30.11.2011

Sinä ja sun seinä

20.11a

20.11b

20.11c

20.11d
Havahduttuani ajatukseen, että en ole pitkään aikaan kuvannut mitään, suuntasin eräänä sunnuntaiaamuna Kaisun luokse improvisoimaan. Kaisu oli varmaan ensimmäinen ihminen, josta otin valokuvan kun vuonna 2009 ostin järjestelmäkameran. Laitoin tuolloin Kaisun seisomaan kotitaloni ulkoseinää vasten ja käskin häntä olemaan luonnollinen. On sanomattakin selvää, että vaivaantuneisuus kameran molemmin puolin oli suorastaan käsin kosketeltava. Mitä "olla luonnollinen" edes tarkoittaa? Sitä, että ei ole tietoinen kameran läsnäolosta? Tällä kertaa tahdoimme leikkiä kameratietoisuudella.

En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka paljon nautin parhaimpien ystävieni valokuvaamisesta. Tuntuu, että vuosien aikana kuvaussessioista on tullut ikuisesti muistettavia hauskoja hetkiä, jolloin toinen ihminen kehittyy kameran takana ja toinen sen edessä. Päässäni velloo jatkuvasti kuvaussuunnitelmia näiden ihmisten varalle, mutta lähiaikoina olen ollut niin laiska, että kameran sijasta olen raahannut ystävieni luokse lähinnä vain elokuvia ja popcornia.

17.11.2011

Laura ja maskuliinisuuden performanssi

IMG2blog

constantinekollaasiblog
On taas se aika vuodesta, kun blogiini eksyy joka päivä ihmisiä hakusanoilla "tyttökalenteri" tai "alaston tyttökalenteri". Ja tämä on vain ja ainoastaan sen ansioita, että kaksi vuotta sitten olin potkaisemassa käyntiin mediatutkimuksen ainejärjestön kalenteriperinnettä. Parissa vuodessa niin ainejärjestön kalenteri kuin ajatukseni valokuvaamisestakin ovat kokeneet evoluution. Tänä syksynä aivan toisten tekijöiden käsissä syntyy Hurman sukupuolineutraali supersankarikalenteri 2012. Vaikka en varsinaisesti ole kalenterin teon kanssa missään tekemisissä, koin kuitenkin tarpeellisena olla kuvauspaikalla filmikameran kanssa päivänä, jolloin Laura hyppäsi sarjakuvahahmo Constantinen pukuun. Vaikka olin paikalla seuraamassa tätä muodonmuutosta, en vieläkään lakkaa hämmästelemästä kuinka kokonaisvaltainen se oli.

Koin kuvaukset hyvin terapeuttisina, sillä oli kiinnostavaa päästä seuraamaan toisten ihmisten tapoja toimia kuvaustilanteessa. Pidin myös siitä, että sain itse behind the scenes -kuvilla rauhassa harjoitella vähän vieraalta tuntuvan Yashicaflexin käyttöä. Hyvin nuhjuista kännykkäkameralla kuvattua videomateriaaliakin löytyy TÄÄLTÄ.

Kuvissa esiintyvät mallit Laura ja Emma, valokuvaaja Joonas Salo ja kuvausassistentit Matleena ja Helinä. Ja tietenkin mukana on myös photoshopattavia taustoja näyttelevä itsetehty greenscreen.

10.11.2011

Viimeinen mummola

verhob

joulu2

joulu3
Olen joutunut kohtaamaan asian, jonka jokainen aikuinen ihminen (tai miksei joku nuorikin) joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan: minulla ei ole enää mummolaa. Minulla on mummon uusi koti ja ukin uusi koti, mutta ei enää mummolaa, jonne liittyisi iloisia muistoja lapsuudesta ja edesmenneistä isovanhemmista. Turkuun muuttamisen jälkeen olen ehtinyt käymään suorastaan hävettävän vähän isovanhempieni luona Savonlinnassa. Pari viime vuotta olen uhonnut, että ennen kuin suvullamme pitkään ollut vanha maalaistalo myydään, aion valokuvata sen jokaisen nurkan muistoksi perheelle. Noh... myyntitapahtuma tuli ja meni ja viimeiset kuvat mitä talosta on ovat nämä kolme kuvaa viime joululta.

Viimeiset muistot mitä taloon liittyvät ovat hiljaisuus, nukkuminen ja kaappikellon kumina. Valokuvatessani näitä kuvia muistan miettineeni, että kuinka talo joka joskus oli niin täynnä ääntä ja elämää, on nyt täynnä hiljaisuutta, jota kaappikellon lisäksi rikkoo ainoastaan isän kaukaisuudesta kuuluva kuorsaus.

Isälle kiitokset ja pahoittelut siitä, että alimmaisen kuvan tilanne on tallennettu ja julkaistu.