31.10.2012

Ajatuksia unipäiväkirjasta

311012a 311012b 311012c
Olen viime viikot nukkunut unipäiväkirja tyynyni vierellä. Sekavien ja mielikuvitusrikkaiden unien ylöskirjaamisesta on syntynyt melkein pakkomielle ja usein mietinkin millaisia uniseikkailuja on hävinnyt vuosien aikana unohduksiin, kun en ole kirjoittanut niitä ylös. Unimaailman ajatteluun on inspiroinut tämänhetkinen digitaalisen valokuvauksen kurssi, jonka loppukritiikissä esitellään unien inspiroimia kuvia. Kaikista pisimmältä unelta tuntuu kuitenkin tämä koko syksy. Kuvittelin aina, että mediatutkimuksen opiskelu vieroittaa elävästä elämästä, mutta valokuvauksen opintojen parissa tuntuu kuin olisi hypännyt jonnekin ihan toiseen todellisuuteen. 

Yllä on mustavalkofilmille napattuja hetkiä eri paikoista parin kuukauden ajalta. Olen aivan ihastunut lainaamaani (mini?) Zenza Bronicaan, vaikka en edes ole yrittänyt kuvata sillä mitään varsinaista. Filmin kehittäminen itse on joka kerta vähän jännittävää, mutta itsevarmuus sitä ja montaa muutakin "valokuvausteknistä" asiaa kohtaan alkaa kohota. Alemman rivin kuvan laiturilla ovat luokkatoverini SOFIA ja MARIA

22.10.2012

Hullu nainen ullakolla

221012a 221012b 221012c
Olen pohtinut kuvaamiseeni liittyvää miljööriippuvuutta. Samalla kun päähän on ihana kerätä katalogia mitä kiinnostavimmista kuvauspaikoista, olen ajoittain ihan hukassa ellen kuvaustehtävän hetkellä tiedä tarkalleen mihin suunnistaa. Noin kuukausi sitten löysin kotitaloni ullakolta tyhjän huoneen joka oli samaan aikaan sekä hämärä että valoisa. Huoneen nurkassa olevasta kaapista löysin valtavan pölykerroksen peittämiä tilityslappuja ja vihkoja. Yllä olevissa kuvissa on yhdistelty suljinaikatehtävää ja omakuvatehtävää. 

Myös omakuvat aiheuttavat välillä harmaita hiuksia. Vähän aikaa sitten olisin tarvinnut itsestäni uuden passikuvan, mutta en vain saanut otettua itsestäni simppeliä mustavalkoista kasvokuvaa. Enemmän kuin taidosta, kyse oli totaalisesta innottomuudesta. Sen sijaan oli äärimmäisen helppoa lähteä aavemaiselle ullakolle ryömimään sen pölyiselle lattialle. Opettajan kanssa tapaamisella tulimme siihen tulokseen, että olen aika prosessipainotteinen kuvaaja. Matka on määränpää ja mitä pidempi, hankalampi ja pölyisempi se on sitä suuremmalla todennäköisyydellä koen saaneeni aikaan jotain. 

Ainiin, viikko sitten huomasin yllätyksekseni olevani suosikki taideblogini päivän taiteilija, joten pakko jakaa se ilo täälläkin. Blogiin valittuja ikivanhoja tuplavalotuksiani voi katsella TÄÄLTÄ.

14.10.2012

Oma maa mustikka ja mansikka

111012a 111012b 111012c Jotain makaaberia ja jotain kornia. Lauran letti, vasaralla murskattuja marjoja ja koulun studio. Yllä leikkiä videotykin rujolla valolla parin viikon takaa. Kiitos taas mitä mahtavimmalle ystävälleni Lauralle.  

Syysloma on koittanut, ensimmäinen kritiikki-istunto on pidetty ja viimeiset kuukaudet ovat hujahtaneet kuin sekunneissa. Nyt kun istun junassa ja katselen ikkunasta liikkuvaa syksyistä maisemaa, on hyvä aika summata ensivaikutelmia toteutuneesta unelmasta eli valokuvauksen opiskelusta. Mietin miten onnekas olen, kun saan elämässäni opiskella kahta oppiainetta jotka omilla tavoillaan haastavat kokoajan näkemään ja ajattelemaan maailmaa uusin tavoin. Kuten mediatutkimuksen kanssa, myös valokuvauksen opiskelusta on syntynyt kuva, että nyt saa keskittyä asiaan, jossa ajatukset eivät pääse sammaloitumaan, vaan edessä on loputon seikkailu. Valokuvauksen harrastamiseen verrattuna on ollut erikoista totutella ajatukseen, että luova energia ei ole enää jotain mikä pitää vain saada purettua jonnekin, vaan nyt se on jotain millä työskennellään ja harjoitellaan joka päivä. Valokuvaustehtävät pitävät kiireisinä, mutta en vaihtaisi niitä mihinkään muuhun. 

Leppävirralla on tarkoitus rentoutua, nähdä vanhoja ystäviä ja valokuvauksen avulla tutustua lapsuuden arkistoihin.

6.10.2012

Katkenneita ajatuksia feminiinisestä estetiikasta

061012a 061012d 061012c Olin suunnitellut tähän pitkästä aikaa jotain järkevää ja vähän analyyttisempää tekstiä. Sen piti käsitellä "feminiinistä estetiikkaa" tms., mutta aiheesta kirjoittaminen lyhyesti tuntuu täysin mahdottomalta. 

Yritän nyt kuitenkin tehdä sen vähemmän analyyttisesti. Olen suurimman osan elämääni elänyt poikatyttönä. Olen vihannut kaikkia kulttuurin naisellisiksi miellettyjä puolia ja "feminiinistä" estetiikkaa. Nuorena rakastin kylmiä ja miehisiä elokuvia, joissa naisellisuus (ja siinä samalla myös naiset) tallattiin lattianrakoon. Tuo viehtymys juontaa juurensa inhoon sitä naisten kulttuuria kohtaan, johon yhteiskunta meidät pienistä tytöistä asti kasvattaa. Yllättäen jossain vaiheessa aikuisena juuri tuo kulttuuri alkoi kiinnostamaan. Sukupuoli ei ole koskaan loppuun kaluttu aihe ja jos tulevaisuudessa pystyisin saamaan kuviin tuohon aiheeseen liittyvää tutkimuksellista näkökulmaa, olisin itseeni aika tyytyväinen.   

Tulevaisuutta odotellessa joitakin kuvia Kaisusta elokuun lopulta.