28.3.2011

Kaisla ja Yashicaflex

Kuvasin Kaislaa tänä aamuna. Käsissään hänellä on kameraperheeni uusi kameravanhus, Yashicaflex. Se on kuudes kamerani kaiken kaikkiaan. Tosin ensimmäinen kamerani, ala-asteella saatu filmipokkari, on jossain Leppävirran vaatekomeroiden kätköissä (kuvasin sillä jopa lukiossa, vaikka luokkaretkellä muut nauroivatkin). Toinen kamerani eli Olumpus mju mini (sunset orange?) on surkea käyttökelvoton rääpäle, johon en suostu enää koskemaan. Eli periaatteessa Yashicaflex on nyt neljäs potentiaalinen käyttökamera.

Se on alun perin kuulunut edesmenneelle savolaiselle metsänhoitajalle. Vanhemmat toivat sen toissa viikonloppuna sen jälkeen kun isä oli tuttaviensa kautta saanut sen käsiinsä. Käytin kameran näytillä Kamera Aitassa, jossa tutun asiantunteva palvelu totesi kameran olevan jostain 50-luvun tienoilta ja toimivan lähes kuin uusi. Lukiossa Leppävirran kirjaston poistolaarista ostamani vanhat kameraoppaat paljastuivat jälleen loistaviksi heräteostoksiksi, sillä niistä löytyi kameraan käyttöohjeet.

Mutta nyt on töihin lähdön aika. Seuraavat päivät kirjoitan kandia. Viikonlopun kirjoitan kandia. Ensi viikollakin kirjoitan kandia. Kameran virallinen käyttöönotto siirtyy lähitulevaisuuteen.

2 kommenttia:

  1. Ihana muotokuva. Kiinnostava tausta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Taustaa ei tarvinnut etsiä kaukaa. Kotikerrostalon pihalla kuvattu :)

    VastaaPoista