27.8.2012

Mehiläispesä

270812 Kesä hujahti ohi erilaisia asioita odottaessa. Ensin odotin pääsykoekutsua, sitten pääsykokeita, sen jälkeen pääsykoetuloksia ja lopulta valokuvausopintojen alkua. Jossain noiden asioiden välissä ehdin nähdä miljoona pääsykokeisiin liittyvää painajaista, mutta myös yhden unen jossa pääsin sisään. Unessa me kaikki uudet opiskelijat kohtasimme toisemme laiturilla. Siellä oli monia tuttuja. Yhtäkkiä täydessä yhteisymmärryksessä me kaikki hyppäsimme veteen ja uimme järven vastarannalle. Siellä oli paraati ja sirkuseläimiä. Kesken paraatikohtauksen heräsin ja tajusin, että alitajuntani on paisutellut valokuvauksen opiskelun ihanuuden aivan ylisuuriin mittasuhteisiin. 

Työntäyteisen viikonlopun jälkeen havahduin käsittämään, että on kesäloman viimeinen päivä. Pakkasin kamerakamppeet ja menin Kaisun luokse. Kuvasin valtavan määrän kuvia ja nautin siitä, että vielä yhden päivän ajan olen pelkkä harrastaja. Kuvassa on Kaisun kämppiksen mehiläispesä, jota olen katsellut irvistellen jo monen vuoden ajan. 

Olen varma, että huomenna käännyn tutusta risteyksestä vanhan tavan mukaan vasemmalle, vaikka tällä kertaa pitäisi kääntyä oikealle.

13.8.2012

Kesä kuin joutsenlaulu

120812a 120812b Kun jokin aika sitten tilasin yhtä projektia varten polaroidfilmiä, huomasin että polaroidharrastukseni saattaa viimeinkin nähdä valoa turhauttavan tunnelin päässä. Polaroidkameroille filmejä valmistavan Impossible Projektin parjattujen Px -filmien rinnalle on kehitetty uudet Px Cool -filmit. Ensimmäinen kokeilu todisti, että uudet filmit synnyttävät vanhempia huomattavasti vähemmän epämääräistä kuvamössöä ja turhia pettymyksen huokauksia.

Edessä on vielä pari viikkoa kesää, joka on tuntunut edellisen staattisen elämänvaiheen joutsenlaululta. Neljä vuotta on kulunut samojen ihanien ihmisten kanssa kuin kiiveten yksi opintopiste kerrallaan kohti valmistumista, jonka jälkeistä aikaa kukaan ei uskalla ajatella. Nyt monella läheisellä on edessä täysin uudet kuviot vaihtoon lähdön, uuden koulupaikan tai perheenlisäyksen myötä. Toisaalta en malta odottaa kaikkea uutta, mutta toisaalta tahtoisin puristaa ystävien käsistä niin kovasti, että varmasti tiedän etteivät he katoa minnekään.

(P.S. Jos joku Turussa oleva harrastaa Länsikeskuksen Kodin Ykkösen parkkipaikan kirpputorilla käyntiä, olen hyvin todennäköisesti 19.8. myymässä pois vanhaa tavaraa ja joitakin valokuvatauluja. Päästäkseni paremmin eroon kasasta massiivipuukehyksiä kehitin niihin omia valokuvia. Tauluja voi ostaa pikkuhintaan.)   

5.8.2012

Colourscapessa kuin äidin kohdussa

030812a 030812b 030812c Turun kulttuuripääkaupunkivuodessa oli monta kiinnostavaa tapahtumaa, jotka jotenkin vain menivät ohi viime kesän tiimellyksessä. Erityisesti se, että en koskaan ehtinyt värilabyrintti COLOURSCAPEEN, jäi harmittamaan. Onneksi tuo ihana osallistuttava taideteos palasi tänä kesänä ja yhtenä sen viimeisistä päivistä vedimme Lauran kanssa väriviitat niskaan ja lähdimme vaeltamaan tuohon ihanaan surrealistiseen värimaailmaan, joka ulkoa päin näytti aivan valtavalta paksusuolelta.

Laura leikki performanssitaiteilijaa ja minä räpsin kuvia sen minkä kerkesin. Turussa Colourscape on valitettavasti ohi tämän päivän jälkeen. Jos teille joskus tulee mahdollisuus osallistua johonkin vastavaan, niin menkää, iloitkaa, hyödyntäkää tuo ainutlaatuinen ympäristö ja ottakaa ihanan surrealistisia kuvia!

Tuntuu, että taide-elämykset ovat olleet kesän kohokohtia. Vaikka itse rakastan taidenäyttelyitä, perheessäni ei ole niitä juuri koskaan harrastettu. Aikuisena olen kuitenkin onnistunut houkuttelemaan vanhempani erilaisiin nykytaiteen näyttelyihin. Punkaharjulla pääsin pitkästä aikaa Retrettiin, jonka nykytaidetta ja satukirjakuvitusta esittelevät näyttelyt olivat aivan mielettömiä. Kaikkia upeita taideteoksia nähneenä, tuntuu aivan absurdilta, että eräässä n. kuukausi sitten saapuneessa paperissa lukee, että minustakin tulee "kuvataiteilija".