28.5.2012

Ryhmäkuva

280512 Ajattelin ensin olla mitenkään virallisesti jakamatta tämän vuoden ennakkotehtäviä, mutta päätin sittenkin jakaa eniten harmaita hiuksia aiheuttaneen tehtävänannon. Ahdistuin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun "Ryhmäkuvasta" jopa enemmän kuin Taideakatemian "Talouskriisistä". Mutta kuten tavallista, vaikeimman tehtävän ratkaisu tuli taas unettomana yönä ja kirje putosi postista eräänä unisena aamuna.

Päätin tehdä kuvan jostain itselleni tärkeästä ja mieleeni palasi useita opiskelun tiimellyksessä luettuja artikkeleita, jotka käsittelivät huorittelukulttuuria. Fokusoin aiheen tyttöjen keskeiseen huoritteluun. Artikkeleiden mukaan huorittelu on tyttöjen kollektiivinen tapa kontrolloida toistensa seksuaalista käytöstä ja samalla (usein sitä tiedostamatta) rakentaa naisten välistä sovinismia. Vaikka omakohtainen kokemukseni teini-iän julmuudesta rajoittuu minulle huudettuihin sanoihin "ruma", "loinen" ja "lesbo", koen että aihe koskettaa tavalla tai toisella naisia kaikkialla maailmassa. Toisin kuin moni väittää, itse en usko hetkeäkään toistensa vihaaminen ja pahan puhuminen on jotain mikä on naissukupuolelle "luonnollista". 

Tänä vuonna tein monta ennakkotehtävää yliopistolla heränneiden ajatusten inspiroimana. Aiemmin opiskelun tuomien ajatusten ja valokuvauksen yhdistäminen on ollut vaikeaa, mutta tämän kevään jälkeen tuntuu, että nuo kaksi asiaa alkavat viimeinkin puhua jokseenkin samaa kieltä. 

Kiitos kuvan ihanille ystävättärille ja siskolle (joka oli tähän kiusaamiskuvaan osallistumisesta vähän liiankin innoissaan).

23.5.2012

Ystävyydestä ja punaisesta paidanriekaleesta

230512 Taas on se aika vuodesta, kun sydän pomppaa kurkkuun joka kerta kun postiluukku kolahtaa. Olen tullut siihen tulokseen, että olen valmis elämään tämän ajan vaikka kymmenen kertaa, jos pakko on. Omalta osaltani tänäkin vuonna kävi hyvin. Mutta vaikein osuus on vasta edessä. Taas pitäisi jakautua osiin ja olla kahdessa kaupungissa yhtä aikaa.

Kuvat ovat alkukeväältä Kaisun ja hänen kämppiksensä luota. Alemman kuvan valokuva-albumin ostin antiikkitorilta Pariisista. Kaisun luona on aina inspiroitunut olo ja varsinkin hänen vaatekaappiaan pengon aina haltioituneena, kun suunnittelen jotain kuvaa.

Kun Kaisun kanssa tapasimme neljä vuotta sitten mediatutkimuksen tuutorointipäivänä, yksi ensimmäisistä keskusteluistamme liittyi Morrisseyn keikkaan Ruisrockissa vuonna 2006. Selvisi että hän omistaa tuolta keikalta muistonaan Morrisseyn tulipunaisen paidanriekaleen, jota hän säilyttää purkissa kirjahyllyssään. Kerran istuimme Kaisun asunnon lattialla ihmettelemässä tuota pientä kankaanpalaa ja sitä, että tietämättämme olinmme jakaneet keikkakokemuksen yhdessä joitakin vuosia aiemmin. 

Kiitos kaikille ystäville, jotka olette tänä keväänä vuokseni kiipeilleet puunrungolla, hytisseet mekot päällä kylmässä ja jaksaneet innolla lähteä mukaan kaikkeen mitä teidän varallenne olenkaan suunnitellut.

18.5.2012

Nizzan aalto - Ajatuksia Holgasta, Instagramista ja yksilöllisyyden illuusiosta

aalto1 aalto2 Ajattelin, että olisin näiden kuvien yhteyteen kirjoittanut jotain järkevää filmikuvaamisesta. Haettuani uusimman filmin kehityksestä koin kuitenkin lievää turhautumista sillä kehityksen hinta oli kallistunut ja ostamani uusi kallis filmi ei toiminut lomalla mukana olleen Holgan kanssa toivotulla tavalla. Päädyin taas miettimään mikä kumma valokuvausintohimo ajaakaan kuvaamaan näin vaikeasti ja kalliisti.

Muistin kuinka paluumatkallani Nizzasta ostin lentokentältä Tank -lehden valtavan kevätnumeron. Lehti osoittautui pitkältä tuntuvan paluumatkan aarteeksi, sillä kauniiden kuvien lisäksi se sisälsi mediatutkimuksellisesta näkökulmasta todella hyviä kirjoituksia. Mieleen jäi erityisesti Masoud Golsorkhin pääkirjoitus Instagramista, joka sisälsi mm. seuraavia ajatuksia:

"Instagram, like much else vaguely hipsterish, relies on nostalgia for its magic to work."
"There is a complex bunch of ideas tied up in a knot inside Instagram. Instagram spreads a form of standardised homogeneous uniqueness. It reaffirms the illusion that we all are different and that it matters that we are, even as we all do exactly the same thing with it."
"Instagram is easy. To those of us who practiced photography before the digital age, it appears to be a cheat. We photographers once looked for the sorts of results that Instagram delivers, except we had to work at it."

Tekstissä oli paljon itsellänikin olleita ajatuksia ilmiöstä, joka näyttäisi tulleen sosiaaliseen mediaan jäädäkseen. Toisaalta osa ajatuksista kuten uniikkiuden illuusio voidaan yhdistää myös lelukameroilla "leikkimiseen". Meidän filminostalgiaa tavoittelevien "hipstereiden" synninpäästönä toiminee kuitenkin se, ettei antiikkisilla tai muovilinssisillä kameroilla kuvaaminen olekaan niin helppoa.

-------------------------------------------------------------------------------------

(Tähän loppuun mainitsen vielä, että sain Saralta kysymyshaasteen. Koska tämä merkintä tulvii jo vähän liikaakin tekstiä, tein vastauksille erillisen sivun TÄNNE.)  

10.5.2012

Nizzan aurinko

nizza1 nizza2 nizza3 nizza4
Äidin 50-vuotis syntymäpäivän kunniaksi vanhempamme lennättivät meidät viikonlopuksi Nizzaan. Kehnoista sääennusteista huolimatta onni oli mukana ja Etelä-Ranska helli meitä auringolla. Viikonloppu kului rennosti perheen kanssa kaupunkia kierrellessä ja toisin kuin edellisessä merkinnässä epäilin, löysimme myös valtavan modernin taiteen museon. Sunnuntai-iltana söimme juhlalounaan Nizzan vanhassa kaupungissa ja sen jälkeen siirryimme seuraamaan Ranskan presidentinvaalien tulosten juhlintaa. Nizza oli lämmin lomakaupunki, jonka 8 km:n pituisella rannalla vesi oli silmiä häikäisevän sinistä. En edes muista milloin olisin viimeksi lomaillut vastaavanlaisessa lomakaupungissa. 

Yllä olevat valokuvat ovat uimarannalta ja lentomatkalta Alppien yli. Viimeisessä valokuvassa paikallinen valokuvastudio mainostaa photoshoppauspalveluitaan. Keksisin tuosta viimeisestä kuvasta ainakin yhden tutkielman verran sanottavaa, mutta säästän tätä blogia räyhäämiseltäni. Säästän blogiani myös tätä suuremmalta lomakuvaryöpyltä. Filmirullalta tosin saattaa löytyä vielä jotain.      

3.5.2012

Rantalomia ja iltakävelyitä

030512b 030512b Perjantai-iltana nautimme Annin kanssa keväästä kaupungin tuoreita valokuvanäyttelyitä kierrellen ja uusia kävelyreittejä etsien. Tiemme johti Aurajoen rantaa niin kauas, että luulimme jo kävelleemme kaupungista pieneen maalaispitäjään. Matkalla kuvasin erilaisia varjoja ja maisemia. Kun lopulta katsoin tietokoneella kuvaa Annin varjosta ja autiotalosta muistin vanhan kuvan Kaisusta. 

Ylempää kuvaa kuvatessani testasin apureideni kanssa heijastinta ja salamaa. Kaisu suostui malliksi, Jaakko kuskiksi ja heijastimen pitelijäksi. Kaisla autteli vähän kaikessa ja kaksi kääpiösnautseria, Muusa ja Metka, pitivät meille seuraa. Valokuvatessa oli hauskaa, mutta kuvassa ei tuolloin tuntunut olevan mitään "kontekstia", joten se jäi kansioon odottamaan. Jostain syystä autiotalo palautti sen mieleen.

Nappasin autiotalokuvan alun perin filmille, mutta päädyin poikkeuksellisesti photoshoppaamaan sen uuteen uskoon.

Lauantaiaamuna häivyn taas hetkeksi ulkomaille juhlimaan äidin syntymäpäivää. Matkakohde ei liene mikään modernin taiteen keskus, mutta ensimmäinen rantaloma vuosikausiin kuulostaa houkuttelevalta, vaikka säätiedotukset lupaavatkin sadetta.