26.11.2010

Mukavuusalueen ulkopuolella

Kehitin viime viikolla pitkästä aikaa yhden Holgalla kuvatun filmirullan. Kun kamera on roikkunut laukussa lähes kuukauden, on välillä aivan mahdoton muistaa mitä ensimmäisiin ruutuihin on yrittänyt tallentaa. Yllä olevan kuvan kohdalla jouduin vähän aikaa miettimään, että mitä olen yrittänyt kuvata ja missä olen yrittänyt kuvata. Lopulta muistin että kuva on otettu taannoiselta biologisen museon visiitiltä.

Päätin astua kritiikki-kurssin osalta oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kirjoittaa kurssin loppukritiikin elokuvan sijaan valokuvanäyttelystä. Kävin kritiikkimielessä katsomassa Niina Vatasen Kaunokirjoitusta -näyttelyn. Heti kirjoittamisen aloitettuani huomasin sen vaikeuden. Tuntui kuin aikaisemmin olisin katsellut näyttelyitä kuin valokuvaajan rinnalta, hänen tyyliään mielenkiinnolla tarkastelen. Kriitikkona töitä tarkastellessa tuntui kuin olisin vaihtanut paikkaa hänen rinnaltaan häntä vastaan. Pidin kyllä näyttelystä, kirjoittaminen vain tuntuu vaikealta. Mikä minä olen tuomitsemaan tai analysoimaan taiteilijan työt? Mikä minä olen sanomaan herättääkö taide tunteita vai ei? Kun teksti on valmis, uskon että olen kehittynyt kirjoittajana, sillä koko prosessi herättää sisälläni paljon ristiriitoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti