19.9.2010

Filmimuistoja


Saara kysyi eräänä viikonloppuna minulta: "Ai mikä on filmijärkkäri?" - No järjestelmäkamera missä kuvataan filmille. "No joo mut mitä se filmi on, miten se eroaa tavallisesta digikamerasta?" - Hölmö. Se eroaa siten, että se ei ole digikamera, siinä kuvataan filmille, sille mustalle liuskalle mille mihnäkin kuvasin vielä ennen kun sain ensimmäinen digikameran! "Ai sille, no hyi, kuka sellasella nyt enää kuvaa?!?!" - Anna mun kaikki kestää...

Hain viimeisimmän holgarullan kehityksestä. Aika hirveää suttua. Tukhomakuvista suurin osa oli kokonaan pilalla, valo ei ollut riittänyt, lopuista iso oli muuten vain yhdentekeviä. Kunhan saan vielä yhdelle rullalle suunnitellun kunnainhimoisen kuvaussession kuvattua (toivon mukaan suhteellisen onnistuneesti), jätän koko trendimöykyn pölyttymään ja odottamaan kesää. Filmille kuvaaminen on ihan liian kivaa ja jännittävää. Kuvailen innoissani mitä typerimpiä juttuja ja sitten valokuvausliikkeestä poistuessani kiristelen hampaitani, että jaahas, tähänkö sitä taas tuli rahaa laitettua. Yritän lähitulevaisuudessa keskittää filmeilyt vanhalle Nikonille ja miettiä kuvauskohteita harkitummin.


Yllä lähiaikojen muistoja. Elävä patsas ojentaa tikkarin pikkulapselle Tukholmassa. Toinen kuva on öisestä Kinokult-leffatapahtumasta. Kankaalla pyöri neuvostoliittolainen fantasiaelokuva Iivana Julma vaihtaa ammattia. En ole noin hyviä elokuvanauruja saanut vähää aikaan. Sääli, että kuvassa kangas näyttää tyhjältä.

Illalla elokuvailtaan. Nyt suunnittelemaan kuvaushaastetta ja kirjoittamaan naistutkimuksen oppimispäiväkirjaa. Pitäisikö hankkia elämä? No ei. Mies? No ei. Järkevä tulevaisuus? No ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti