11.9.2010

Fotografiska. Näyttelyreportaasi.



Ah, viimein koitti pyhiinvaellusmatkani Tukholmaan, valokuvausharrastajien luvattuun maahan ja Fotografiska nimellä kulkevaan valokuvanäyttelyiden Mekkaan. En itse jaksanut kauheasti reissun aikan kuvailla, koska unet jäivät menomatkalla vähiin fiilis ei ollut paras luovaan tekemiseen. Joitakin turistikuvia luvassa myöhemmin. Laitan myös Holgalla kuvattuja kuvia, kunhan jaksan viedä kehitettäväksi (pitäisi olla luvassa ainakin yksi onnistunut). Yllä kuvia, jotka otin juuri ennen lähtöä. Kiipesin yhdelle kalliolle nappaamaan viimeisiä kuvia kaupungista. Kiitokset äidille ja isälle, jotka maksoivat matkan syntymäpäivälahjana!

Fotografiska oli oikea unelma ihmiselle, joka rakastaa valokuvanäyttelyitä. Paikka oli siisti ja hyvin suunniteltu tuomaan valokuvat esille. Koska olen yleensä tottunut käymään autioissa näyttelysaleissa yksin, oli suorastaan kummallinen kokemus vaeltaa täpötäysissä näyttelysaleissa ja jonottaa töiden eteen. Ihmiset jonottivat ulkona pitkässä jonossa päästääkseen näyttelyyn! Tungos ja lastenvaunuissa kirkuvat lapset söivät vähän tunnelmaa joidenkin näyttelyiden kohdalla.

Otsikoiden alta löytyy linkit Fotografiskan sivujen kuvaajien esittelyyn:

Lennart Nilsson: A Child is Born
Olin pökertyä ensimmäiseen näyttelyyn. Lennart Nilssonin A Child is Born -näyttelyn kuvat olivat yksityiskohtaisia, osa suorastaan surrealistisia, kuvia sikiön kehityksestä. Valokuvalliset ansiot olivat yllättävät. Pökertymiseeni oli kuitenkin johtaa se, että kärsin karhupelon ohella monesta muustakin selittämättömästä pelosta. Yksi näistä peloista kohdistuu solujen/solukkojen yksityiskohtaisiin mikroskooppikuviin. Juuri sellaisiin hirvityksiin, mitä välillä ympätään biologian kirjoihin. Tähän asti pahin hirvitys mitä tiedän on ollut kuva silmän sauvasoluista. Näyttelyn solukuvat veivät kammottavuuden aivan uusiin abstrakteihin muotoihin ja olin olin varmaan hyvin kummallinen näky katsellessani kuvia toinen käsi puoliksi silmieni peittona, toinen käsin suun edessä. Kehittyvän vauvan kuvat olivat helpompaa katsottavaa ja herättivät vaikka minkälaisia tunteita. Osa kuvista sai ihmettelemään elämän ihmettä, osa vannomaan, että minun sisällänihän ei tuollainen koskaan kasva.

Vee Speers: The Birthday Party
The Birthday Party -näyttely esitteli ajatuksia herättäviä lapsipotretteja. Lapsi aiheet minua harvoin koskettavat, mutta pidin kovasti kuvien visuaalisesta yhtenäisyydestä. Näyttelystä jäi kuitenkin vähän sellainen tunne, että se olisi koskettanut enemmän jos aiheiden käsittely olisi viety hitusen pidemmälle. Lapsuutta ja viattomuutta käsitteleviä kuvasarjoja nyt näkee jatkuvasti.

Anders Petersen: From Back Home
Inhorealismi ei ole mikään oma tyylisuuntasuosikkini. Keksin kuitenkin heti monta tuttua, jotka olisivat varmasti nauttineet näyttelystä paljon. Töissään Petersen esitteli teinivuosiensa pientä kotipaikkakuntaa, sen ihmisiä ja sen henkeä. Kokonaisuus oli yksittäisiä kuvia vaikuttavampi. Kuvat olivat jotenkin "juntteja" ja likaisia. Paikkakunnasta piirtyi vähän kotipaikkakuntani Leppävirranlainen kuva. Selvästikin taitavan kuvaajan ottamia töitä, mutta jotenkin ahdistuin sitä, että joku yrittää kovasti etsiä ja dokumentoida tuollaisessa paikassa sitä, mitä itse yritän paeta.

Annie Leibovitz: A Photographer's Life
Leibovitzin näyttely oli upea ja se havainnollisti hyvin kuuluisan kuvaajan monipuolista uraa. Näyttelyssä oli valtava tungos ja katseltavia töitä paljon. Hämmästelin kerta toisensa jälkeen potrettien värien pehmeyttä ja valoja. Ah, niin valot, valot olivat uskomattomat. Harvoin näkee, että muotokuvissa kohde yhtä hienosti valojen avulla toisaalta rajautuu ympäristöstä, toisaalta sulautuu siihen (voiko näin edes sanoa?). En osaa paremmin selittää. Jos saisin kysyä Leibovitziltä yhden kysymyksen, kysyisin häneltä valoista. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistu uusissa valokuvaushankinnoissa salamalaitteen puolelle. Yritin näyttelyssä myös ammentaa inspiraatiota Leibovitzin dokumentaarisista kuvista, koska tuo alue on vähän haussa itselläni.

Museokaupasta ostin pari hassua postikorttia valokuvakorttikokoelmaani. Sanoisin tuota melkein itsehillinnän huimaksi saavutukseksi, sillä Fotografiskan kauppa pursuili vaikka millaisia valokuvakirjoja. Auts, en ihan päässyt näkemään Sandy Skoglundin näyttelyä, joka aukesi tänään... Ensi kesänä voisi tehdä samanlaisen reissun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti