7.5.2010

Tehtäviä vol. 2

Palautin tänään toiset ennakkotehtävät Turun Taideakatemiaan. Parin viikon ahertamisen saldo: paljon kokemuksia, ilmpalloja, leikkikenttiä ja lopputulos on se, että mulla on kolme kivaa kuvaa ja neljäs, kuva joka on tekijänoikeuslain vastainen. Joskus voisi hillitä mielikuvituksenlentoa edes sen verran, että vähän miettii mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta ei voi mitään... Näistäkin tehtävistä jäi ihania kokemuksia ja sain kuvia joista itse tykkään. Se on pääasia. Jatkossa täytyy panostaa tehtäviin vielä kovemmin. Tällä kertaa on ainakin hyvä syy oman huonouden sijasta syyttää yllä olevaa kuvaa, jonka kohdalla tajusin liian myöhään, että sen esittäminen omana työnä on lain vastainen.

Taideakatemia ennakkotehtävät olivat seuraavat: itse suunniteltava portfolio (sisältää myös lyhyen itsensä esittelyn ja perusteet miksi haluan opiskella valokuvausta, "Haaveile" kolme valokuvaa ja "Perhe" yksi valokuva. Eli aika vapaat kädet antavat aiheet. Yllä on "Perhe" kuva. Olen siitä ehkä eniten huolissani. Idea on ihan kiva, mutta toteutus jäi viimetippaan ja voisi olla huolellisempia ja visuaalisempi. Kiire paistaa läpi. Piti keksiä äkkiä joku halpa ja helposti toteutettava idea perheestä. Toivon nyt lähinnä että tuo kuva erottuu tarpeeksi muista "perhekuvita" sillä erilaisuus on sen ainoa ansio. Tuntuu taas tyhmältä, että yksi huono toteutus voi kaataa koko kaikki muutkin kuvat, joihin on nähnyt paljon vaivaa... Ja sitten on vielä se mahdollinen tekijänoikeuksien rikkominen... Noh, mutta toivotaan. Seuraavana kolme kuvaa aiheesta "Haaveile":

Halusin jatkaa tämänkin tehtävän kanssa edellisten ennakkotehtävien linjoilla, koska olin jo jotenkin virittäytynyt niiden maailmaan. Laura kommentoi joskus yllä olevaa kuvaa ja mainitsi mielikuvituksen. Sain siitä sitten vähän ideaa ja tajusin, että Tean kuva sopii myös näiden ennakkotehtävien tehtävänantoon, joten 1/3 tehtävästä oli jo siinä. Tykkään kuvasta, koska se on herättänyt monia erilaisia mielleyhtymiä ihmisissä ja siinä on jotain suloista, hauskaa ja surullista.

Lähdin sitten vähän surullisempiin tunnelmiin seuraavassa kuvassa. Olen ihan koukussa Flickriin ja sen tarjoamaan upeaan kuvatarjontaan. Erityisesti naiskuvaajat ovat siellä mieleeni. Olenkin huomannut, että jokaisella nuorelle Flickrin ns. "superstaralla" on jossakin vaiheessa esillä iloisia valokuvia, joissa on kasa ilmassa leijuvia ilmapalloja. Päätin lähtee toteuttamaan omaani vähän eritavalla. Tarkoituksena oli toteuttaa "unelma heliumilmapalloista" eli esittää kuvassa masentunut tyttö, jolla on vain tavallisia ilmapalloja (ja jo tässä vaiheessa olin unohtanut että tehtävien tarkoitus on myös välittää kuvaajan älykkyydellistä tasoa). Tytön unelman oli tarkoitus ilmetä ajatuskuplanmuotoisessa kyltissä. Valitsin malliksi ihanan surusilmän, Kaisun ja pari päivää ennen kuvaamista kävimme etsimässä kuvauspaikkoja Halisissa ja sain valita Kaisulle asun hänen vaatekaapistaan ja esittää meikkitoiveeni (iiih, ihanaa, kun saa päättää itse kaikesta!). Näiden kuvien valmisteluiden perusteella voisi varmaan luulla, että minulla on aivan hirveästi ylimääräistä aikaa kaikelle, mutta ehei, tällaiseen huolelliseen suunnitteluun täytyy repiä aikaa tenttiin lukemisilta ja yöunista.

Kuvauksia edeltävänä yönä väsäsin visioni mukaisen ajatuskyltin pahvinkeräyksestä löytämästäni mäyräkoiran kuoresta, teipistä, askartelukepeistä ja vesiväripaperista. Kuvan maalasin itse vesiväreillä, joten maalauksen surkeudesta otan kaiken vastuun. Kyltti tosin oli aika tukeva ja kaiken tuulen ja tuiverruksen jälkeen se on vieläkin täysin ehjä ja käyttökelpoinen. Unohdin taidokkaasti ostamani ilmapallot kotiin joten ennen kuvauksia hain ilmapallopaketteja juoksu jalkaa Nummen Siwasta. Puhalsimme parikymmentä ilmpalloa ja innosta hyppien suuntasimme kuvaamaan valmiiksi katsottuihin paikkoihin. Kaisu oli ihanan innokas malli. Minä loikin, ryömin ja pompin ympäriinsä milloin nurmella, milloin mudassa ja juuri sellaisen kuvan, jota olin suunnitellut. Hurraa. Tajusin tosin että jatkossa pitää ottaa kuvaamisen kanssa vähän rauhallisemmin. Ympäriinsä sählääminen kuluttaa energiaa, aikaa ja aiheuttaa mallille epävarman olon. Kun kuvaamisen jälkeen istuimme yliopistonruokalassa olin niin poikki, että juuri ja juuri sain haarukan pysymään kädessä.


Viimeistä kuvaa olin suunnitellut vähiten. Tiesin vain, että halusin siihen hauskan koomisen fiiliksen ja lapsenomaista meininkiä. Ja leikkikentän hevoskeinuineen. Kävin reilu viikko sitten kesken esseekriisin ulkona etsimässä sopivaa leikkikenttää kotini läheltä. Löysin kaksi mahdollista vaihtoehtoa, jonne molempiin suuntasimme sunnuntaina kun Kaisla oli ensin kulkenut vaatekaappini kautta. Uudempi leikkikenttä oli täynnä lapsia, mutta vanhemmalla leikkikentällä ei ollut juuri ketään. Kaisla hyppäsi Hevosen selkään ja antoi parissakymmenessä minuutissa huimasti asentoja ja ilmeitä, joista sain valita kuvaani sopivimmat. Kotona muokkasin kuvaa aika jyrkästi, koska halusin kuvasta tunnelmallisen, mutta alkuperäisen kuvan kirkas valo rikkoi sitä. Ainut mikä kuvassa huolettaa on se, se että kuvaa tummentaessa Lauran lainaama Zorron hattu tummeni lähes näkymättömiin, enkä osannut enää muokata sitä esiin luonnollisen näköisesti, mutta noh kaikkea ei voi osata.

Näiden kuvien kanssa minulla oli myös sellainen henkilökohtainen missio, että opettelen käyttämään kuvassa ympäristöä hyödyksi. Normaalisti menen aina tosi lähelle ja mietin taustoja, joten opin taas jotain uutta kun menin paljon kauemmas. Odottelen vastauksia aika rennoin mielin. Yliopistossa opiskelu on tänä keväänä ollut sen verran antoisaa, että ahdistus sieltä poispääsemisen halu on kadonnut. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein valokuvausta (varsinkin taidekuvauspainotteista) opiskelemaan pääseminen vaatii sitä että osaa ajatella tosi eritavalla ja tuoda esiin omaa kypsyyttään. Uskon valokuvauksessa vahvasti sisällön tärkeyteen ja teknisten ominaisuuksien toissijaisuuteen ja olen vasta alussa sisällöllisen kehityksen tiellä. Pelkät kauniit kuvat kauniista ihmisistä ei tule riittämään jos meinaa pärjätä.

Mutta nyt... Rennosti kohti kesää ja vapaata kuvaamista ilman tehtäviä ja aiheita. Pitänee ostaa ulkoinen kovalevy tulevien kuvien kunniaksi, sillä tietokoneelle ei mahdu enää yhtään. Sain myös "Vuosi 1" -valokuva-albumin täyteen ja ostin uuden, joka sopivasti alkoi kaikilla kevään ennakkotehtäväkuvilla. Jes jes.

5 kommenttia:

  1. Asiat jotka on vähän pelottavia: ei tunneta toisiamme lainkaan, mutta niin kaikki Taikin tehtäväkuvat kuin tuo Turun perhekuvakin on siulla tosi samantyyppisiä ku meitsillä. Omassa perhekuvassani oli tosin vanhoja valokuvia joista oli koottu perhe ja Taikin paranormaalissa ilmiössä heiluvat lusikat, mutta luontokuvien idea on vähän sama (löytyvät blogistani) ja noin yleisesti ajatellen aika samaa ajatusta. Joo ei tässä muuta!

    VastaaPoista
  2. Uu, jännää todellakin!:) Meillä oli tosiaan ihan samat elementit noissa Keskustelu luonnon kanssa -kuvissa! Meinasitko laittaa niitä toisia kuvia esille blogiin? Ois kiva nähdä. Ehkä me tykätään katsoa samanlaisia kuvia ja sen takia ajatellaa samalla tavalla? Pääsykokeiden kannalta ei tietenkään ole kauheen hyvä asia, jos kahdella hakijalla on samanlaisia kuvia, mutta toivtaan että ne ei valitsijoiden silmissä muistuta liikaa toisiaan... Ehkä molempia onnistaa ennakkotehtävien suhteen!

    VastaaPoista
  3. Joo laitoin Turun tehtäviä esille vaikken todellakaan usko että noilla mennään pääsykokeisiin sinne. Varsinkin kun tekstini portfoliossa oli täyttä soopaa :----D

    VastaaPoista
  4. Noissa sun kuvissa oli ideaa, älä turhaan vähättele!:D Tykkäsin kovasti varsinkiin tuosta haaveile-kuvasta. En kyllä mäkään oleta pääseväni jatkoon, tuntuu että tässä hakuprosessissa omat kuvat on muuttunu pelkäksi sumuksi, eikä niitä osaa ollenkaan katsoa arvioivasti. Mutta pidetään peukkuja molemmille! :)

    VastaaPoista
  5. Lahti yllätti ja diggas miun kuvista ja kutsu pääsykokeeseen joten sumuisuus = ihan jees. En jaksa oikeestaan enää hermoilla mitään ku menee miten menee ja melkein parhaani oon yrittäny kaikissa ennakoissa :D Kantsii vaan antaa soljua ja tsiigailla miten kouluissa suhtautuvat.

    VastaaPoista