18.5.2012

Nizzan aalto - Ajatuksia Holgasta, Instagramista ja yksilöllisyyden illuusiosta

aalto1 aalto2 Ajattelin, että olisin näiden kuvien yhteyteen kirjoittanut jotain järkevää filmikuvaamisesta. Haettuani uusimman filmin kehityksestä koin kuitenkin lievää turhautumista sillä kehityksen hinta oli kallistunut ja ostamani uusi kallis filmi ei toiminut lomalla mukana olleen Holgan kanssa toivotulla tavalla. Päädyin taas miettimään mikä kumma valokuvausintohimo ajaakaan kuvaamaan näin vaikeasti ja kalliisti.

Muistin kuinka paluumatkallani Nizzasta ostin lentokentältä Tank -lehden valtavan kevätnumeron. Lehti osoittautui pitkältä tuntuvan paluumatkan aarteeksi, sillä kauniiden kuvien lisäksi se sisälsi mediatutkimuksellisesta näkökulmasta todella hyviä kirjoituksia. Mieleen jäi erityisesti Masoud Golsorkhin pääkirjoitus Instagramista, joka sisälsi mm. seuraavia ajatuksia:

"Instagram, like much else vaguely hipsterish, relies on nostalgia for its magic to work."
"There is a complex bunch of ideas tied up in a knot inside Instagram. Instagram spreads a form of standardised homogeneous uniqueness. It reaffirms the illusion that we all are different and that it matters that we are, even as we all do exactly the same thing with it."
"Instagram is easy. To those of us who practiced photography before the digital age, it appears to be a cheat. We photographers once looked for the sorts of results that Instagram delivers, except we had to work at it."

Tekstissä oli paljon itsellänikin olleita ajatuksia ilmiöstä, joka näyttäisi tulleen sosiaaliseen mediaan jäädäkseen. Toisaalta osa ajatuksista kuten uniikkiuden illuusio voidaan yhdistää myös lelukameroilla "leikkimiseen". Meidän filminostalgiaa tavoittelevien "hipstereiden" synninpäästönä toiminee kuitenkin se, ettei antiikkisilla tai muovilinssisillä kameroilla kuvaaminen olekaan niin helppoa.

-------------------------------------------------------------------------------------

(Tähän loppuun mainitsen vielä, että sain Saralta kysymyshaasteen. Koska tämä merkintä tulvii jo vähän liikaakin tekstiä, tein vastauksille erillisen sivun TÄNNE.)  

21 kommenttia:

  1. Hei Johanna, terveiset Ukrainasta.

    Pidän kuvistasi.
    Instagrammista en vielä kovin tietoinen, ei ole ollut aikaa tutustua. Näen kyllä että monet ystäväni sitä käyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Ukrainaan! :) Sullakin oli hienoja kuvia!

      Joo, Instagram on kyllä mielenkiintoinen kuvausilmiö, jolta tuntuu olevan vaikea välttyä. Kiinnostavaa seurata miten se kasvaa, kehittyy tai muuttuu.

      Poista
  2. No tää blogihan oli ihan täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos kolahtaa! Hei, oon sun blogissa vieraillukin useaan otteeseen :)

      Poista
  3. Haa! Ilmiöt, mitkä tahansa, oon huomannut, kannattaa testata, ja jos niistä saa jotain itselleen niin ottaa sen niistä sitten. Ite oon vasta nyt päässyt älypuhelimeen käsiksi ja oon huomannut että puhelinkamera on hieno muistilista- ja dokkarikuvaamiseen. Joskus ei vain ole muuta kameraa mukana ja vaikka muisti olisi maailman terävin, kaikkea ei voi muistaa. Puhelimen kameralla ei saa yhtä laadukasta kuin muilla välineillä, mutta silläkin voi tallentaa tunnelmia, jotka muuten jäisi kuvaamatta. Jännä ilmiö. Periaatteessahan sitä kuuluisi änkyränä vastustaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, just tällaisia muiden valokuvaajien mielipiteitä ja käyttökokemuksia halusinkin kuulla, kun lähdin Instagramia leikkimielisesti piikittelemään.

      Periaatteessahan kannattaa aina olla änkyrätosikko niin kauan kun huutelee kateellisena oma surkea nokialainen kädessään. Tiedän, että jos itse omistaisin älypuhelimen olisin varmasti ihan koukussa ottamaan kuvia sillä, sillä en itsekään raahaa kameraa aina mukana! :)

      Mediatutkimuksellisesta näkökulmasta koko homma on vaan niin äärimmäisen kiinnostava, kun se yhdistää huippupuhelinteknologian ja vanhan teknologian kuvanlaadun tavoitteluun. Jos hommaa tarkastelee ilmiönä, on jotenkin tosi kiinnostavaa miten nykyisen "digitaalisen huippukuvanlaadun" aikakautena vanhalla ja nuhjuisella kuvanlaadulla on yhä niin paljon tunnearvoa. Mut ideologisesti sama homma voi monelle olla myös vanhoilla filmikameroilla kuvaamisessa, vaikka toteutustapa on erilainen.

      Mut nyt tästä vastauksesta tuli jo melkein essee, pitäis jättää tietokone ja hankkia elämä... :)

      Poista
    2. höp! mediatutkimuksellisesta näkökulmasta katsottuna löytyy varmasti näkemyksiä jotka vastaisivat sinulle, että tiekonehan kuuluu olennaisesti elämään!

      Mä luulen että instagram ja muut vastaavat sovellukset ovat nimenomaan huippudigitaalitekniikan takia niin suosittuja. Kunnon kameran laatu on liian hyvä, että ihmiset kokisivat että sen kautta voisi välittää kokemuksia ja tunnelmia, ja aika monelle filmikameraan siirtyminen on liian monimuktainen vaihtoehto. Lisäksi kuvien jakaminen nopeasti koko maailman kanssa on niin helppoa, vähän kuin livelähetys. Mua kiinnostaa nyt miten tuo liikkuva kuva tulee osaksi tätä. Latasin vastottain gif-animaatiota tekevän sovelluksen, josta saa kans kivoja filttereitä. Mieti - liikkuva polaroid! O-ou!

      Poista
    3. No oho! Nyt moni polaroidin uranuurtaja kääntyy haudassaan! Teknologista kehitystä ei voi estää.

      Hyvä pointti tuo tunnelmien välittäminen. Juuri tuollaisten yksilön tunnelmien ja hetkien jakaminen muille kannattelee sosiaalista mediaa ja mikäpäs sen mukavampaa jos muille jaetussa kuvatunnelmassa on kaunis vanhanaikainen filtteri tai filmireunus.

      Muistan kun joku kommentoija kysyi täällä syksyllä millaista on käyttää "Holga-objektiivia". Olin ihan että mitä ihmeen Holga-objektiivia, Holgahan on filmikamera, mutta sitten sain selville, että digitaalisiin järjestelmäkameroihin myydään muovisia Holga-objektiiveja, jotta kuvanlaatu saataisiin muistuttamaan Holgalla kuvattua filmiä. Kiehtovaa "taantumusteknologiaa". Periaatteessa pitäisi vastustaa, mutta silti pinnan alla piilee halu kokeilla... :)

      Poista
  4. "Valokuvan salaisuus ei ole optiikassa tai filmimateriaalissa, vaan valokuvaajan korvien välissä"
    - Caj Bremer

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekniikasta puhuminen on niitä ihmisiä varten, jotka eivät osaa keskustella sisällöistä.

      Poista
    2. Eikä ole! Kaikesta saa puhua! Pitää puhua! Ei valokuvaus ole todellakaan vaan jotain napin painamista tai "olen taiteilija"-ajattelua, ja siihen kuuluu kaiken maailman osa-alueet ja keskustelut. Tekniikasta puhuminenkin tulee korvien välistä.

      PS. Ja jos tuossa ole pieni (ironinen) itsensä dissaus - osaatpas!

      Poista
    3. Tajusin vasta jälkikäteen tuon kirjoitettuani, että toi lause sattoi kuulostaa itsensä ironiselta dissaukselta :D

      Mutta ei. Toi mun väite oli lähinnä Juliuksen sitaattin inspiroima jatke ja kärjistetty tuhahdus siihen, että kun illanistujaisissa yms. tilanteissa ihmiset alkaa puhumaan kuvaamisesta kukaan ei koskaa puhu siitä mitä kuvaa vaan siitä millä laitteistolla kuvaa... Itse tykkäisin keskustella enemmän sisällöistä ja sellaista keskusteluseuraa on vaikeampi löytää.

      Mutta oot oikeessa. Valokuvaus syntyy kaikesta keskusteluista ja osa-alueista. Eikä mulla oo mitään oikeutta väittää muuta, sillä aina siellä illanistujaisissa jaksan itsekin selittää mitä kaikkia filmikameroita kokoelmaan kuuluu ja millaista niillä on kuvata ;)

      Poista
    4. Aaa okei! Mun mielestä kaikki vetää aina ton "Caj Bremer"-sitaatin (siitä on varmaan sata eri versiota) kun ollaan päästy siitä valokuvan aloittelusta ja ollaan tosi vakavia. Musta se on bullshittia ainakin osittain koska se jotenkin tarkoittaa rivien välistä, että joistain asioista ei saa keskustella koska se ei ole hienoa, ja ehkä myös sitä, että valokuvaaja ei voisi olla nöyrä. Ja se nyt vaan on niin, että valokuvaus koostuu hyvin pitkälti tekniikaasta. Kalusto ei itsessään tee kuvaa, ja keskustelu hyvästä valokuvasta jne on eri asia, mutta valokuvaukseen nyt kuuluu tekninen toteutus - vaikka se ei ole klassisen "hyvä" toteutus, se on kuitenkin tekniikka. Mä kannatan toisaalta myös läpinäkyvyyttä ja infon jakamista ja musta se on aika creepy kun yhä enemmän ihmisiä ei suostu kertomaan mitä kameraa/ salamaa jne ne käyttää (wtf!). Lisää keskustelua! Ja mun mielestä "taidepiireissä"-whatever puhutaan ihan liikaa sisällöstä ja se ei enää tarkoita mitään, lisää variaatiota!

      Ei siis dissauksena sulle tai kenellekään muulle, toi sitaatti vaan ilman kontekstia... En kestä. Voidaanko jo rikkoa taiteen hieno salonki?

      Poista
    5. Rikotaan vaan :) Hakataan mäsäksi nuijilla ja kamerajaloilla! Tosin siinä salongissa en ole itse päässyt edes käymään.

      Huomaan tästä taas, että mulla on täysin erilaisia kokemuksia valokuvaajien kanssa keskustelusta, mikä tosin paljastaa taas sen, että en tunne paljoa alan ihmisiä. Mutta mitä ihmettä, eli ihmiset eivät suostu kertomaan millä laitteilla kuvaavat? Täysin absurdia. Eikö haluta jakaa muille omia "teknisiä salaisuuksiaan" vai eikö kehdata kertoa jos käyttää jotain "huonompaa" kameraa? No hellou, ei tää nyt niin vakavaa voi olla...

      Mutta näin se taas pienen ihmisen maailma avartuu valokuvauskeskustelulla. Kiitos siitä :)

      Poista
    6. Mä olen viime vuoden aikana käynyt hirveesti eri näytteyistä, sitä tarkoitin kun sanoin taidepiirit, siellä on tullut paljon statementtejä luettua (ja myyntipuheita kuultu pressinäytöksissä). Eli ei mitään kovin elitististä! Mutta tosi, tosi usein on joku tarve "selittää" teoksia, katsojana se ällöttää mua. En halua, että joku kertoo mulle A4-sivun verran bullshittia :)

      Ja joo, esimerkiksi: meillä oli koulussa hyvä salamakurssi josta innostuin ja lähetin traum noirissa olleelle ruotsalaiselle valokuvabloggarille (jonka kanssa olin jo aiemmin meilannut pari kertaa) s-postia, missä kysyin mitä salamaa hän käyttää. Vastauksena tuli että hän ei kerro, hänellä on liikaa faneja (lol) ja hän haluaa säilyttää kalustonsa salaisuutena koska muuten muut menevät ostamaan samanlaiset. Kiinnostavaa! Ja sairaan naurettavaa. Tulee edelleenkin myötähäpeä vaikka tästä onkin jo monta kuukautta!

      Poista
  5. Mä oon vähän kanssa yrittänyt kyseenalaistaa Instagramia ja ylipäätään puhelimella kuvaamista. Nimenomaan omassa henkilökohtaisessa elämässäni.

    Jotenkin ei oo tullut oikealla kameralla kuvattua oikeastaan mitään pitkään aikaan, jos ei työ- tai ilmaistyökuvauksia lasketa. Tavallaan se on kurjaa, koska teknisesti laadukkaat kuvat on kuitenkin aina teknisesti laadukkaita, ja niistä vois joskus olla jopa rahallista hyötyä ihan vaan taltioinnista tulevan arvon lisäksi.

    Mut toisaalta olen huomannut, että kännykällä kuvatessa sekä kuvattavat että kuvaaja on jotenkin huolettomammin, jolloin tilanteet tallentuu kivan autenttisesti. Nimenomaan sellasta arkipäiväistä olemista tulee kuvattua nimenomaan puhelimella ja ajettua Instagramin läpi Facebookiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän en missään nimessä kännykkäkuvailua tuomitse (vaikka kaikkea onkin aina välillä kiva kyseenalaistaa). Musta on tosi kiva esim. facebookista katella sitä miten ihmiset (esim. sä) jakaa hetkiä elämästään. Tosta sun näkökulmasta vois päätellä, että kännykkäkuvailu vois toimia munkin osalta. Arkisia tilanteita tulee tallennettua harmillisen vähän, sillä painavan kameran raahaaminen työ- tai opiskelukuvioissa on hankalaa.

      Mutta lopulta jokainen määrittelee itse sen millaisesta kuvaamisesta saa iloa elämäänsä... Voin kuvitella että kun säkin teet ihan oikeita valokuvauskeikkoja (toisin kuin minä), niin houkutus rennompaan kuvailuun on varmasti valtava.

      Tuossa lukemassani jutussa oli kiinnostava kulttuurinen näkökulmna. Kun jostain jutusta tulee suosittu ilmiö aina ilmestyy mediakriittinen näkökulma, joka pyrkii pilkkomaan ja määrittelemään ideologioita ja sitä mitä tämä taas asia taas kertokaan meidän nyky-yhteiskunnasta.

      Poista
  6. Tässä vähän päälle vuoden takainen artikkeli aiheesta, joka sai ainakin mut miettimään! Jännää settiä.

    http://lens.blogs.nytimes.com/2011/02/11/through-my-eye-not-hipstamatics/


    Ensin tuli Lomography, sitten Hipstamatic, ja nyt Instagram. Lomo aloitti innostuksen, mutta Hipstamatic ja Instagram on poistaneet sen "vaikean" osuuden - oikean kameran ja filmin räpeltämisen, kalliit kehitykset. Kuluttajatasolla Lomoilla otetut kuvat on usein myös tarkoitettu muiden nähtäväksi, ja päätyvät digimuodossa skannattuina feisbuukkiin ja blogeihin, appit tarjoaa saman palvelun mutta nopeammin. Kaikissa on kyse lifestyletuotteesta ja -brändistä, mikä on aika mielenkiintoista. Elämässä ei vaan käytetä Instragrammia, elämä ON Instagram. Samalla tavalla kuin Lomoa markkinoidaan koko elämän kamerana, aina pitää olla Lomo mukana, Lomo-arkea. Vastaavat kamerapuhelinsovellukset ovat oikeasti aina mukana koska puhelin on aina mukana. Yhtäkkiä sosiaaliseen mediaan rakennettu visuaalinen galleria oman elämän tapahtumista on pelkästään hipstamaticinvihreä, joka jo itsessään viestii jostain coolista. Muita vastaavanlaisia lifestyletuotteita on vaikkapa kannettavat cd-soittimet (Walkmanin räjähdysmäinen suosio 90-luvulla) ja mp3, iTuotteet ja Kindle jne.

    Kirjotin kolme vuotta sitten kriittisen esseen Lomographysta, koska en ollenkaan pitänyt sen brändäystaktiikoista ja siinä vaiheessa Lomojen suosio alkoi huipussaan (ainakin täällä Iso-Britanniassa niitä myytiin jo jokaisessa trendikkäässä vaatekaupassa kuin tarpeellisia asusteita ikään). Ymmärrän kuitenkin valokuvaajan kannalta kutkuttavan halun päästä kokeilemaan kaikkea, joka saattaa saada jännän efektin aikaan.

    Loppujen lopuksi oon kuitenkin enemmän samoilla linjoilla kuin monet, eli että sovellukset ovat tulleet jäädäkseen ja uusia muotoja ilmaista itseään tulee koko ajan. Ollaanhan nämä käyty jo läpi ekan kerran kun värifilmiä alettiin käyttää taiteena (William Eggleston jne) ja sehän oli vallan shokeeraavaa! Vulgääriä! Mustavalkofilmi on ainoa oikea todelliseen valokuvataiteeseen, värifilmi on tavisten filmi! Ja sitten se olikin ihan ok. Ja sitten tuli digivallankumous, ja sekin tuomittiin liian helppona, ei tositaiteena. Nyt digikuvia saa näyttää gallerioissa ilman vääntöä. Veikkaisin, että sovelluksia odottaa sama kohtalo, sen jälkeen esim Aethenen mainitsemat giffit tai 3D-kuvat, tulevaisuudessa jotain mitä emme edes tiedä vielä olevan! Keskustelua on jännää seurata, koska aina tulee jotain uutta, jonka vanha koulukunta tuomitsee, taiteen pieniä tai suuria vallankumouksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mielenkiintoista!

      Jos jakaisi aluksi ajatuksia vaikka lomographysta. Vaikka itse Holgalla kuvaankin välillä, vierastan tosi paljon tuota lomo-brändäystä. Muistan jostain lukeneeni, että lomographyn motto olisi kärjistetysti tyyliin "Kuvaa, älä ajattele!" Parempi motto olisi "Harkitse kolme kertaa, tarkista valon suunta, valon riittävyys, linssin suojuksen poissaoleminen, ota kuva ja maksa järkyttävää hintaa negatiivista jonka 12 kuvasta 2:ssa näkyy jotain järkevää!". Holgalla kuvaamisessa on ajoittain kivaa taiteellista vapautta ja mahdollisuuksia, mutta niiden esiin kaivaminen vaatii mun mielestä tosi paljon työtä. Siksi musta onkin älytöntä, että noita kameroita markkinoidaan "jokaisen trenditietoisen lifestyle-kamerana". Ja kuten mainitsit erityisesti Britannian lelukamera-villityksestä, itse ihmettelin samaa kun kesällä kiertelin kauppoja ympäri Britanniaa.

      Mut se mikä musta tässä Hipstamatic-jutuissa on kiinnostaa (niin kun valokuvauskeskusteluissa, modernissa taiteessa, taiteessa yleensä...) on se, että se jakaa mielipiteitä ja sitä kyseenalaistetaan ja SE kyseenalaistaa. Ilmiötä kyseenalaistaa ne vanhaan vannovat tyypit, jotka uuden kuvantuottamisen tavan helppous saa varpailleen. Syntyy huoli valokuvauksen tilasta, tulevaisuudesta ja laadusta. Toisaalta ilmiö itsessään jo kyseenalaista vanhat metodit ja asettaa valokuvauksen uudelle väistämättömälle aikakaudelle.

      Ja tämän kaiken keskellä jokainen valokuvaaja, harrastaja ja yksilö voi omassa pienessä päässään miettiä omaa henkilökohtaista kantaansa asiaan.

      Kyseenalaistamalla saa aikaan keskustelua, eikä tätä parempaa keskustelua ainakaan blogin tasolla ole koskaan käyty :)

      Poista
  7. Täällä on tullut niin syvällistä paatosta lähestyen melkein valokuvauksen filosofiaa, että taidan jättää sen kentän nyt kommentoimatta.

    Kuitenkin pakko myöntää, että tuo ylimmäinen teos on kaikessa itseironiassaan ja symmetrisyydessään jollain tasolla todella vaikuttava. Se on samalla kuva "ei mistään", mutta toisaalta herättää ajatuksia ajasta, siitä miten yhdellä filmiruudulla voi juuri tallettaa sen hetken kun aalto on huipussaa. Hetken jotai ei oikeastaan merta katsellessa edes huomaa. Valokuvalla voi tallettaa myös ne hetket, joita ei tätä maailmaa katsellessa muuten huomaisi.

    Vaikka en filmifanaatikko olekaan, arvostan suuresti sitä, että joku jaksaa vielä vääntää ruutuja manuaalisiin boxeihin, ja saa sillä vielä tällaista jälkeä! Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on kuulla, jos kuvan ottamisen hetki osui mielestäsi kohdilleen. Kuvassa on filmin viimeinen ruutu. Seisoin rannalla todella pitkään odottaen isoa aaltoa ja oikeaa hetkeä, jonka voisi napata rullan viimeiseen kuvaan. Kuvan yläosa kärsi valovuodosta, joten kuvaa on aika paljon rajattu lähemmäs kohteena olevaa aaltoa.

      Pidin sun tulkinnoista ja heränneistä ajatuksista. Mulle itelleni toi jostain syystä on kuin joku "tuomiopäivän aalto". Kai sen voisi melkein tuomita filmin tuomiopäiväksi :)

      Poista