31.7.2012

Mummon tarinoita ja poltettuja hääkuvia

310712a 310712b 310712c Pääsykokeiden jälkeen kesä on jollain oudolla tavalla tuntunut valokuvauksen osalta kuin luovalta tauolta. Takana on valokuvaamisen kannalta intensiivinen kevät ja edessä odotettavasti intensiivinen syksy, joten pieni nollautuminen on tuntunut erittäin virkistävältä. Isovanpieni luona Savonlinnassa innostuin kuitenkin kuvaamaan joitakin yksityiskohtia, joiden kohdalla tarinat ovat kuvia suurempia. Kuva 

1: Kun saavuimme äidin isän luo, ukista ei näkynyt muuta jälkeä kuin sängylle asetettu yöpaita. Sukumme vanhasta maatalosta keskelle kaupunkia muuttaneen ukin elämänpiiri on kasvanut ja virkistynyt niin paljon, että hänellä on muutakin tekemistä kuin odotella lähisukua saapuvaksi kylään. Kuva 

2: Kun Savonlinnassa yövyin isän äidin luona, onnistuin pelastamaan laatikollisen sukumme vanhoja valokuvia n. 50-luvun tienoilta. Järkytyin suuresti sitä, että mummo oli meinannut heittää ne roskiin, joten otin kuvat mukaani ja nyt aion asetella ne kehyksiin asuntoni seinälle. Mummo kertoi myös tarinan siitä miksi hänen ja ukin häistä ei löydy valokuvia. Mummo oli melkein jättänyt ukin alttarille ja häiden jälkeen tunnekuohussa polttanut kaikki valokuvat. Kuva 

3: Lapsuudessani mummolassa vierailun yksi kohokohdista oli 60-luvulta peräisin olevan suuren eläinkirjasarjan kuvien selailu. Ilokseni löysin kirjasarjan kadonneen lintuosan mökiltä. 

Lomailtuani reilun viikon Itä-Suomessa palasin takaisin Turkuun. Eilen oli virallinen "Enää kaksi vuotta aikaa käydä edullisesti Interraililla" -päivä. Se oli myös päivä jolloin havahduin pohtimaa ikääni, jossa on ihan tavallista että kaverini saavat lapsia, opintotukeni alkavat olla kortilla ja hetken mielijohteesta aloitettu työ on huomaamattani jatkunut kohta jo neljä vuotta. Niin... Ihan sopiva ikä oikeastaan.

18.7.2012

Britrail - Cause I'm going to strawberry fields

180712
nothing is real 
and nothing to get hung about 
strawberry fields forev... ja niin edelleen...

Tasan vuosi sitten nostimme Lauran kanssa rinkat selkään ja suuntasimme Britanniaan tavoitteenamme elää kaksi viikkoa popkulttuuriunelmaa. Nimesimme matkamme The Beatlesin elokuvan mukaan Magical Mystery Touriksi, sillä elokuvan tapaan halusimme tavoittaa jotain epäaitoa ja myyttistä tuosta populaarikulttuurin kuluttamasta saarivaltiosta. Reittimme kiersi Lontoosta Bristolin, Bathin, Manchesterin, Liverpoolin, Edinburghin ja Yorkin kautta takaisin Lontooseen. Tavoitteemme onnistui suorastaan täydellisesti, vaikka The Beatles -yliannostus pakottikin meidän palaamaan Liverpoolista Manchesteriin etuajassa. Matkaa muistellakseni leikin matkakuvilla yhdistelemällä niitä reissumme leikekirjan välistä löytyneeseen sälään. Yllä oleva kuva on yhdistelmä vanhaa maalausta esittävää lehtileikettä ja Holgalla Bathissa kuvattua tuplavalotusta. Kaikki blogiin päätyneet matkan kuvat löytyvät nyt myös BRITRAIL -tunnisteen alta.

Loppuviikosta edessä on tämän kesän virallinen loma. Matkakohteina Leppävirta, Kuopio, Savonlinna, Punkaharju ja Kemi. Kaikki ne ovat paikkoja, joissa en ehtinyt vuosi sitten käymään, koska elin utopiaa brittien maalla. Aina kun palaan Leppävirralle suunnittelen jotain todella inhorealistista kuvasarjaa, jossa "pureudun loisteliaasti leppävirtalaisuuden ytimeen". Kun ajamme vanhempieni kotiin kirkonkylän läpi, totean että kaikki koko paikassa on yhä yhtä ahdistavaa kuin muuton aikaan viisi vuotta sitten. Ehkä kestää vielä joitakin vuosia, että näen vanhan kotikylän toisin silmin ja kykenen ottamaan siitä valokuvia.

9.7.2012

Hyttysenpistoja matkalla paratiisiin

Kolme yksityiskohtaa Taideakatemian pääsykokeiden tehtävästä nro. 4 "Seitsemän kuvaa paratiisista".

Rakas pomoni totesi yllä olevasta tehtävästä: "Jaahas, olitte sitten alasti Ruissalossa selvin päin ja kuukausi ennen Ruisrockia." Tehtävänkäsittely oli aika perus, mutta siihen oli hyvä lopettaa ensimmäinen pääsykoepäivä, jonka inspiraationa toimi lähinnä vain feministinen kuvatutkimus. Kuvauspaikalta mukaan tarttuneet hyttysenpistot piinasivat vielä pitkään kokeiden jälkeen.

Kuukausi meni ja elämäni seitsemäs peräkkäinen Ruisrock meni. Viime viikon onni kulminoitui Pulpin keikassa. Yhtäkkiä on taas aika käytännön asioiden. Hyväksymispäätös tuntuu vieläkin vain sanoilta paperilla, ei miltään konkreettiselta asialta, joka muuttaa elämän kulkua. Nyt edessä on kuitenkin monen elämänalueen uudelleen järjestäminen. Gradun tekeminen ja yliopistosta valmistuminen täytyy ajoittaa opintotukien riittävyyden mukaan, mutta Taideakatemian ensimmäisenä lukukautena en haluaisi tehdä niiden eteen mitään. Elämiseen varattu budjetti pienenee huimasti, sillä videovuokraamohommat jäävät minimiin. Sydämeni myös särkyy pelkästä ajatuksesta, että en enää jakaisi yliopistolla elämää suurempia ruokalakeskusteluja mediatutkijaystävieni kanssa. Mutta monen vanhan asian tilalle jotain uutta, josta on unelmoinut vuosia. Itse(ja yksin)oppineena taidekouluun siirtyminen tuntuu nyt suorastaan utopistiselta.

Tänä vuonna oli valtava etu, että sain osallistua kokeisiin kotikaupungissani, jossa paikat olivat tutut ja kaverit puhelinsoiton päässä. Kiitän siis vielä niitä kaikkia jotka olivat valmiita esiintymään kuvissa ja kannustivat kokeiden epävarmoina hetkinä. Kiitin myös kuvaamiani rakennusmiehiä, kun eräänä yönä hiivin rakennustyömaalle ja teippasin kiitoskirjeen ja heidän valokuviaan sisältävän kirjekuoren sen parakin oveen mistä noin kuukausi sitten heidät löysin.

2.7.2012

HYVÄKSYTTY

020712
Tehtävä nro. 9 "Teko". "Ota yksi kuva aiheesta "Teko" ja liitä itsesi kuvaan." (Kuvaa on vähän jälkikäsitelty ja siihen on lisätty tilantuntua.)
Jo useamman vuoden ajan olen jaksanut täällä puida valokuvauksen hakuprosessin epäonnistumista, sillä tiesin että joku päivä saan vielä kirjoittaa tämän. 3 hakukevättä, 7 hakemusta, 6 pääsykoekutsua, 4 pääsykoetta ja nyt se tuli: 1 hyväksymiskirje! Taideakatemiasta se alkoi ja Taideakatemiaan se päättyy. Viime vuonna kävin harharetkillä Taikissa ja Muotoiluinstituutissa, mutta tänä vuonna perehdyin paremmin ottamaan selvää mikä oppilaitos sopii minulle parhaiten ja nyt olen täysin varma, että tänä keväänä aika ja paikka täsmäsivät täydellisesti. 

Tähän voisin todeta saman, kuin pääsykoekutsujen saapuessa: vaikein osuus on vasta edessä. Kesän jälkeen edessä on ahertaminen kohti sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulututkintoa. Työllisyystilannekuvitelmani valokuvauksen tai mediatutkimuksen osalta eivät ole erityisen ruusuisia, mutta tavoitteeni on, että jossain vaiheessa nämä alat muodostaisivat jotain mitä "ammatiksi" kutsutaan. 

Mutta käytännön asioiden miettimisen aika ei ole vielä nyt. Nyt voisin paljastaa yhden salatuimmista elokuvasuosikeistani, sillä mikään muu kohtaus ei kuvaa TÄTÄ KLISEISTÄ JA NOTALGISTA KOHTAUSTA paremmin tämän hetkistä tunnettani. 

Kiitos kaikille kannustaneille, tsemppiä niille joiden matka valokuvauksen opiskeluun on vielä kesken ja onnea tuleville opiskelukavereilleni ja Taikkiin päässeille tutuille!

For my beloved non-Finnish followers I want to inform that I just found out that I have finally been accepted to study photography!