansioihin, joissa kesä toiveineen ja velvoitteineen tuntui vielä tuoreelta. Meidän kuvataiteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden näyttelyn avajaiset olivat täynnä intoa ja ylpeyttä taakse jääneestä ensimmäisestä taideoppivuodesta. Kiipesimme Tonttumäelle, jonka huipulla riemu tiivistyi ilta-auringon valossa ja puuhun rakennetussa kiikussa. Kuvassa on kuvataiteen opiskelija Selma.

Pääosin rauhallisissa merkeissä kulkenut kesä on opettanut taas miten arvokasta on tarttua hetkeen. Kun ystäväni kanssa keskustelimme kesäauringon alla kariutuneista ihmissuhteista oli helppo heittää ilmoille kysymys: "Mitä hyötyä on hyvistä muistoista, jos niistä ei seuraa mitään pysyvää?" Mutta millaisista asioista sitä oikeastaan seuraa jotain pysyvää?

///

The approaching fall made me seek early summer photos to remind of that careless time when the first art school year was about the end and the summer was about to begin. After the opening of our first student exhibition we climbed on a hill to enjoy the early summer sunset and the swing that was build on a big three.

The summer has taught me again to enjoy the moment. With my friend we were talking about the relationships that have ended during this summer and it was too easy to ask the question: "What do you do with the good memories if you can't make them last?" But I can't really name things that actually do last in life.  

19.7.2013

170713a 170713b Neljännesvuosisatani lähestyy ja viimein äiti sai tahtonsa läpi, kun tämä melkein 25-vuotias suostui asettamaan lapsuuden lelunsa kirpparipöydälle myytäväksi. Prosessista tuli kuitenkin niin nostalginen, että aloin valokuvaamaan muovipusseihin asetettuja muistojani. Lapsuudessani käytin viikkorahojani materiaan sen verran ahkerasti, että tästä tulee varmasti paria kuvaa pidempi prosessi. Yllä olevat kuvat edustavat leluja, joista en lopulta luopunut. 

En tunne käsitettä "ikäkriisi", sillä jokainen vuosi tuntuu olevan edellistä vahvempi ja tasapainoisempi. Moni pikkukylällä kasvaneen tytön unelma on ehtinyt toteutumaan, joten hetken aikaa on hyvä vain olla unelmoimatta ja nauttia aiempien unelmien hedelmistä. Lähiaikojen pitkät keskustelut luokkakavereiden kanssa ovat väistämättä johtaneet haikailuun takaisin Taideakatemian käytäville. On aika mahtavaa olla 25 ja innokkaana menossa toiselle luokalle.

///

As I'm soon going to turn 25, I finally got myself to go sell my old toys on flea market. It turned out to be a productive process cause I couldn't let them go without documenting them with my camera. These toys are the ones I didn't sell, but there are many others waiting so the process is worth continuing. 

I'm not familiar with the term "age crisis" cause every year in my life seems to be better and stronger than the last one. Many of the things I have dreamed of have come true so now I just enjoy the moment. And maybe the luckiest thing right now is just to be an art student going to the second grade. 

6.7.2013

060713a 060713b 060713c

Viimeisimpinä kesäviikkoina olen löytänyt itseni jälleen vaeltelemasta sinne tänne niiden ystävien kanssa, joiden seurasta olen ehtinyt nauttimaan harmillisen vähän viimeisen vuoden aikana. Olen myös istunut joitakin yliopisto-opinnoille tuottoisia hetkiä suosimassani lukutuolissa kaupunginkirjastolla. Tällä hetkellä meneillään on ensimmäinen Ruisrock-viikonloppu kahdeksaan vuoteen, kun en ole mukana tuossa musiikkijuhlassa yhtenäkään päivänä. Kesä näyttäisi kulkevan eteenpäin rauhallisesti tasaisen onnellisuuden vallitessa ilman niitä suurimpia elämyksiä.

Yllä joitakin mustavalkofilmin löytöjä päivältä, jolloin seikkailimme MIKON kanssa Katariinan laaksossa laukuissamme kameroita ja piknikeväitä. Myös valokuvauksen kanssa on hyvä ja utelias olo. Aivan kuin silloin joskus vuosia sitten, kun otin vanhan järjestelmäkamerani käteen ensimmäistä kertaa ja lähdin ulos kuvaamaan puita ja kenkiä täysautomaatilla. 

///

I have been enjoying latest summer weeks by wandering around with my old friends and by trying to get my thoughts out of the art school world back to the university world. So far it looks like the summer will pass with solid and relaxed happiness but without any mind-blowing experiences. I'm kind of happy with that and in terms of photography I feel as curious as I felt at the day I started it.

Above you can see some photos I took on b&w film when we had a picnic in the valley with MIKKO. We were carrying cameras and picnic snacks in our bags. It was the end of May and I was sure that the summer would be endless.  

29.6.2013

City Lungs - Hello Saturday

270613

On aika palata muistelemaan pimeän syysillan kuvaussessiota, jota valaisi Lauran päässä oleva kirkas pinkki peruukki ja hetki ennen kuvaussessiota Siwasta ostettu sytkäri. Kumpikaan meistä ei ole (edelleenkään) koskaan polttanut tupakkaa, mutta City Lungsin toisena julkaistavan kappaleen kansikuvaan oli tarkoitus tehdä bändin toiveiden mukaan jotain vähemmän hempeää. City Lungsin "Dead End Weekend" projektin kappaleita ja niiden polaroidille kuvattuja kansia on luvassa vielä lisää. Edellinen kansi löytyy TÄÄLTÄ.

Koen yhä, että toimeksiantojen tekeminen filmille on aina täynnä epävarmuutta. Tiedän, että odotukset kuvien onnistumisen suhteen ovat kovat, mutta materiaalit saattavat käyttäytyä hallitsemattomasti. Riskien otto tuntuu kuitenkin yhtä hyvältä kuin ajatus siitä, että joku jakaa kanssani samanlaisen nuhjuisen filmiestetiikan ja on antaa minulle luvan tarttua niihin riskeihin. 

///

I´m trying to remember this one dark night last fall with Laura. Back then neither one of us knew how to smoke a cigarette (and we still don't). We took photos for a cover of City Lungs's new song Hello Saturday and I was so exited and nervous about how the polaroid film would react this time. I feel like it's a total blessing that people trust me so much that they let me do these "shabby" record cover photos for them.

There is still more covers to come for City Lung's "Dead End Weekend" project, but while waiting you can see the previous one in HERE.

City Lungs WEBSITE, FACEBOOK and SOUNDCLOUND 

24.6.2013

240613a 240613b 240613c

Tarkoitus oli kirjoittaa näiden kuvien yhteyteen jotain, mutta teksti tuntui niin henkilökohtaiselta, että en kyennyt kirjoittamaan sitä edes paperille. Kesän alettua olen vain dokumentoinut elämääni, joka tuntuu erittäin onnekkaalta tällä hetkellä. Kovalevy pursuilee kuvia, mutta aikaa niiden läpikäymiseen tuntuu olevan todella rajallisesti. Yritän repiä ajatukseni gradukirjoihin, mutta aamut ovat pitkiä kuin valovuodet ja niistä selviydyttyänikin tahdon vain ulos. Lähipäivinä olen pyöritellyt mielessäni pieniä blogiuudistuksia ja tapoja virkistää ajatuksiani tätä yli neljävuotiasta oppimispäiväkirjaa kohtaan.

Ainiin, jos jotain lukijaa huolettaa Google-readerin poistuminen käytöstä, tätäkin blogia voi seurata mm. BLOGLOVINISSA.

///

I finally decided to write blog texts also in English. I like to think this blog as my main platform of publishing my photos so writing in English is also starting to feel more natural idea. Lately I have been pondering my thoughts about photographs and privacy. I found myself struggling with the idea of publishing photos that feel too personal for me. At the beginning of this summer I have mainly been documenting moments of my life cause it feels exceptionally lucky right now. My mind is escaping to comfortable long mornings although I should focus on the pile of my thesis books next to my bed.

Oh, and if there is someone worried about the end of Google-reader, you can follow this blog also in BLOGLOVIN.  

7.6.2013

Näyte

070613
On aika lähteä purkamaan ensimmäisen taideoppivuoden päättävä näyttely, mikä tarkoittaa myös virallisesti kesäloman alkua. Valitsin näyttelyyn kuvan Amsterdamista. Rakastan kierrellä kasvitieteellisissä puutarhoissa niin matkoilla kuin kotikaupungissanikin. Ne ovat kuin omia rakennettuja todellisuuksiaan, joissa kasvit on istutettu ja luetteloitu lasikattojen alle kuin valtavaan vitriiniin. Myös Amsterdamin matkalla helmikuussa eksyimme Lauran kanssa tuttuun tapaamme rentoutumaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä vastaan tuli huone, joka oli vielä rakenteilla. Remontista irrallaan lasiseinän vieressä seisoi koppi, johon puut oli eristetty turvaan muusta ympäristöstä. Kasvihuoneen ilma oli kostea, joten kameran linssin huuruuntuminen tallensi filmille kumman utuisuuden, jonka takia en uskaltautunut kuvaa juurikaan photoshopilla säätää. 

Näyttelyn teemaksi valikoitui "todellisuuden taju", mikä helpotti näyttelykuvan valintaprosessia. Tuntui hyvältä lopettaa ensimmäinen valokuvan opiskeluvuosi tähän kuvaan, sillä koen että se kertoo jotain sellaisesta analyyttisestä, mikä minua valokuvaamisessa yhä enenevässä määrin kiinnostaa.

Nyt on aika vetää raja koulun loppumisen ja kesäloman tuomien uusien velvollisuuksien välille. Takana on kolme päivää valokuvan pääsykokeissa avustamista, mikä oli yllättävän rankkaa, sillä jännitin niin paljon kaikkien hakijoiden puolesta. Tänä viikonloppuna häivyn Savoon yliopistokirjojen kanssa yritän taas muistuttaa itselleni, että elämä on muutakin valokuvaa.

27.5.2013

Kesän ensimmäinen piknik

270513a
270513b
270513c
Ensimmäinen taideoppivuosi on takana yhden esseen jälkeen. Kun yhteisnäyttelyn avajaiset olivat ohi havahduin ajatukseen, että elämässäni on muutakin koulu. Tajusin, että ennen valokuvan opintoja en ilmeisesti ole koskaan aikaisemmin opiskellut mitään täydestä sydämestäni. Mutta nyt kesän tullen on tarkoitus ottaa aikaa kaikelle muulle. Yhtäkkiä olen taas kiinnostunut kantamaan kameraa kaikkialle ja tekemään sillä muistiinpanoja arjesta. Ja kirjoittamaan ylös mitä vähäpätöisempiä huomiota rumalla käsialallani, jota siskoni kuvailee väärän käden kirjoitukseksi. 

Viikonloppuna otin mukaani piknikille polaroidkameran ja filmipaketin, joka oli kärsinyt liian kylmistä oloista uudessa jääkaapissani. Nautin suunnattomasti pehmeällä hiekalla makaamisesta ja arkisten polaroidien kuvaamisesta. Ruissalo on kesäisin maailman hienoin paikka ja lähiviikkoina olen huomannut päätyväni sinne pyörällä yhä uudestaan ja uudestaan. 


Tuntuu oudolta ajatella, että seuraavien kuukausien aikana ei tarvitse olla Taideakatemialla viisi päivää viikossa, tai että en näkisi joitakin luokkakavereitani koko kesänä. Lukuvuoteen ei ole mahtunut päivääkään, jolloin aikainen koululle lähtö ei olisi tuntunut hyvältä ja huomaan yhä herääväni automaattisesti joka aamu klo.6-8 välillä, vaikka saisin nyt nukkua niin pitkään kuin haluan. 

18.5.2013

Kevätjuhla lähestyy

180513a 180513b 180513e 180513d
Kädessäni on ihana uusi musteen tuoksuinen kirja, joka esittelee tämän hetken valokuvausopiskelijoiden kuvia. The book of lies -väritettyjä totuuksia kopioni on jo selauksesta vääntynyt ja nuhjuuntunut vaikka sain sen käsiini vasta reilu viikko sitten. Edellisen viikon tiistaina avautui Valokuvataiteen museolle Valokuvauksen opiskelijat RY:n juhlavuoden näyttely ja samassa tilaisuudessa julkaistiin tämä valtava yli sadan nuoren kuvaajan töitä esittelevä laitos. Olen mukana kirjassa yhden sivun voimin, mikä on aika mahtavaa kun kirja pursuilee niin upeita kuvia valokuvauksen korkeakouluopiskelijoilta. Kirjaa voi ostaa mm. Akateemisesta kirjakaupasta ja museokaupoista. 

Olen myös saanut itseni ryhdistäytymään ja viemään eteenpäin uusia nettisivuja, jotka löytyvät nyt CARGOCOLLECTIVE-sivulta. Sivuni on lojunut keskeneräisenä joulukuulta asti, sillä olen halunnut katsoa vain eteenpäin, enkä vanhoihin kuvakansioihin. Nyt sivu alkaa viimein näyttää jokseenkin julkaisukelpoiselta. 

Viimeiset kouluviikot ovat kuluneet intensiivisesti kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin yhteisnäyttelyyn valmistuen. Näyttelyn avajaiset ovat Taideakatemialla Köysiratagalleriassa 21.5 (klo. 17 TERVETULOA). Vielä on monta tehtävää valmiin näyttelytyön välillä eikä asiaa auta yhtään se että ihanat ilmat ovat portfolion kasaamisen sijasta houkutelleet spontaaneille pyöräretkille filmikameran kanssa. 

Kuvan juliste on MARIAN käsialaa, ja julisteen kuva on osa minun näyttelytyötäni.

25.4.2013

Artist's statementista ja sen kirjoittamisen vaikeudesta

250413b
250413a
Väsynyt mieleni kertasi tänään ajatuksia kotiinpaluumatkalla. Olen monta päivää kirjoittanut videotaiteen luentopäiväkirjoja pitkin yötä, mutta kirjoitustehtäville ei näy loppua. Päivät ovat kuluneet videoteoksen pienten yksityiskohtien hiomisessa ja korjailtavaa riittäisi enemmän kuin aikaa korjausten tekemiseen. Ensimmäisen lukuvuoden päätteeksi järjestettävä yhteisnäyttely kummittelee mielessä ja sitä varten kirjoitettava Artist's statement -teksti ei ota syntyäkseen, vaikka deadlinesta on jo monta päivää. Kirjoittamisen sijasta päädyin kaivamaan esiin vanhoja koulutehtävien ylijäämäkuvia ja muokkaamaan niitä uudelleen. Mietin miksi Artist's statement oli niin paljon helpompi kirjoittaa syksyllä. Silloin pää tuotti naiiveja ajatuksia siitä, että pystyisin täysin määrittelemään mikä minua kuvaajana kiinnostaa.

Yllä olevista kuvista ensimmäisen on saanut inspiraationsa Taikin vuoden 2011 pääsykokeiden hedelmäasetelman maalaustehtävästä. Miten kiitollinen olenkaan ollut, että epäonnistuin noissa kokeissa täysin. En nimittäin haluaisin olla nyt missään muualla. Toinen kuva on kuvattu Lauran ja studiovalojen keikkasetin kanssa studiokurssilla. Nyt on ehkä aika taas yrittää palata kirjoittamisen ja kuvitteellisen videoinstallaation suunnittelun pariin.

19.4.2013

Videotaidetta ja loman odotusta

180413a 180413b 180413c 180413d Viimeiset viikot ovat kuluneet videotaiteen kurssin parissa vuoroin innostuen vuoroin päätä seinään lyöden. Olen aina kokenut videotaiteen vähän etäisenä, mutta kurssilla inspiraatiota lämmiteltiin mm. Tarkowskin (ja oman suosikkini) Greenawayn elokuvia katsellen. Päästin sisäisen wanne be –elokuvaohjaajani valoilleen ja hypin yhden viikonlopun innoissani kamerani videomahdollisuuksia tutkien. Seuraavaksi päädyin saamaan harmaita hiuksia Adobe Premiereä tuijotellen, mutta sekin alkoi hahmottua parin päivän tuskanhuutojen jälkeen. En oikein vieläkään tiedä mitä videosta tulee, mutta sen tiedän että kurssin videot tulevat esille Köysiratagalleriaan Hiostamo –osaan toukokuussa (20-31.5). Se voi hyvinkin olla ainoa paikka jossa kehtaan tämän ihka ensimmäisen videotekeleeni koskaan esittää.

Intensiivinen ensimmäinen vuosi taideopintojen parissa alkaa olla ohi. Energiaa taiteen tekemiseen ja taiteen ajattelemiseen riittää juuri ja juuri, mutta enemmän päässä pyörii ansaittu kesä. Unelmoin tauosta, jolloin ehtisin hetken elää, prosessoida kaikkea opittua ja aloittaa takaraivossa kummittelevan mediatutkimuksen gradun kasaan kokoamista. En tiedä voivatko sanat ”elää” ja ”tehdä gradua” mahtua yhteen kesää käsittelevään lauseeseen, mutta aion yrittää. Saatan myös valokuvata. Mutta vain jos siltä tuntuu. 

Yllä olevia videostillejä on kuvattu Turun biologisessa museossa. Mies videolla on David.