28.9.2011

Negatiivikansion uumenista

tuplaskannaus1

tuplaskannaus2

tuplaskannaus3
Uhkaavasti pimenevät illat ja kylmenevät säät eivät tällä hetkellä innosta uusiin valokuvauskokemuksiin, vaan johdattelevat kaivamaan kansiosta esiin viime vuoden negatiiveja. Kahden negatiivin päällekkäin skannauksesta tuli viime talvena mukava hupi, kun innostuin leikkimään skannerilla. Yllä olevissa kuvissa värinegatiivit on skannattu yhdessä mustavalkonegatiivin kanssa. Yhtenäisen värimaailman luomiseksi kuvat on muutettu photoshopilla mustavalkoisiksi.

Huomaan itsessäni jo jokavuotisen syysväsymyksen merkkejä. Kun en ole töissä, opiskelemassa tai viettämässä aikaa kavereiden kanssa, en kykene kuin nukkumaan. Opiskeluissani taistelen tällä hetkellä pakollisten ruotsin kurssien kanssa ja yritän saada alkuun elokuvatutkimusta, joka käsittelee sitä kuinka päähenkilöiden toiseutta rakennetaan Tim Burtonin Ed Woodissa. Tosin olen lupautunut tällä viikolla toimimaan kuvausavustajana ainejärjestömme kolmannen vuosikalenterin kuvauksissa. En voi olla hämmästelemättä, että onko siitä jo kaksi vuotta, kun itse olin täysin kokematon valokuvauksen harrastaja ja omistin koko syksyni ensimmäisen kalenterin kuvaamiselle? Tämän johdosta opiskeluni ovat jäljessä vieläkin, joten nyt on parasta että kirjat pysyvät käsissäni kameroita paremmin.

21.9.2011

Polaroid vk 37 - Sunnuntai siskon kanssa

Polaroid, week 38
Sunnuntai ja ensimmäinen oikeasti aurinkoinen päivä moneen viikkoon. Lähdimme siskon kanssa etsimään pientä graffiti-kissaa, jonka kerran muistin nähneeni jossain Turun sataman ja Portsan välisellä tiellä. Sen lisäksi söimme jäätelöä, teimme makaronilaatikkoa, suunnittelimme ulkomaanmatkaa, yritimme ratkaista toistemme kotitehtäviä ja poltimme ainakin kolme sulaketta Saaran uudessa kämpässä. Osaisinpa sanoin kuvailla kuinka hienolta nyt tuntuu, kun sisko asuu samassa kaupungissa.

Polaroid-kokeiluista olen oppinut sen verran, että koko homma tuntuu olevan (kallista) hakuammuntaa, jossa kuvan lopputulosta on mahdotonta ennustaa ainakaan näin vähäisellä kuvauskokemuksella. Monista epäonnistumisista huolimatta polaroidin jännitys on jotain äärimmäisen koukuttavaa.

18.9.2011

Britrail - Rakas skitsofreeninen matkapäiväkirjamme...

kirja1b

kirja2b

kirja3b
Eilen sain viimein skannattavakseni heinäkuisen reissumme matkapäiväkirjan. Koska pelkäsimme junamatkojen muuttuvan pitkästyttäviksi, päätimme Lauran kanssa alkaa kokoamaan sekopäistä ja epähuoliteltua päiväkirjaa, jota askartelisimme ja kirjoittaisimme vuorotellen. Keräsimme valtavan määrän lippuja ja lappuja näyttelyistä, museoista, hostelleista, baareista, ravintoloista eli toisin sanoen kaikista paikoista mistä vain saimme jotain revittyä irti.

Päivät kuitenkin ehtivät kirjoitusintomme edelle, joten päiväkirjan viimeiset sivut käsittelevät Andy Warholin näyttelyä Manchesterissa ja The Beatles -nähtävyyksiä Liverpoolissa. Nyt ruma ja rosoinen teipillä kasassa pysyvä kirjamme on kuin avioerolapsi, jonka on täytynyt valita kahdesta kodista toinen.

12.9.2011

Mediatutkijan muotokuva

piknik3

piknik2

piknik1
Vietimme Kaisun kanssa elokuun alussa kesän viimeistä Ruissalo-piknikkiä. Sitä ei tietenkään voinut viettää ilman pientä kuvaussessiota, jota läheiset auringonpalvojat tuijottivat suut ammollaan.

Nyt olen palannut onnesta hyppien ja kiljuen takaisin mediatutkimuksen kurssien maailmaan. En ole koskaan odottanut syyslukukauden alkua näin palavasti. Kaksi ensimmäistä yliopistovuotta kuluivat uutta kaupunkia ja uutta elämää ihmetellessä ja pääasiallisesti elokuvahistoriasta ja elokuvatutkimuksesta opiskeluintoa ammentaen. Kolmantena vuonna pääsin sukupuolentutkimuksen kautta kuvatutkimukseen ja sillä tiellä aion pysyä tämän neljännen vuoden.


Tällä hetkellä huutelen monisteiden seasta jostain humanistisen roskakuilun pohjalta ja pyydän, että joku tiputtaa sinne loistavan feministiseen kuvatutkimukseen liittyvän graduaiheen.

4.9.2011

Polaroid vk 35 - Polaroid Spice Cam

pol1
Otin elämäni ensimmäisen polaroidkuvan. Koin lapsena huutavana vääryytenä sen, että äitini ei koskaan suostunut ostamaan minulle Spice Girls -polaroidkameraa, vaikka kuinka monta kertaa sitä pyysin nenä kiinni näyteikkunassa. Kiitos Annan, lähes käyttämätön Polaroid Spice Cam kuitenkin löysi lopulta tiensä kamerahyllyyni.

Tilasin netin kautta Impossible Projectin filmiä (8 kuvaa/18e + postikulut ja tämä on vielä halpaa verrattuna polaroidin alkuperäisiin filmeihin) ja vein pikkusiskoni pihalle kuvattavaksi. Filmin suojaustekniikkaa täytynee vielä harjoitella, mutta alan jo olla koukussa. Filmin hintavuuden takia ajattelin ottaa projektiksi kuvata yhden polaroidkuvan viikossa. Haluaisin tehdä kuvasarjan oikeustieteellisen opintojen takia Turkuun muuttaneesta siskostani, mutta katsotaan mihin aika riittää. Minullakin yliopisto jatkuu viimein ensi viikolla ja epäilen, että räjähtäisin jos joutuisin odottamaan yhtään pidempään.