5.7.2010

Filmiharjoitelmia osa 1.

Ongelma: Kaksi ystävystä + kaksi vanhaa filmijärjestelmäkameraa = kaksi tekniikkaurpoa, jotka eivät osaa käyttää kameroitaan. Ratkaisut: Leppävirran kirjastosta lukioaikoina ostamani 70-luvulta peräisin olevat valokuvausoppaat, käynti osaavassa valokuvausliikkeessä ja kuvauspäivä Turussa.

Sain haltuuni 70-luvulla valmistetun Nikonin FE2 -filmijärjestelmäkameran joitakin kuukausia sitten. Valokuvausliikkeen miehen mukaan kamera on todellinen helmi ja koska en itse filmikameroista tiedä, luotan hänen sanaansa. Olisi varmaan ollut järkevää lähteä kuvaamaan automaattivalotuksella, mutta halusin päästä säätämään itse alusta alkakean. Allekirjoitan tällä itsepäisyydellä kaikki kuvien tekniset puutteet.

Omiin pelkoihini nähden ensimmäiset filmikuvat olisivat voineet onnistua paljon huonomminkin. Aloitimme kuvauspäivän valokuvausliikkeestä ja jatkoimme siitä suoraan keskiaikaisille markkinoille. Kiertelimme eri reittejä pitkin hylätylle hallille ja kuvailimme matkalla kokeillen kaikkea ilman stressiä pakollisesta onnistumisesta.

Uusi kamera on aina jännittävä. Sitä jotenkin vain taantuu joka kerta kun saa uutta tekniikkaa käteensä ja jotenkin kaikki itsestäänselvemmätkin ja amatöörimäiset kuvauskohteet tuntuvat yhtäkkiä kokeilemisen arvoisilta.

Kuvauskierroksen jälkeen suuntasimme Bar Kukaan, jossa Kepa opetti minulle Yatzyn peluuta. Voitin molemmat pelit huimilla pisteillä, vaikka en ollut koskaan pelannut koko peliä. Pöytäjalkapallo tosin meni niin villiksi, että kipitimme suosiolla pois, koska aloimme pelätä että lennämme pihalle.

Osan lopuista kuvista olen suosiolla kääntänyt tietokoneella mustavalkoisiksi, koska valon vähyys teki kuvista onnettoman haaleita. Illalla ennen lyhyttä baarikierrosta oli pakko leikkiä kotoani löytyneillä kamoilla ja lisätä päivän muistoihin vielä överitekotaiteellisia kuvaushetkiä.

Baarikierroksen jälkeen jatkoimme pelleilyä ja palloilua ja lähdimme ilmapallojen kanssa ulos. Kuvassa olevilla ilmapalloilla on tarina. Ne ovat alun perin ostettu Kaisun kuvaan Turun Taideakatemian ennakkotehtäviä varten . Kuvauspäivänä kuitenkin unohdin ne kotiin ja jouduin matkalta ostamaan uudet.

Lauantai-iltana pallot pääsivät Mannerheimin puiston kahluualtaalle. Harmikseni parhaimmat suunnitelmat ilmapallokuvista eivät onnistuneet ollenkaan, kun ilta pimeni uhkaavasti. Nauroimme ja kahlasimme vedessä jonkin aikaa ohikulkevien ihmisten tuijottaessa. Mystisesti paikalle astui valokuvausta harrastava tyttö, joka esitteli itsensä Ellaksi.

Keskusteltuamme valokuvauksesta ja muusta tuokio, päätimme antaa ilmapallot tupareihin menossa olevalle Ellalle ja katselimme kun pallokasamme suuntasi iltahämärään. Kotiini päästyämme avasimme ikkunan ja jo hetken päästä kuulimme huudahduksen: "Mistä sä olet oikein ilmapalloja saanut!" ja oli pakko kurkottautua ikkunasta huutamaan sisäpihalle. Ilmapallot olivatkin sattumalta päätyneet uuden naapurini tupareihin. Tänään sain pihalla naapurilta kuulla, että tupareista ilmapallot olivat päätyneet jakoon Turun keskustaan ja tehneet monen ihmisen onnelliseksi. Monella tapaa rikas kuvauspäivä siis. Toinen filmirulla on jo kamerassa.

2 kommenttia:

  1. Toi toisiksi alimmainen kuva on jännittävä. Siinä on tunnelmaa, kuin jostain tarinasta.

    VastaaPoista
  2. Haha, kiitos kovasti! :D En oikein handlaa tätä filmikuvausta vielä, joten hyvä että edes joku kuva on jonkun milestä onnistunut! Lisää vaan harjoitusta peliin...

    VastaaPoista