24.1.2011

Linnanneito

Kaisu

Päätimme viikko sitten Kaisun kanssa lievittää kevään tuomaa stressiä aamupäiväkävelyllä Turun linnassa. Muista vierailijoista autio linna hämyisine huoneineen oli täydellinen paikka vaeltelulle ja arjesta irtautumiselle. Saatan lisätä jonkun kuvan vielä myöhemmin, mutta kuvailun kannalta linna oli harmittavan hämärä.

Selailin uusia ja vanhoja kuvia ja ilokseni huomasin kuinka selvästi parin vuoden kuvaamisella en ole tallentanut vain omaa kehitystä valokuvaajana, vaan myös kuvattavien kasvua ihmisinä. Tällä hetkellä pään sisällä velloo ajatuksia omasta kehityksestäni. Ensimmäiset ennakkotehtävät ovat jo julkaistu, joten käsillä olisi mahdollisuus keksiä itsensä kuvaajana uudestaan (sekä teknisesti, että sisällöllisesti) ja päästä seuraavalle tasolle. Valokuvien ohella asuntoni nurkat ovat täynnä kandia varten haalittuja kauhuelokuvatutkimuksesta kertovia kirjoja, jotka suorastaan kirkuvat työn eteenpäin viemistä. Paljon mahdollisuuksia, joissa onnistumiseen käsissäni olisi kaikki tarvittava. Silti se kaikista olennaisin asia, itseluottamus, tuntuu valuvan sormien välistä.

5 kommenttia:

  1. Voimia ystävä <3 Tiedän että pystyt siihen.

    VastaaPoista
  2. Nyt tiedän, että pystyn, koska sinäkin tiedät, että pystyn!;) Lähiaikoina olo on vain ollut jotenkin eksynyt. Ainiin, tarkkailehan postiasi!

    VastaaPoista
  3. Oijoi! Postia on ihana saada! Se on niin oldfashioned että meän lapset joskus nauraa meille :)

    VastaaPoista
  4. Mie seuraan ihan innolla mitä kaikkea saat aikaan :)

    VastaaPoista
  5. JEE, KIITOS Laura!:D Kannustusjoukkojen tähden täytynee nyt tosiaan pistää parastaan!

    Ja Maiju, mistä lähtien me MOLEMMAT ollaan oltu lapsia hankkimassa?:D Äläkä unohda, että oot joskus kirjottanu mun ystäväkirjaan, että annat sun toisen tyttären toiseks nimeks Johanna! ;)

    VastaaPoista