22.8.2010

Pimp My Maitokirnu

Kesäkuussa maalais-mökkeily-savonlinnailu reissulla kaivelin ukin liiterin vintillä ja etsin kaikkea kiinnostavaa. Löysin vanhan puhelimen, joka harmikseni oli kuitenkin tylsän harmaan värinen. Löysin myös vanhan kirnun, joka silmissäni heti näytti täydelliseltä hattu- ja hanskalaatikolta eteiseeni. Tavarat päätyivät Leppävirralle, jossa viime viikolla niitä vähän ehostin kivempaan kuntoon.

Kun odottelin vierailulle saapuvaa Tiiaa, kaivoin esiin vanhat ala-asteelta jääneet tarrakirjat. Mikä ihmeen pointti muuten siinä oli, että tarroja ostettiin ja haalittiin Tiimarin tarrakirjoihin, mutta niitä ei koskaan uskallettu liimata mihinkään? Koristelin puhelimen värikkäillä ja kimaltelevilla eläintarroilla hyvin harkitusti ja tämä spontaani koristeluvimma johtikin kivaan lopputulokseen.



Pääasiallinen tuunauskohde lomalla oli kuitenkin isoukin käsin tekemä kirnu. Olen nyt siis kirnun omistaja neljännessä sukupolvessa. Alun perin kirnu oli ollut vihreä. Äiti oli nuoruudessaan maalannut sen valkoiseksi. Itse päätin maalata sen vaaleansiniseksi, vaikka se sotiikin kotini muita värejä vastaan. Vaaleansininen on suosikkivärini ja kirnusta tuli aika herkullisen näköinen.



Nyt tavarat odottavat vielä Leppävirralla, mutta kun vanhemmat tulevat käymään Turussa, pääsevät ne uuteen kotiin. Vielä on paljon kuvia purkamatta, mutta palaan niiden pariin kunhan töiden kanssa vähän hellittää. Nyt elokuviin katsomaan The Doors -dokkaria. Olen nykyään töissä niin hyvä puhumaan ihmisille kanta-asiakkuuksia, että firma hemmottelee leffalipuilla (viime kuussa olin neljänneksi paras kanta-asiakkuusmyyjä koko maassa, whipii).

2 kommenttia:

  1. Haha, kiitti! En todellakaan ole mikään käsityöihminen, mutta pitäähän sitä välillä yrittää askarrella! :D

    VastaaPoista