18.7.2010

Kesäholgat

Sain viimein purettua Holgalla otetut kuvat tänne. Tuo pikkukamera on kulkenut mukanani koko kesän, joten nyt on aika laittaa esille tuttuja tilanteita muovilinssin läpi kuvattuna. Alan pikkuhiljaa kehittyä, sillä suhteessa otettujen kuvien määrään, täysin käyttökelvottomia kuvia oli aiempaa vähemmän, vaikka taso olikin vaihteleva. Tosin yhdelle filmille mahtui neljä täysin tuhoutunutta kuvaa, mutta se vain opettaa nöyryyttä... Yllä Kepa Kaivopuistossa.

Kiertelimme Helsingissä alueilla, joilla en ollut koskaan käynyt. Olin ihan varma, että kuvasin yllä olevan kuvan päälle jotain, mutta nähtävästi olinkin jättänyt sen ennalleen. Harmi.

Maalla harrastimme Kaisun kanssa kuuman päivän maantiekävelyitä. En voinut olla kääntämättä kuvaa mustavalkoiseksi. Päälle on valotettu taas pilviä, sillä niissä riski totaaliseen epäonnistumiseen on aika pieni.

Peltomonopolin jälkeen oli aika peltokuvausten. Tykkään itse tästä erityisen paljon. Horisonttiviiva on hämmentävän suorassa. Yleensä joudun digille kuvattaessa aina suoristamaan horisontit jälkikäteen.

Ukin pelto kauneimmillaan. Hetki ennen kun äidin kanssa kärräsimme navetan ullakolta löytyneen vanhan ulko-oven pois peltokuvauksista. Tämä kuva myös paljastaa sen, että photoshoppasin digiversioon oven lasi-ikkunat piiloon.

Surullisen kuuluisa kohtaus juhannusillasta. Hetki kusiaishyökkäyksen jälkeen. Päälle on valotettu mummon hieno juhannusruusu(?)pensas. Silityslaudalla on kaikkea hassua tavaraa, kun yritin kuvata mielenkiintoista asetelmaa, joka ei sitten ollutkaan mielenkiintoinen.

Maijun kanssa Ruissalossa. Tykkään tästä kuvasta paljon. Maijun ilmeestä ja asennosta tulee vähän mieleen joku pin-up -kuva. Kuva on erikoinen kuva Maijusta joka henkilönä turhia koreilematon luonnonlapsi ja poikatyttö.

Tämän kuvan ottamista suunnittelin ainakin kuukauden. Kävelin joka päivä torille etsien täydellistä raitapressua jonka sitten voisin yhdistää Aurajoen rannassa oleviin kukkiin ja pelastustikkaisiin. Kuva jäi kuitenkin ottamatta miljoona kertaa, koska en joko kehdannut ottaa sitä tai päätin laiskuuttani siirtää kuvaamisen seuraavaan päivään. Lopulta kuvasta tuli kivempi kuin kuvittelinkaan!

Yllä maaginen valo, joka näkyi taivaalla kun Lauran kanssa saavuimme mediatutkijoiden puistopiknikiltä. Mietimme että noinkohan kamera tallentaa sen mitä silmä näkee, mutta kuva vastaa hyvin todellisuutta. Muistelin että otin kuvan Laurasta tämän kuvan päälle, mutta nähtävästi ehdinkin kelata filmin ja kuva jäin tällaiseksi...

Ruisrockissa kuvailin lähinnä festarikliseitä. Törkeän kuuma päivä ajoi ihmiset rannalle ja veteen seurustelemaan.

Telttalava yhdistettynä karmeisiin festariperuukkeihin. Olen aina ihmetellyt että mikä kumma voima ajaa ihmiset festareilla yhtäkkiä tarvitsemaan neonafroja, liekkistetsoneita ja festerileitä? Ryhmätyhmyyden tiivistymä ja sosiaalinen "näytetään tyhmältä yhdessä" -traditio? Ehkä en ymmärrä, sillä viidestä Ruisrock-käynnistäni, olen neljänä vuonna viettänyt suurimman osan festariajasta yksin.

Kuva festariaurinkolaiseista. Ja sen takana Mokoma Paviljonkialavalla. Yhdistettynä taas kaksi asiaa, jota en voi ymmärtää. Halvat festariaurinkolasit ja heavy.

Rannan lavojen tarjonta yhdistettynä Flogging Molly faneihin. Kuva olisi onnistuneempi, jos en olisi hölmönä kuvannut festariohjelmaa yläviistosta. Tiivistys esiintyjistä: Flogging Molly: sitä samaa itseään toistavaa irkkujumputusta kuin ennenkin (uppoaisi minulle paremmin jos kansanmusiikkivivahteiden osuus kappaleissa olisi punkkia suurempi), Midlake: Vuoden indiekeikkapaukseksi hehkutettu poppoo oli kaikkien indiekliseiden tiivistymä, kuolettavan tylsää "leikitään että ollaan kuin Fleetwood Mac" -soittoa, joka vei hetkeksi koomaan. Olisinpa tajunnut mennä iPodin kanssa puskaan kuuntelemaan oikeaa Fleetwood Maccia keikan ajaksi. Sonata Arctica: No, ainoa positiivinen asia bändissä on se, että se tuo aina vanhan lukioaikaisen ystäväni mukanaan paikkakunnalle.

Florence + The Machine: yksi parhaimmista näkemistäni keikoista koskaan. Megakarismaattinen nainen sai laulujen sanat ulkoa osaavan yleisön totaaliseen hurmokseen. Ihan kuin olisi leijaillut hetken jossain kukan tuoksuisessa todellisuudessa pomppien hulluna ja ymmärtänyt kaiken Florencen paatoksen ja angstin. Keikka oli todellinen otsatukkaisten kukkamekkotyttöjen joukkohurmos. Kannatti mennä sen takia Ruisrockiin. Ainiin, tykkäsin myös Vesa-Matti Loirista kovasti ja kerkesin vähän aikaa katsoa Regina Spektoriakin.

Mutta nyt Helsinkiin kohti seuraavaa joukkohurmosta. Mielessä olisi jo pari kiinnostavaa kuvaa, jotka haluaisin toteuttaa lähitulevaisuudessa. Varsinkin Holgan varalle on suuria suunnitelmia. Haluaisin kovasti palata yhden suosikkikuvani maisemiin. Olen maalaillut mielessäni yhtä todella upeaa valokuvaa, mutta en tiedä osaanko vielä toteuttaa sitä. Mutta nyt alan pakkaamaan, jotta selviän junaan vielä tämän päivän nimissä. Yhtä mökkihöperöitymispäivää lukuun ottamatta olen ollut reilun viikonajan menossa joka hetki ja käynyt kotona vain nukkumassa. Ihanaa. Ensi viikon olenkin töissä vastuussa koko liikkeen tärkeimmistä hommista, kun pomo on lomalla. Hui.

2 kommenttia:

  1. On kyl jotenki ei-Maijumainen kuva Maijusta :) Silti jotenki tosi vetoava. Tykkaan todella paljon noista perusjarkkarikuvista, ne on jotenki tosi ruraalilla tavalla taiteellisia.

    VastaaPoista
  2. Haha, kiitti! Mä tykkään kaikista kuvista joissa oot! :) Oot muuten myös tuolla: http://www.harhakuva.org/view/172012 Ja ihan sikana kiitoksia ihanasta kortista!

    VastaaPoista