26.4.2012

Takapihalla ja Tukholmassa

260412b 260412b
Noin kuukausi sitten kamppailin suuren opiskelustressin kanssa. Joku normaali ihminen olisi samassa tilanteessa vetänyt kivat kännit, mutta itse lähdin Ruissaloon vaeltelemaan ja toin sieltä mukanani siemeniä. Tavoitteenani oli kääntää huono onneni kasvien kanssa voitoksi ja kasvattaa ikkunalaudalleni jotain hoivattavaa. Viime viikolla haastoin pikkusiskoni yhteiskuvaan itseni ja hyvinvoivan ruukkukasvini kanssa. Kotitaloni takapiha oli kylmä ja tuulinen, mutta emme antaneet viiman tai tuijottavien silmäparien vaivata.

Viikonloppuna yövyin siskoni kanssa Tukholmassa. Fotografiskan avautumisen jälkeen Tukholmaan matkustamiselle ei ole ollut vaikea keksiä syitä. Suuren luokan valokuvaajanimet ja hienosti järjestetyt näyttelyt ovat houkutelleet Itämeren yli jo monia kertoja. Tällä kertaa matka toimi myös konkreettisena kesäloman aloituksena, sillä lähtöpäivänä unohdin ilmoittautua viimeiseen tenttiin ja näin aikaistin lomaa parilla viikolla. Kun lauantaina nukahdin Hostellin kerrossängyssä hämärää Gamla Stania ikkunasta tuijotellen ei voinut ajatella olevani muuta kuin äärimmäisen onnekas.    

19 kommenttia:

  1. Ihana kirkas väritunnelma kuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sininen mekkoni suorastaan huusi vaatekaapissani, että haluaa päästä kuvattavaksi! :)

      Poista
  2. Upeita kuvia, kuten aina.

    Olen muutaman viime päivän aikana päättänyt aloittaa sukeltamisen filmikuvaamisen maailmaan, mutta kaipaisin apua. Diana F+ tai Holga 135 olisivat varteenotettavat vaihtoehdot, mutta en oikein tiedä, mitä sitten, kun kamera ja filmi on kädessä. Uusavuton digikamera-aikaan jämähtänyt minä ei ymmärrä edes perusteita, joten tässä muutama erittäin tyhmä kysymys, joihin toivon ymmärtävää vastausta:

    Onko noissa kameroissa minkälaiset säätömahdollisuudet aukon ja valotuksen suhteen, vai päättääkö kamera kaiken itse? Jos päättää, niin millä teknologialla? Onko siinä jokin akku/paristo?

    Miten kuvat saa pois filmiltä? Olet puhunut paljon skannauksesta, mutta onko tämä ihan sitä, minä sen käsitän - isketään valottunut filmi skanneriin ja that's it? :D

    Jatkoa edelliselle: mihin niitä pimiöitä sitten tarvitsee? Riippuuko se filmilaadusta? Onko 120/135-filmiä helppoa löytää?

    Kiitos ja kumarrus, mikäli jaksat vastailla. Muutakin infoa asiasta otan mielelläni vastaan, sillä en itse onnistunut selvittämään ylläolevia kysymyksiä ahkeran googlettelunkaan avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni autan! Ei ole tyhmiä kysymyksiä, sillä kaikille nämä jutut ovat uusia joskus. Mitä väliä sillä on missä vaiheessa elämäänsä niistä ottaa selvää... :)

      Holgasta ja Dianasta: Dianaa en ole käyttänyt, mutta käsittääkseni molemmissa on hyvin minimaaliset säätömahdollisuudet. Mikäli ei halua käyttää bulb-toimintoa, Holgassa suljin on erittäin nopea ja varmimmin valoisia lopputuloksia saa lähinnä kesällä, mikäli ei tahdo käyttää (omasta mielestäni rumaa) salamaa. Kameran salama toimii paristolla, mutta muuten kamera on täysin mekaaninen, eli ei vaadi sähköä mistään. Noiden "lelukameroiden" idea on käsittääkseni se, että kuvataan mahdollisimman alkeellisella tekniikalla pelkästä kuvaamisen ilosta. Mikäli siis tahdot aloittaa filmikuvaamisen niillä, kannustan avoimen kokeelliseen mieleen, sillä kuvien lopputulokset ovat usein hyvin yllätyksellisiä. Kesä on mielestäni paras aika näillä kuvaamiseen, joten siitä vain kokeilemaan, niin tiedät sitten itse mitä mieltä olet niillä kuvaamisesta!

      Skannauksesta: Kun filmi on kuvattu se täytyy kehittää kehitysaineissa pimiössä. Itse käyn kehityttämässä filmit turkulaisessa liikkeessä. En koskaan teetä filmistä suoraan paperikuvia, sillä tahdon aina ensin nähdä ovatko kuvat onnistuneita. Kun filmi on kehitetty sen voi skannata tietokoneelle filmiskannerilla. Myös valokuvausliikkeessä kuvat voi skannauttaa cd:lle, mutta jos kuvaa paljon filmille, oman filmiskannerin ostaminen tulee halvemmaksi. En osaa ottaa kantaa siihen saako filmit kikkailtua jotenkin digimuotoon tavallisella skannerilla.

      Filmin hankkimisesta: itselläni on kokemusta filmin hankkimisesta vain Turussa. Täällä 120 tai 35 -filmiä löytää todella helposti, mutta Turku onkin valokuvausharrastajien luvattu kaupunki! :) Holgaan nja Dianaan on tarkoitettu 120 mm filmi ja uskon, että jos joku liike myy noita kameroita se kauppaa niihin myös filmiä ja on valmis kehittämään ne.

      Saa kysyä myös tarkempia kysymyksiä, jos tästä jäi jotain epäselväksi! :)

      Poista
  3. Hahaha, en voi lopettaa nauramista edelliselle : D Ei pahalla, mutta taidat olla syntynyt yhdeksänkymmentäluvun puolivälin jälkeen? Tai muuten en ymmärrä, miten et tiedä filmikameroista mitään. Kaikkien kotona ei ilmeisesti harrastettukaan valokuvausta ennen digiaikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntynyt olen 90-luvun alussa ja isälläni on filmijärkkäri, mutta koskaan aiemmin en ole ollut aiheesta kiinnostunut -> en ole aiemmin kysellyt aiheesta. Hyvä silti, että naurattaa, onhan se toki aika typerää olla rehellinen ja kysellä, jos ei tiedä..... :D

      Poista
  4. Upeita värejä niin kuin aina sulla! Ton ekan kuvan lika siinä kädessä on tosi hyvä yksityiskohta, tuntuu siltä että tommoinen mystinen vähän pelottava lapsuuden loppu on teema jota sä hallitset hyvin ja jonka kautta sun kuvat kertoo tarinoita. Tai ainakin multa tuntuu siltä. Ja mahatavaa miten jotenkin löydät aina aikaa ottaa kuvia jotka vaatii pienen ponnistuksen tai valmisteluita! Haethan sä kouluun taas? :)

    Ja mun mielestä anonyymi on turhan kova! Aina ei voi tietää kaikkea :)
    Foxie, kun filmille kuvataan se valoitetaan, eli kuva syntyy siitä, kun valo kulkee linssistä filmin valoherkälle pinnalle. Eli negatiivin pitää kehittää (pimiössä) sen jälkeen kun sen on valottanut, ja sen jälkeen saa negatiivit käteen, joista voi teettää paperikuvia tai joita voi skannata negatiiviskannerilla. Tämän takia pimiön nimi on pimiö, ennen kun filmi on kehitetty sitä ei saa missään nimessä altistaa valolle tai se menee pilalle. Lomo-kameroiden värilliset light leaks:it syntyy just siitä, että kameran sisään vuotaa jostain pikkusen ylimääräistä valoa.
    Suosittelisin aloittelijalle 35mm kameraa (rullassa 36 kuvaa, kun taas 120-filmissä 10-12 kuvaa ja negatiivien kehitys maksaa saman verran). En suosittelisi välttämättä lomo-kameraa, samalla hinnalla saa jo todella hyvän 35mm kompaktikameran netistä jolla oppii paljon enemmän ja voi kuvata monipuolisemmin. Lomokameroissa "kamera päättää itse" hyvin alkeellisella tavalla eli valo-olosuhteista riippumatta, aukko on aina sama (kai?), ja suljinnopeus jotain ehkä 1/125 sekunti paitsi bulb-asennossa.
    Googlaamalla pitäisi kyllä takuuvarmasti löytää vastaukset kaikkiin kysymyksiin!
    Johanna voi varmaan kertoa lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sillä välin kun valmistelin omaa pitkää vastaustani tuohon filmikysymykseen, sultakin oli ilmestyny tänne ihailtavan kattava vastaus! Lisään vielä tähän kommenttiin että oon samaa mieltä Helenin kameravinkeistä! Lomo-kameroilla ei ole helppoa aloittaa, joten jos filmihommat tuntuu epävarmoilta, niin vähän monipuolisempi kamera kannattaa valita. Mutta jos välttämättä haluaa Dianan tai Holgan, niin täytyy pitää mielessä valon riittävyys!

      Ja kiitos taas Helen tulkitsevasta ja kannustavasta kommentista!:) Kattelinkin joskus omia kuviani ja mietin tota lapsuuden loppumista alitajuisena teemana joka jotenkin tunkee aina mukaan.

      Mä taas aina ihailen sun kuvia sen takia, koska itse koen että ne on jotenkin niin "raa'asti" läsnä tietyssä hetkessä :) Koen ne erittäin koukuttavan dokumentaarisina! Mulle valokuvaus on nykyisessä elämäntilanteessa aina sellainen irrottautuminen arjesta, että saatan miettiä ja valmistella kuvia pitkään ja tehdä kuvaamisesta jonkinlaisen kollektiivisen "tapahtuman" mun ja kavereiden elämään. Pyrin aina leikkimään vähän eri jutuilla kuin aikaisemmin. Haluisin totuttaa itseni kuuvaamaan enemmän dokumentaarista ja arkisempaa materiaalia...

      Suhde kuvaamiseen varmaan muuttuisi esim. valokuvausta opiskellessa. Olen taas hakenut, mutta tein tehtävät vähän laiskalla kädellä. Jotenkin kolmmannen hakuvuoden kohdalla pää on ollut vähän jumissa. Vaikka kansioon on aiemmilta vuosilta noita pääsykoekutsuja kertynyt, tuntuu että jokainen vuosi on oma hommansa ja yhtä epävarma olo kutsujen suhteen on nyt kuin aiempinakin vuosina! Nykyisten opintojen ja näiden hakujuttujen kanssa on ollut sen verran pähkäilyä, että en ole halunnut jakaa täällä ennakkotehtäviä yms. vaan pitää homman tänä vuonna mahdollisimman henkilökohtaisena :)

      Poista
  5. Hurjan suuri kiitos teille, Johanna ja Helen, kattavista vastauksista!

    Filmiymmärrykseni oli tosiaan tasolla valo päästetään filmille -> "polttaa" siihen kuvan (jonka takia hyvä varoakin noita light leakseja sun muita), mutta sitten menin ihan sekaisin kaikista 120-135-diakehitys-mustavalko-värikehitysvedoshommista, jolloin tuo teksteissä toistuva "skannaaminen" kuulosti siltä, että noissa Holga-kameroissa on jollain mystisellä tekniikalla polaroid-tyyppinen juttu (?), josta kuvan saa valmiina. Vaan kysymällä oppii, eipähän elä harhaluuloissa liian kauan :D

    Pimiöhommat on mulle ihan hepreaa vielä, mutta onneksi täällä on valokuvauskerho, jolla on kaksi pimiötä ja aktiivinen jäsenistö, jolta toivottavasti saa apua sitten, kun sen aika tulee. Valokuvausliikkeitäkin on kiitettävästi, joten luulisi sitäkin kautta pika-apua löytyvän kehitykseen.

    Holga ja Diana mua kiinnostaa ehkä eniten juuri sen yllätyksellisyyden takia. Kakkoskameraksihan tuo tulisikin, digijärkkärin kaveriksi, joten sillä saa sitten otettua ne pimeämmät/epävarmemmat/fotorealistisemmat otokset. :) Onko noiden filmien kehittämisessä hinnan lisäksi eroa tuon yleisemmän 35mm filmin kehittämiseen?

    Sitten vielä tämä:

    "En koskaan teetä filmistä suoraan paperikuvia, sillä tahdon aina ensin nähdä ovatko kuvat onnistuneita. Kun filmi on kehitetty sen voi skannata tietokoneelle filmiskannerilla."

    Tämä varmaan liittyy siihen osuuteen filmikuvaamisesta, joka on minulle täysin pimennossa, mutta siis häh? En tajua. Ensin filmi pitää siis kuvata, sitten kehittää (miten?) ja sitten sen voi vasta skannata ilman, että menee pilalle? Ja paljonko tuommoinen filmiskanneri maksaa?

    Ja vielä loppuunkin iso kiitos avusta! :D Googlesta ei millään meinaa löytää filmikuvaus for dummies -tyylistä teosta, jopa filmikehittämisen wikipediasivu oli mulle vähän liikaa. Vaan kyllä tämä tästä!

    VastaaPoista
  6. Tosiaan, huomasimpas tässä, että Dianaakin saa 35-millisenä. Jälki on kuitenkin ilmeisesti samanlaista kuin 120-filmillä, mutta kameran koko on pienempi ja filmiä helpommin saatavilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *huomasinpas

      (Pahoittelen spämmimistäni :D)

      Poista
    2. Niin tosiaan Dianaahan saa 35-millisenäkin. Olin unohtanut! Kerta lelukameran olet päättänyt hommata, se on varmaan ihan potentiaalinen vaihtoehto ja suuremman kuvamäärän takia myös kulut on pienemmät.

      Ainakin mun kokemuksen mukaan yhden filmirullan kehittämiselle on liikkeessä vakiohinta, oli se sitten 35 tai 120 mm.

      Ja sitten vielä skannaamisesta:
      Kuten jo itsekin mainitsit kuva syntyy valoherkälle filmille kun kamera päästää siihen sulkimen läpi määrätyn verran valoa. Kamera käärii filmin rullalle, jotta sen voi ottaa pois kamerasta ilman että filmin sisältö altistuu valolle. Rulla täytyy kuitenkin avata pimiössä ja kehittää kehitysaineissa, jotta se ei mene pilalle kun se altistuu valolle uudelleen. Kehittämisen jälkeen filmi on turvallisilla vesillä ja sen voi vaikka säilöä, skannata tai siitä voi kehittää paperille kuvia.

      Filmiskanneri toimii vähän samalla tavalla kun tavallinenkin skanneri, mutta siinä on oma "skannusikkuna" filmeille. Se skannaa filmikuvan digimotoon ja lähettää sen tietokoneelle. Se on musta tosi kätevä tapa saada kuvat käyttöön koneelle. Itse käytän Canonin skanneria, joka on hankittu noin puolituoista vuotta sitten ja se maksoi n. 200e.

      Ja hyvä että kyselet! Mulla on tapana kirjoittaa skannaamisesta ja muusta ihan kuin se oisi kaikille itsestäänselvää. Voi olla moni muukin on miettinyt mitä se tarkoittaa, mutta ei ole kehdannut kysyä.

      Poista
    3. Hmm, melko monimutkaista! Isäni filmijärkkäri (Canon 1000F) on tosiaan unohdettu kaapin pohjalle, joten voisin saada sen haalittua itselleni - siinä mielessä voisi olla hauskempaa, jos tuo Diana olisikin 120-filmille, järkkäri sitten taas 35mm filmille. Vaan pitääpä todella pohtia asiaa ja keskustella tuon Canonin huoltajuudesta.

      Vielä kerran kiitokset avusta! :)

      Poista
    4. Eipä mittään!:) Monimutkaistahan tuo on, mutta tässä sitä huomaa miten nopeasti digitalisoituminen on vieroittanut perinteisistä menetelmistä tuottaa kuvaa. En yhtään ihmettele, miksi digikuvaamisen helppous on tehny lähes jokaisesta "oman elämänsä valokuvataitelijan" :) Nyt kun kesä taas ruokkii valolla, ainakin mulla pysyy filmikarat digikamreoita paremmin käsissä.

      Mut onnea kameraostoksille ja uusiin kokeiluihin!

      Poista
  7. Mentiin ilmeisesti samalla laivalla sitten Tukholmaan. Kävin siellä kanssa viikonloppuna, mutta kameran jätin himaan. Tuntuu, että muuten en keskittyisi muuhun kuin kuvaamiseen.

    Nää on hyviä kuvia, ihan odotetusti. Musta sulla on blogia selaillessani kehittynyt oma selkeä, henkilökohtainen tyyli ja se on musta merkki kasvamisesta valokuvaajana. Jos pääsykokeet tuntuvat vaikealta ja vieraalta, niin se johtuu ihan vaan siitä, että joudut mukautumaan sellaisiin tehtäviin jotka tuntuu äkkiseltään vieraalta tai ehkä ei itselle temaattisella tasolla välttämättä niin tärkeältä. Mutta se pointti onkin projisoida niiden teemojen kautta omaa konseptuaalista ajattelua ja ymmärrystä kuvi kautta kuin mahdollista. Siksi se paras vinkki niihin kokeisiin onkin aina ajatella mitä ne asiat merkkaa itselle, eikä yrittää miettiä mikä niitä pääsykokeiden järkkääjiä miellyttää eniten.

    Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luetun ymmärtämisen vaikeudet päällä. Eihän me millään samalla laivalla menty. Eniveis...

      - J

      Poista
    2. Haha, mietinkin että hassua että ei törmätty laivalla tai Tukholmassa. No mut eniveis, "melkein" samalla laivalla "melkein" samana päivänä kuitenkin. Mullakaan ei oikein kuvausintoa Tukholmassa ollut. Vaikka kaupunki on aivan ihana, jotenkin se on sen verran tuttu kaikkien vierailujen jälkeen, että kuvausinspiraatiota on tuntuu olevan aina yhtä vähän kuin "eksoottisella" Leppävirralla...

      Oon miettiny paljon juuri tuota, että miten pääsykokeissa vieraalta tuntuva tilanne (ja kaupunki) ja jännitys pitäisi vaan jotenkin pystyä sulkemaan pois ja löytää kuviin kipinä itselleen tutuista asioista. On helppo mennä lukkoon, kun aiemmin on tottunut kuvaamaan muiden tunteiden kuin jännityksen kanssa. Omasta tyylistä kiinni pitämisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa, sillä se on kaiken ydin ja kaikissa tehtävissä auttaa jos pystyy heijastamaan ne sen oman jutun kautta. Tosin homma onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty, kun on eksyksissä Lahdessa vesisateessa kertakäyttökameran kanssa, tehtävänantona on kuvata "suomalaisuus" ja kello tikittää :D Noh, mut luulen että oon näiden aiempien kokeiden kautta tänä vuonna vähän vahvempi löytämään sen oman jutun vaikeissakin tilanteissa.

      Ja luulen, että ennakkotehtäväjumitus on osittain sellaista kehitykseen liittyvää pohdintaa. Joskus aikoinaan äidinkielen tunnilla sanottiin, että kun tottuneella kirjoittajalla on vaikeuksia kirjoittaa, se usein liittyy kehitykseen ja siihen että alitajuisesti pyrkii kehittymään ja tekemään jotain uudella tavalla. Miksei sama homma toimisi valokuvauksessakin, kun yrittää löytää jotain lähestymistapaa, joka itselleen olisi vähemmän itsestään selvä. Mutta katsotaan nyt minkä tuomion tehtävien tarkastajat antaa. Pitää yrittää pitää positiivista henkeä yllä!

      Ja ainahan on mediatutkimus "wanna-be taiteilijoiden akateeminen hautausmaa" :)

      Kiitos palautteesta, neuvoista ja uskomisesta, näillä taas eteenpäin! :)

      Poista
  8. Jos haluat kertoa, niin kerrohan saitko kutsua pääsykokeisiin? Olen utelias tässä pari vuotta blogiasi ja pääsykoe-tilanteitakin seuranneena (olimme jopa yksissä samoissa kokeissa pari vuotta sitten, mutta en muista nähneeni, kenties ohimennen). Tällä kertaa voisin yrittää vaikka henkilökohtaisesti tulla kommentoimaan hienoa blogiasi jos samoihin pääsykokeisiin tähtäämme..Luulen siis jo kysymättä että sait sen kutsun) :)

    Edellisen kommenttisi kolmanneksi viimeisessä kappaleessa piilee muuten viisaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsin kaikkiin kokeisiin mihin hain, mistä olen erittäin tyytyväinen. Kävin heittämässä sulle pidemmän vastauksen sun blogiin, mikäli et tänne enää eksy :)

      Poista