2.12.2012

Pimiöleikkiä ja "miksi juuri minä?" -ajattelua

21212a 21212b 21212c Lumi ja pakkanen on saapunut "yllättäen" kaikki kuten jokainen vuosi. Kylmyyden ja pimeyden myötä myös inspiraatiolla on ollut tapana hautautua hetkeksi talviunille, mutta tänä vuonna se ei olisi opiskelumotivaation kannalta suotavaa. Poden huonoa omaatuntoa harvoista väsyneistä päivistä ja laiskoista hetkistä. En anna itseni olla epämotivoitunut, saapua Taideakatemialle myöhässä tai edes tulla kipeäksi. Joitakin viikkoja sitten eräs opettajistamme sanoi ruokapöydässä, että on täysin normaalia jos valokuvausopintojen alussa herää ajoittain "miksi juuri minä?" -tunteita. On helppoa alkaa kyseenalaistamaan sitä, että miksi juuri minä (kaikkien satojen hakijoiden joukosta) ansaitsen olla täällä. Ennemmin tai myöhemmin noista tunteista on pakko päästä yli ja keskittyä käyttämään ansaittu opiskeluaika parhaansa mukaan. 

Kun kertoo ihmisille opiskelevansa kuvataidelinjalla valokuvaa, asia herättää aina keskustelua tavalla tai toisella. Perjantai-iltana baarissa joku summasi lähiaikojen ajatuksiani provosoivasti: "No kerro minulle, miksi sinun kuvasi ovat taidetta, mutta minun eivät?" 

Yllä pimiössä syntyneitä töitä tältä viikolta. Hullaannuin ihan täysin lämpimän sävyisestä kuitupaperista ja siitä, että uskallan jo aika vapaamielisesti leikkiä vedostuksen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Kyl mun on pakko sanoo. Freakyl taval iha vitun mageita. Mut toi paperi (raamit?) tekee näihi nii paljo, ne niinku rajaa noi kuvat sellaseks omaks maailmaks. Tykkään tost vikast iha sikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti! :) Nää oli vähän tällasta spontaani kokeilua, tulosta siitä että yrittää saada pimiötä haltuun ja hahmottaa mitä kaikkea sillä voi tehdä.

      Poista