4.11.2010

Minä ja Morrison


Teini-iässä elämänlaatu koheni huomattavasti, kun isä opetti käyttämään vanhaa levysoitinta. Yhtäkkiä kädessäni oli avain satojen levyjen rock-arkistoon. Monia kertoja juoksin koulusta kotiin, vain jotta saatoin maata kaiuttimien edessä tunteja musiikkia kuunnellen ennen kuin muut perheenjäsenet saapuivat kotiin. Eniten kuuntelin The Doorsia, Elvistä, Fleetwood Macia, Neil Youngia, Queenia ja Simon&Garfunkelia. Kirppareilta hamusin lisää The Doorsin vinyyleitä ja David Bowieta, jota isäni ei harmikseni omistanut. Soittimessa oli harva se viikko joku osa rikki, mutta isä huolsi sitä tuomalla jostain aina uuden kappaleen, joka toimi taas hetken aikaa.

Jokin vuosi sitten lehdissä oli paljon juttua sleeveface-kuvaamisesta. Kävin läpi levynkansia kotona Leppävirralla ja laitoin sivuun kansia, joista saisi helposti kuvia. Tarkoituksena oli ottaa sleevefacekuvia joku päivä kun osaisin kuvata paremmin. Viikonloppuna muistin koko sleevefacehomman ja isä suostui malliksi. Kiitos siis isälle ja myös avustaja toimineelle äidille. Oli todella hauskaa!

Pakko muuten mainita. Viime syksyinen tyttökalenteri kummittelee vieläkin. Joku ainejärjestö oli tyttökalenteriasioissa kysyt Hurmalta neuvoa: "Kuinka paljon se teidän viimevuotinen ammattikuvaaja oikein maksoi?" Olen nauranut tuolle monta päivää. Takana on en verran rankka alkuviikko, että tuollaiset hassut kommentit piristävät huimasti.

4 kommenttia:

  1. Haa! Sun kantsis hyödyntää tätä kalenterihypeä ja tarjota valokuvauspalvelujasi ainejärjestöille johonkin hintaan. :)

    VastaaPoista
  2. Sääli, kun en tajunnu tätä vähän aikaisemmin syksyllä! :D Suorastaan sukeltelisin rahassa, enkä opintopisteissä! Nyt tyydyn lähinnä kiinnostuneena odottamaan mitä Hurman tämävuotinen kalenterikomppanja saa aikaan!

    VastaaPoista
  3. Todella hauska projekti ja hyvin toteutettu. Erityisesti tokassa kuvassa mallilla on vielä tunnelmaan sopivan letkeä asento.

    Täytyykin laittaa tää sun blogi readeriin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kovasti! Olin itsekin tyytyväinen, sillä en ollut ennen tällaisia tehnyt. Jäi harmittamaan kun ensimmäisessä kuvassa en kuvaushetkellä huomannut isän kämmenien olevan levyn kannen takana, mutta toisella kerralla sitten pikkujututkin hiontaan! Huippua saada uusi lukija, niitä ei olekaan liikaa :)

    VastaaPoista