28.9.2012

Soudimme saareen

280912a1 280912b Muistelen kuvien kautta vielä hetken viimeviikkoista leirikouluamme Turun saaristossa. Toisena leiripäivänä soudimme pienelle kaljun kallion koristamalle saarelle, joka näkyi mökkimme merihorisontissa. Pelastusliivit jäivät sikinsokin kalliolle kun kahdeksan valokuvausopiskelijaa lähti kukin tyylillään valloittamaan saarta ja sen merinäköalaa. Kun saarella katseli ympärilleen näki yhden kuvaamassa paikan vähäistä kasvillisuutta, toisen nauhoittamassa luokkalaisista videohaastatteluja ja kolmannen ottamassa itsessään alastomia omakuvia meressä. On niin mahtavaa opiskella ja seikkailla, kun ympärillä on joukko niin taitavia ja ihania ihmisiä. 

Takana on raskas intensiiviviikko, jonka aikana on tullut perehdyttyä pimeässä valokuvaamisen erityispiirteisiin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen elämässäni tuntuu olevan jokin selkeä viikkorytmi. Vaativien kuvaushaasteiden keskellä viikonloput tuntuvat aidosti viikonlopuilta. 

Yläkuvan blondeina MORTTI ja SOFIA.

23.9.2012

Luontohetki

230912a 230912b
Törmäsin kesällä kävelyretkellä sydäntä särkevään näkyyn. Pieni sorsanpoikien pesue oli joutunut kohtalokkaalle törmäyskurssille tietyömaan kanssa. Kaikessa kaameudessaan näky oli niin asetelmamainen, että en voinut olla tarttumatta kameraan. Kuva tuli puheeksi pari päivää sitten Turun saaristossa, joten päätin kaivaa sen esiin. 

Ensimmäinen kuva on tehtäväkuva luokan leirikoulusta. Kuvassa on lahjakas luokkatoverini SOFIA. Yövyimme pari yötä pienessä mökissä metsän ja meren välissä, kuvasimme itseämme ja toisiamme, tuijottelimme yötaivaalle etsien satelliitteja tähdenlentoja, puhuimme koulukiusaamisesta ja mielikuvitusolennoista, katselimme toistemme kuvia videotykillä ja kuuntelimme Charlotte Gainsbourgia. Mikä ihana yhdeksän hengen luokka täynnä mitä erilaisempia outolintuja.

12.9.2012

Taidetta oppimassa

120912a 120912b 120912c En osaa edes sanoin kuvailla kuinka nopeasti viimeiset viikot ovat hujahtaneet. Ei ole ollut päivääkään etten olisi oppinut edes vähän jotain uutta valokuvauksesta. Tänään oli päivä, jolloin opin viimein itse kehittämään oman filmini. Kuvaaminen on parin viikon ajan ollut ihanan rentoa ja kokeilevaa leikkimistä. On ollut mielenkiintoista hukuttaa hetkeksi päämäärätietoiset kuvausajatukset ja vain lähteä ulos ovesta vaeltamaan vailla selkeää määränpäätä tutustuen niin tuttuihin kuin tuntemattomiinkin kameroihin. 

Filmikuvaustehtävään valitsin haasteeksi mustavalkofilmin, sillä normaalisti tunnen itseni aivan orvoksi ilman värejä. Kannoin lainattua kameraa viikonloppuna mukanani Kulkulupa -tapahtumassa, joka mahdollisti pääsyn turkulaisten taiteilijoiden työtiloihin. Ylimmäinen kuva on kuvataiteilija Milja-Liina Moilasen työhuoneelta. Eilen nautin lämpimästä päivästä haahuillen Ruissalossa välillä kuvaillen ja välillä vain tuijotellen hymyillen tyhjyyteen. Kun hyppäsin bussista Ruissalon maantielle, näin metsässä sienestäviä nunnia. Harmikseni he kieltäytyivät nauraen kun pyysin heitä kuvaan.

1.9.2012

Höpsöjä tyttöjä

310812a 310812b 310812c Maanantai tuntui kesän viimeiseltä päivältä. Ilma oli lämpimämpi kuin pitkään aikaan. Työnsin pääni Kaisun vaatekaappiin ja valitsin hänelle asun. Lähdimme ulos ja kävelimme pitkin mutaista raapivien kasvien reunustavaa polkua, joka kuulemma myös sukkahousuja rikkovana polkuna tunnetaan. Ihailimme koskea ja suuntasimme kohti osmankäämiä. Matkalla keräsimme mukaan ruusunmarjoja vain jotta voisimme perillä talloa ne maahan. Jaksan vieläkin ihmetellä millaisia maisemia tästä kaupungista sattumalta löytää kun vain jaksaa aikansa vaeltaa. 

Nukun yöni huonosti, sillä aina kun suljen silmäni pääni sisäinen sulkakynä alkaa kirjoittamaan muistiinpanoja Taideakatemian orientaatioviikolta. Kadulla haluaisin pysäyttää jokaisen vastaantulijan ja kertoa heille kuinka ihanan erilaista kaikki siellä on yliopistoon verrattuna.