28.11.2010

Aalloissa siis


Meillä oli lapsuudessani purjevene. Sen nimi oli Ippa-Maria. Purjehdimme joka kesä Saimaan halki Leppävirralta Lappeenrantaan ja takaisin. Reissu kesti pysähdysten määrästä riippuen 2-3 viikkoa. Autolla sama matka vie n. 8 tuntia. Elimme pienessä purtilossa todellista veneilyelämää. Ensimmäisenä veneilykesänä istuin aalloissa keinuvan veneen kannella kynän, vihkon ja kiikareiden kanssa. Kiikaroin vastaantulevien ja ohi menevien veneiden nimiä ja kirjoitin ne muistiin. Viimeisenä kesänä vain makasin kannella auringon lämmössä musiikkia kuunnellen. Parasta purjehtimisessa oli kaikkien uusien satamien ja pikkupaikkakuntien näkeminen ja valtavissa aallokoissa lähes kallellaan olevalla veneellä seikkaileminen. Yksikään kesä ei ole vuosiin tuntunut samalta kuin lapsuudet purjehduskesälomat.

Yritin toissaviikolla valaista ystävääni järjestelmäkameran käytön perusteista (lue siis ystäväni nyt tarkkaan). Yllä on kaksi tapaa käyttää kameran suljinaikaa. Ylin kuva on otettu erityisen hitaalla suljinajalla, alin erityisen nopealla suljinajalla. Tervetuloa kuvaamisen loputtomalle leikkikentälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti