20.12.2011

6 päivää Pariisissa - Luona kirkon Notre Dame

2012a

2012b
Jos viimekesäistä Britannian matkaa voisi monessakin mielessä kutsua tutkimusmatkaksi, viimeviikkoinen Pariisin matkamme oli lomamatka sanan varsinaisessa merkityksessä. Jätimme opiskelupaineet ravintoloihin, kauppoihin, Louvren käytäville ja kaikille mahdollisille nähtävyyksille Versaillesista maanalaisiin katakombeihin. Turussa vastassa oli jälleen miljoona hoidettavaa asiaa, mutta matkalla mieli lepäsi ja Montmartren kaupunginosassa sijaitsevassa hostellissa uni tuli hetkessä.

Matkan yhden harvoista stressin hetkistä koin Sacré-Coeurin basilikassa. Häiritsin turistina jumalanpalvelusta, kun rakas Yashicaflexini lipesi kädestäni ja putosi kirkon kivilattialle. Onnistuin juuri ja juuri hillitsemään tuskan kiljaisun, kun huomasin kameran avattavan takaosan vääntyneen. Kamera ei kuitenkaan laske valoa sisäänsä, joten selvisin säikähdyksellä ja kuvailu tällä kameravanhuksella jatkuu.

Historialliset kirkot olivat monella tapaa hienoja kokemuksia, mutta turistina turistien joukossa olo oli väkisinkin tungetteleva paikassa, joka on paikallisille harras tila. Notre Damessa tyydyin siis hyräilemään Disneyn piirretyn kappaleita vain mielessäni.

16.12.2011

6 päivää Pariisissa - Lomapostikortteja

1612b

1612b
Olen palannut kotimaan kamaralle vatsa täynnä croissanteja ja mieli täynnä muistoja hyvistä hetkistä. Muita matkamuistoja ovat mm. flunssa, upeat ranskalaiset naisartistit levymuodossa ja antiikkitorilta mukaan tarttunut vanha valokuva-albumi.

Kävin Pariisissa ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten. Tuolloin mukanani oli vanha Canonin filmipokkari, jonka omin perheeltäni omaan käyttööni ala-asteella. Kuvasin parille filmirullalle kaiken mitä tuossa kaupungissa ehdin nähdä. Koska filmi ja kuvien kehittäminen oli kallista, muistan että lapsuudessani ja nuoruudessani lomamatkat olivat juuri ainoa mahdollisuus harrastaa valokuvausta.

Ennen matkaa kaivoin nuo kuuden vuoden takaiset turistikuvat esiin ja nauroin niiden korniudelle. Matkalla kuitenkin huomasin kaupungin puoleensavetävyyden suorastaan pakottavan toistamaan noita samoja auttamattoman romanttisia kuvia. Kuuden päivän aikana jouluinen Pariisi paljasti mahtavuutensa ja kauneutensa mutta antoi vihiä myös heikkouksistaan. Kaiken kaikkiaan lomani Saaran ja Lauran kanssa oli rentouttava ja kaunis postikortti, joka antoi meille mahdollisuuden kurkistaa myös kuvan taakse.

Yllä olevissa kuvissa on asioita mitä en voinut vastustaa: Eiffel-tornin kuvaaminen ja tuplavalotukset.

9.12.2011

Au revoir!

612a

612b
Sana "kameraharrastaja" on jotain miksi en osaa itseäni kutsua. Lähivuosina kameraperheeseeni on tosin putoillut uusia jäseniä enemmän tai vähemmän suunnitellusti. Ehkä kameroiden "sekakäyttäjä" lienee oikeaoppisempi ilmaus. Kyllästyttyäni leikkimään piraattifilmeillä Polaroid Spice Camin kanssa, päädyin hetken mielijohteesta ostamaan Fujifilmin Instax 210 -kameran. Se pääsi testikäyttöön kun vietimme Kaisun luona itsenäisyyspäivää.

Takana on opiskelujen puolesta erityisen uuvuttava syksy ja edessä on lukemisen täyteinen joululoma. Vaikka valokuvaus ei ole pitkään aikaan ollut yksi ensimmäisenä mielessä pyörivistä asioista, olen kuitenkin jossain syksyn hulinassa onnistunut myymään taulun. Tuotolla olisin voinut saada kasan joululahjoja, lisäystä objektiivi- tai kamerakassaan, paljon uusia filmejä, elokuvalippuja tai... edestakaiset lentoliput Pariisiin. Valintaa ei tarvinnut miettiä pitkään. Lähtö on huomenna ja tänään edessä on vielä tentti, pikkujoulut ja laukun pakkaus. Seuraavan viikon ajan matkafiilistä pitävät yllä mm:

nämä kansallisaarteet.

30.11.2011

Sinä ja sun seinä

20.11a

20.11b

20.11c

20.11d
Havahduttuani ajatukseen, että en ole pitkään aikaan kuvannut mitään, suuntasin eräänä sunnuntaiaamuna Kaisun luokse improvisoimaan. Kaisu oli varmaan ensimmäinen ihminen, josta otin valokuvan kun vuonna 2009 ostin järjestelmäkameran. Laitoin tuolloin Kaisun seisomaan kotitaloni ulkoseinää vasten ja käskin häntä olemaan luonnollinen. On sanomattakin selvää, että vaivaantuneisuus kameran molemmin puolin oli suorastaan käsin kosketeltava. Mitä "olla luonnollinen" edes tarkoittaa? Sitä, että ei ole tietoinen kameran läsnäolosta? Tällä kertaa tahdoimme leikkiä kameratietoisuudella.

En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka paljon nautin parhaimpien ystävieni valokuvaamisesta. Tuntuu, että vuosien aikana kuvaussessioista on tullut ikuisesti muistettavia hauskoja hetkiä, jolloin toinen ihminen kehittyy kameran takana ja toinen sen edessä. Päässäni velloo jatkuvasti kuvaussuunnitelmia näiden ihmisten varalle, mutta lähiaikoina olen ollut niin laiska, että kameran sijasta olen raahannut ystävieni luokse lähinnä vain elokuvia ja popcornia.

17.11.2011

Laura ja maskuliinisuuden performanssi

IMG2blog

constantinekollaasiblog
On taas se aika vuodesta, kun blogiini eksyy joka päivä ihmisiä hakusanoilla "tyttökalenteri" tai "alaston tyttökalenteri". Ja tämä on vain ja ainoastaan sen ansioita, että kaksi vuotta sitten olin potkaisemassa käyntiin mediatutkimuksen ainejärjestön kalenteriperinnettä. Parissa vuodessa niin ainejärjestön kalenteri kuin ajatukseni valokuvaamisestakin ovat kokeneet evoluution. Tänä syksynä aivan toisten tekijöiden käsissä syntyy Hurman sukupuolineutraali supersankarikalenteri 2012. Vaikka en varsinaisesti ole kalenterin teon kanssa missään tekemisissä, koin kuitenkin tarpeellisena olla kuvauspaikalla filmikameran kanssa päivänä, jolloin Laura hyppäsi sarjakuvahahmo Constantinen pukuun. Vaikka olin paikalla seuraamassa tätä muodonmuutosta, en vieläkään lakkaa hämmästelemästä kuinka kokonaisvaltainen se oli.

Koin kuvaukset hyvin terapeuttisina, sillä oli kiinnostavaa päästä seuraamaan toisten ihmisten tapoja toimia kuvaustilanteessa. Pidin myös siitä, että sain itse behind the scenes -kuvilla rauhassa harjoitella vähän vieraalta tuntuvan Yashicaflexin käyttöä. Hyvin nuhjuista kännykkäkameralla kuvattua videomateriaaliakin löytyy TÄÄLTÄ.

Kuvissa esiintyvät mallit Laura ja Emma, valokuvaaja Joonas Salo ja kuvausassistentit Matleena ja Helinä. Ja tietenkin mukana on myös photoshopattavia taustoja näyttelevä itsetehty greenscreen.

10.11.2011

Viimeinen mummola

verhob

joulu2

joulu3
Olen joutunut kohtaamaan asian, jonka jokainen aikuinen ihminen (tai miksei joku nuorikin) joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan: minulla ei ole enää mummolaa. Minulla on mummon uusi koti ja ukin uusi koti, mutta ei enää mummolaa, jonne liittyisi iloisia muistoja lapsuudesta ja edesmenneistä isovanhemmista. Turkuun muuttamisen jälkeen olen ehtinyt käymään suorastaan hävettävän vähän isovanhempieni luona Savonlinnassa. Pari viime vuotta olen uhonnut, että ennen kuin suvullamme pitkään ollut vanha maalaistalo myydään, aion valokuvata sen jokaisen nurkan muistoksi perheelle. Noh... myyntitapahtuma tuli ja meni ja viimeiset kuvat mitä talosta on ovat nämä kolme kuvaa viime joululta.

Viimeiset muistot mitä taloon liittyvät ovat hiljaisuus, nukkuminen ja kaappikellon kumina. Valokuvatessani näitä kuvia muistan miettineeni, että kuinka talo joka joskus oli niin täynnä ääntä ja elämää, on nyt täynnä hiljaisuutta, jota kaappikellon lisäksi rikkoo ainoastaan isän kaukaisuudesta kuuluva kuorsaus.

Isälle kiitokset ja pahoittelut siitä, että alimmaisen kuvan tilanne on tallennettu ja julkaistu.

31.10.2011

Britrail - Pilviplaneettoja

planeetta1

planeetta2

planeetta3

planeetta4

planeetta5

Vaikka niin paljon filmikuvausta rakastankin, tällä hetkellä aika, raha ja ennen kaikkea hermot eivät siihen riitä. Sen sijaan suhteeni photoshoppiin elää uutta renessanssia. Viihdytin itseäni viimekesäisen matkan menolennolla valokuvaamalla pilvihorisontteja. Poistin valtavan osan noista kuvista, mutta yhtenä iltana kaivoin jäljelle jääneet kuvat esiin ja leikin niillä oikein sydämeni kyllyydestä. Neljä ensimmäistä kuvaa ovat lentomatkalta, viimeinen on kuvattu Lontoon Camdenissa.

Ainiin, valokuviani valittiin mukaan upealle WHO SAID WE CANT -taidesivustolle. Niitä voi katsella mm. täältä. Kuvien tarkastelu oli elämys itsellenikin, sillä näin pari todella kauan aikaa sitten ottamaani kuvaa aivan uusin silmin.

Mutta nyt... Otan kirjan (tai pari) kauniiseen käteen ja yritän lievittää tätä järkyttäväksi yltynyttä opiskelustressiä lukemalla koko illan kiltisti kotona, vaikka Kavan ja Finnkinon näytöksissä kiinnostavat elokuvat suorastaan huutavat luokseen.

25.10.2011

Kukkia ja Rocky Horroria

2411a

2511a
Vanhojen kuvien kaivelu tuntuu suorastaan terapeuttiselta aikana, jolloin eniten aikaa vievät elämänalueet eivät tunnu jättävän edes sekuntia aikaa uusien kuvien ottamiseen. Olen palannut tarkastelemaan jopa yli vuoden takaisia kuvaussessioita, joiden tulokset näyttävät nyt hyvin naiiveilta. Hauskinta on ollut muokata kuvat täysin päinvastaisilla tavoilla kuin kuvaushetkellä olen suunnitellut. Ylimmän kuvan käsi kuuluu Lauralle ja alemman kuvat jalat kuuluvat Kepalle.

Mikäli The Rocky Horror Picture Shown soundtrackin jatkuva luukuttaminen ei ole transvestismin elokuvarepresentaation tutkimisen taustatyötä, syksyn suuret opiskelutehtävät eivät tällä hetkellä juuri etene. Ruotsin kurssin osalta ajattelin petrata lukemalla kirjastossa ruotsinkielisiä valokuvauslehtiä. Lukemismotivaatiosta tosin on hieman vaikea saada kiinni, mutta se ei liene ihmekään, kun pääni sisällä näyttää ja kuulostaa jatkuvasti tältä:
The Rocky Horror Picture Show - Time Warp

21.10.2011

Britrail - Matkakuumetta syysillassa

2111e

2111d
Viettäessäni yksin kotona vapaailtaa opiskelusta, töistä ja ihmisistä päädyin jälleen kerran hoitamaan stressiä filmiskannerin ääreen. Kaivoin vielä kerran esiin kauheassa epäjärjestyksessä olevat negatiivit viime kesäiseltä Britannian matkalta ja näpersin skannerin ja filmien kanssa suurella rakkaudella.

Holgalla kuvaaminen merkitsee kesää ja valoa, joten vaikka minulla on tuohon kameraan viha-rakkaussuhde, näin talvea tekevinä iltoina kaipaan suunnattomasti sillä kuvaamista. Myös kaipuu matkalle on aivan järkyttävä, mutta ennen kuin irtiotto on mahdollinen, on edessä vielä esseen tekoa, tutkielman viimeistelyä ja armottoman tuskallista ruotsin opiskelua.

Ylemmässä kuvassa seikkailimme Bathissa ja alemmassa kuvassa seisoimme Yorkin kaupunkia ympäröivällä muurilla. Jos saisin palata tuolle matkalle uudestaan ottaisin ainakin miljoona kuvaa Manchesterista. En vain käsitä missä ovat kaikki kuvat Manchesterista...

18.10.2011

Britrail - Swinging London and Cool Britannia

Brit15b

Brit7b

Brit13b
Kuopioon suuntaavan junamatkan aikana päädyin jälleen kerran palaamaan kesän valokuvakansioiden äärelle ja samalla muistelemaan vuosi sitten käymääni kulttuurihistorian kurssia, joka käsitteli Britannian populaarikulttuurin historiaa. Luennot paljastivat ikonisen Britannia-kuvaston keinotekoisuuden ja sen kuinka rumana ja haisevana pidetystä epäkiinnostavan maan pääkaupungista räätälöitiin populaarimusiikin vientivoiman ja visuaalisten kikkojen avulla "svengaava Lontoo", 60-luvun taiteen ja populaarimusiikin kehto. Kiitos onnistuneen markkinoinnin, on hyvin vaikea matkustaa Britanniassa ilman, että matkaa ohjailisivat populaarikulttuurin synnyttämät mielikuvat.

Iso-Britanian pop-kulttuurin kuluttajina olimme Lauran kanssa silti yllättyneitä siitä, kuinka voimakkaasti eri kaupungit pyrkivät profiloitumaan historiansa avulla. Liverpoolissa The Beatles-muistomerkkejä tuntui olevan joka kulmalla Burger Kingiä myöten. Manchester otti kaiken hyödyn irti takavuosikymmenien Manchester-bändeistä ja niiden kuvastosta. Yorkissa vastassa oli todellinen kummituskaupunki, jossa epäselväksi ei jäänyt, että kaupungilla on karmea historia, jota turisteille yritetään myydä erilaisten kummituskierrosten avulla.

Matkan hämmentävänä lisänä olikin jokaisessa kaupungissa läsnä oleva omituiden tuttuuden tunne, mikä ei voi olla muuta kuin populaarikulttuurin yliahmimisen tulosta.

Kuvat ovat Bathista, Liverpoolista ja Yorkista.

11.10.2011

Lentoliskoja ja suklaakeksejä

kaisujalisko
Kaivelin jälleen sateisen syysillan ratoksi vanhoja kuvakansioita. Löysin kuvan, jonka olen ottanut esiin monta kertaa, mutta sitten kuitenkin hylännyt sen takaisin unohdettujen skannausten hautausmaalle. Viime keväänä pidin yllä olevaa kuvaa hyvänä esimerkkinä siitä miksi kahta mustavalkofilmiä ei kannata skannata päällekkäin. Nyt lähipäivinä katsotut elokuvat ovat kuitenkin jättäneet mieleni nuhjuiselle mustavalkotaajuudelle, joten tämäkin kahden kuvan kooste päätyi näkemään päivänvalon.

Ilmassa on jälleen merkkejä syysväsymyksestä, mutta perjantaina edessä on ennaltaehkäisevä toimenpide, kun suuntaan Helsinkiin ja siellä ainakin Tavastialle. Turussa olen tuhlannut omaisuuden eri illanviettopaikkoihin ja erityisesti näiden paikkojen suklaakekseihin. Niiden ohella myös elokuvat auttavat selviämään näistä loputtomilta tuntuvista sadepäivistä.

9.10.2011

Kesäkaverit

kesä1

kesä2

kesä3

kesä4

kesä5

kesä6
Syksyn läsnäolon tajuaminen iski taas armottomasti vasten kasvoja tänään, kun iltavuoron jälkeen yritin lakaista liikkeen lattiaa puhtaaksi ruskeista vaahteranlehdistä. Muita syksyn merkkejä ovat mm. kesäkenkien rusketusraitojen häipyminen jalkaterästä ja se, että vaatekaappini kivojen vaatteiden sijasta tahdon joka päivä pukea päälleni ison, ruman, harmaan ja lämpimän villapaidan. Päädyin kaivamaan kuvakansioista kesän hyvien hetkien synnyttämiä tilannepotretteja.

Kuva 1: Laura ja Kaisu vappuna Taidemuseonmäellä. Ensimmäinen yliopistovappuni, jolloin en joutunut olemaan töissä. Kuva 2: Vanha ystäväni Kerttu tuli Helsingistä vierailulle Turun kesäyöhön. Ensimmäinen valokuva Kepan upeasta uudesta tukasta. Kuva 3: Annan kanssa Kirjakahvilassa. Söimme puoliksi suuren palan suklaa-karpalokakkua. Muistan tämän koska se oli niin hyvää. Kuva 4: Veeran kanssa Ruisrockissa. Veera johdattaa minut aina hurmioitumaan keikoille, joille oma musiikkimakuni ei minua osaa johdattaa. Kuva 5: Laura postittaa postikortteja Edinburghissa. Kirjoitimme kortit Bristolissa, mutta meiltä kesti melkein viikko saada ne lähetettyä. Kuva 6: Kesän viimeinen päivä Ruissalossa Kaisun kanssa. Taisin kiipeillä puunrungolla tai jotain.

Huh, tajusin juuri että en ole koskenut digijärkkäriin sitten elokuun. Syy ei ole laskeneen kuvausinspiraation, vaan nousseen opiskelumotivaation.

5.10.2011

Polaroideja vk 38 - Mätiä omenoita

pol3

pol4
Olin pari viikkoa sitten jälleen viettämässä sunnuntaita siskoni luona ja löysimme hänen talonsa takapihalta omenapuun, jonka alla maa oli täynnä lehtiä ja mätiä omenoita. Polaroidkamera sattui olemaan mukana ja olin etsinyt jotain syksyistä, mitä tallentaa ensimmäisen filmipaketin viimeisiin kuviin. Saaraa valokuvatessa tuntuu kuin pukisin ja ohjailisin itseni näköistä nukkea. Impossible Projectin filmiä on jäljellä vielä toinen paketti. En ole vielä päättänyt tulenko tilaamaan filmiä lisää, kun se on käytetty.

Lähiaikoina olen töiden, ruotsin kurssien ja sosiaalisen elämän ohella päässyt elokuvatutkimuksessani perehtymään mm. kirjoihin transvestismista. Näin neljännen vuoden opiskelijana tuntuu viimein siltä, että pystyn suuntaamaan katseeni kiinnostaviin marginaaleihin. Valmistuttuani olen äärimmäisen suvaitsevainen ja yhteiskunta - ja mediakriittinen ajattelija, mutta kysymys kuuluukin: missä työskentelen? Tällä hetkellä tuollaiset tärkeät kysymykset ovat kaukana edessä ja mielessä pyörii vain tämä antoisa ja kiinnostava opiskeluaika. Hyvä ystäväni kävi juuri kuvauttamassa itsensä miehenä. Behind the scenes -kuvamateriaalia on luvassa joskus tulevaisuudessa.

28.9.2011

Negatiivikansion uumenista

tuplaskannaus1

tuplaskannaus2

tuplaskannaus3
Uhkaavasti pimenevät illat ja kylmenevät säät eivät tällä hetkellä innosta uusiin valokuvauskokemuksiin, vaan johdattelevat kaivamaan kansiosta esiin viime vuoden negatiiveja. Kahden negatiivin päällekkäin skannauksesta tuli viime talvena mukava hupi, kun innostuin leikkimään skannerilla. Yllä olevissa kuvissa värinegatiivit on skannattu yhdessä mustavalkonegatiivin kanssa. Yhtenäisen värimaailman luomiseksi kuvat on muutettu photoshopilla mustavalkoisiksi.

Huomaan itsessäni jo jokavuotisen syysväsymyksen merkkejä. Kun en ole töissä, opiskelemassa tai viettämässä aikaa kavereiden kanssa, en kykene kuin nukkumaan. Opiskeluissani taistelen tällä hetkellä pakollisten ruotsin kurssien kanssa ja yritän saada alkuun elokuvatutkimusta, joka käsittelee sitä kuinka päähenkilöiden toiseutta rakennetaan Tim Burtonin Ed Woodissa. Tosin olen lupautunut tällä viikolla toimimaan kuvausavustajana ainejärjestömme kolmannen vuosikalenterin kuvauksissa. En voi olla hämmästelemättä, että onko siitä jo kaksi vuotta, kun itse olin täysin kokematon valokuvauksen harrastaja ja omistin koko syksyni ensimmäisen kalenterin kuvaamiselle? Tämän johdosta opiskeluni ovat jäljessä vieläkin, joten nyt on parasta että kirjat pysyvät käsissäni kameroita paremmin.

21.9.2011

Polaroid vk 37 - Sunnuntai siskon kanssa

Polaroid, week 38
Sunnuntai ja ensimmäinen oikeasti aurinkoinen päivä moneen viikkoon. Lähdimme siskon kanssa etsimään pientä graffiti-kissaa, jonka kerran muistin nähneeni jossain Turun sataman ja Portsan välisellä tiellä. Sen lisäksi söimme jäätelöä, teimme makaronilaatikkoa, suunnittelimme ulkomaanmatkaa, yritimme ratkaista toistemme kotitehtäviä ja poltimme ainakin kolme sulaketta Saaran uudessa kämpässä. Osaisinpa sanoin kuvailla kuinka hienolta nyt tuntuu, kun sisko asuu samassa kaupungissa.

Polaroid-kokeiluista olen oppinut sen verran, että koko homma tuntuu olevan (kallista) hakuammuntaa, jossa kuvan lopputulosta on mahdotonta ennustaa ainakaan näin vähäisellä kuvauskokemuksella. Monista epäonnistumisista huolimatta polaroidin jännitys on jotain äärimmäisen koukuttavaa.

18.9.2011

Britrail - Rakas skitsofreeninen matkapäiväkirjamme...

kirja1b

kirja2b

kirja3b
Eilen sain viimein skannattavakseni heinäkuisen reissumme matkapäiväkirjan. Koska pelkäsimme junamatkojen muuttuvan pitkästyttäviksi, päätimme Lauran kanssa alkaa kokoamaan sekopäistä ja epähuoliteltua päiväkirjaa, jota askartelisimme ja kirjoittaisimme vuorotellen. Keräsimme valtavan määrän lippuja ja lappuja näyttelyistä, museoista, hostelleista, baareista, ravintoloista eli toisin sanoen kaikista paikoista mistä vain saimme jotain revittyä irti.

Päivät kuitenkin ehtivät kirjoitusintomme edelle, joten päiväkirjan viimeiset sivut käsittelevät Andy Warholin näyttelyä Manchesterissa ja The Beatles -nähtävyyksiä Liverpoolissa. Nyt ruma ja rosoinen teipillä kasassa pysyvä kirjamme on kuin avioerolapsi, jonka on täytynyt valita kahdesta kodista toinen.

12.9.2011

Mediatutkijan muotokuva

piknik3

piknik2

piknik1
Vietimme Kaisun kanssa elokuun alussa kesän viimeistä Ruissalo-piknikkiä. Sitä ei tietenkään voinut viettää ilman pientä kuvaussessiota, jota läheiset auringonpalvojat tuijottivat suut ammollaan.

Nyt olen palannut onnesta hyppien ja kiljuen takaisin mediatutkimuksen kurssien maailmaan. En ole koskaan odottanut syyslukukauden alkua näin palavasti. Kaksi ensimmäistä yliopistovuotta kuluivat uutta kaupunkia ja uutta elämää ihmetellessä ja pääasiallisesti elokuvahistoriasta ja elokuvatutkimuksesta opiskeluintoa ammentaen. Kolmantena vuonna pääsin sukupuolentutkimuksen kautta kuvatutkimukseen ja sillä tiellä aion pysyä tämän neljännen vuoden.


Tällä hetkellä huutelen monisteiden seasta jostain humanistisen roskakuilun pohjalta ja pyydän, että joku tiputtaa sinne loistavan feministiseen kuvatutkimukseen liittyvän graduaiheen.

4.9.2011

Polaroid vk 35 - Polaroid Spice Cam

pol1
Otin elämäni ensimmäisen polaroidkuvan. Koin lapsena huutavana vääryytenä sen, että äitini ei koskaan suostunut ostamaan minulle Spice Girls -polaroidkameraa, vaikka kuinka monta kertaa sitä pyysin nenä kiinni näyteikkunassa. Kiitos Annan, lähes käyttämätön Polaroid Spice Cam kuitenkin löysi lopulta tiensä kamerahyllyyni.

Tilasin netin kautta Impossible Projectin filmiä (8 kuvaa/18e + postikulut ja tämä on vielä halpaa verrattuna polaroidin alkuperäisiin filmeihin) ja vein pikkusiskoni pihalle kuvattavaksi. Filmin suojaustekniikkaa täytynee vielä harjoitella, mutta alan jo olla koukussa. Filmin hintavuuden takia ajattelin ottaa projektiksi kuvata yhden polaroidkuvan viikossa. Haluaisin tehdä kuvasarjan oikeustieteellisen opintojen takia Turkuun muuttaneesta siskostani, mutta katsotaan mihin aika riittää. Minullakin yliopisto jatkuu viimein ensi viikolla ja epäilen, että räjähtäisin jos joutuisin odottamaan yhtään pidempään.

31.8.2011

Britrail - Sky of blue and sea of green in our yellow submarine...

BritD1

BritD2

BritD10

BritD3

BritD5

BritD6

BritD7

BritD8

BritD9
Edessä oleva syksy alkaa viimein hahmottaa muotoaan ja samalla takana oleva kesä alkaa elää omaa nostalgista elämäänsä ajan kultaamina muistoina. Britrailkuvia saattaa tähän blogiin putoilla vielä myöhemmin, mutta pääasiassa niiden pitäisi olla nyt käyty läpi. Digikuvien valtavasta määrästä seuloin tähän tämänhetkiset suosikkini. Ensimmäinen kuva on Hostel Hootanannystä Lontoon Brixtonista, ensimmäisestä matkakohteestamme. Viimeisessä kuvassa on paluumatkalla kuvattu Lauran heijastus ravintolan lasiovessa Lontoon Camdenissa.
Kiitokset vielä mitä parhaimmalle matkakumppanilleni, joka jaksoi astua kameran eteen niin parhaimpina kuin raskaimpinakin päivinä. Oli hienoa jakaa kanssasi kaikki jännittävät päivät, hilpeät illat ja väsyneet aamut. Nyt on aikamme jakaa tulevan syksyn lukujärjestys.

P.S. Muutin tämän blogin kommentointimahdollisuuden avoimeksi kaikille, myös Bloggeriin kirjautumattomille. Eli saa huudella anonyymisti, jos on asiaa.