17.5.2010

Holga tuli taloon

Filmikuvauksen pariin palaaminen viiden vuoden tauon jälkeen tuntuu loogiselta lääkkeeltä ennakkotehtäväkuvien tekemisen aiheuttamaan ähkyyn. Kulutin kuviin niin paljon aikaa ja luovaa energiaa, että en ole vieläkään sisäistänyt ajatusta, että nyt saan taas kuvata omaksi ilokseni ilman onnistumisen pakkoa. Viime viikolla tuli tunne, että haluan palata valokuvauksessa perusasioiden äärelle. Aloittaa taas pohjalta ja opetella jotain uutta, mikä vie Phtoshopin ääreltä ulkoilmaan. Kaapissa odottavan kumminini vaimon isän kymmeniä vuosia vanhan filmijärkkäriin käyttöönotto tuntui vielä liian haasteelliselta, joten päätin minäkin monen taidekuvista unelmoivan harrastelijan tavoin lahjoittaa sieluni Holgalle, haasteelliselle ja hauskalle lelukameralle.

Käväisin siis erään turkulaisen kameraliikkeen ikkunasta ostamasta muovisen lelukameran ja viiden rullan filmipaketin. Ja voi mikä ihana tunne, kun saa kaulaansa kevyen muovikameran, jossa ei juuri minkäänlaisia säätönappeja ole. Hyppäsin junaan ja matkasin Leppävirralle. Siellä kuvailin ensimmäisen Holga-rullani täyteen yhtä jännittyneenä ja innoissani kuin joskus kymmenen vuotta sitten perheeni vanha filmikamera kädessäni. Tosin tämä filmilysti ei ole halpaa. Jokaiselle ruudulle hintaa tulee 2 euroa, joten mikäli en halua päätyä makaroni-dietille harkitsen hyvin tarkkaan mistä kohteesta nappaan kuvan.

Tänään vein kuvat kehitykseen. Rullan 12 kuvasta löysin neljä katseen kestävää kuvaa. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, sillä jännitin että jääkö filmiltä käteen mitään. Nyt kun alan luottaa muovikameran tehoon, voin rauhassa ottaa sen digijärkkärin rinnalle Budapestiin. Kehityksen ainoa huono puoli oli se, että en saanut kuville ristiinkehitystä. Asia jäi vähän vaivaamaan, mutta pitänee jättää jotain toiveita tuleville filmirullille. Levylle skannattatut kuvat olivat myös huomattavasti paperiversioita haalemmat, joten jouduin rikkomaan Holgakuvaamisen etiikkaa ja säätämään värejä ja kontrasteja photoshopilla, jotta filmissä ollut potentiaali ei hukkuisi skannauksen huonouteen. Näin ensimmäisen Holgailun jälkeen voin todeta, että tulen varmasti käyttämään rahatilanteeni rajoissa filmiä digikuvauksen rinnalla jatkossakin. Holgan ominaissuksista tällä hetkellä eniten kiinnostaa tuplavalotus. Tarkoitus olisi myös jatkossa uskaltaa altistaa filmi valovuodoille. Eläköön siis alkeellisen kuvaustekniikan estetiikka!

2 kommenttia:

  1. mää vähän mietin että onko se värinegalle kuvaaminen keskikoon filkalla oikeesti noin kallista, vai onko mukana myös kehityksen hinta?

    VastaaPoista
  2. Tietty voi riippua myös liikeestä, joka kehittää. Tuohon kameraan kelpaava 12 kuvan filmi maksaa 5 euroa kpl. Sitten filminkehitys + kuvien skannaus digitaaliseen muotoon ja paperille maksaa yhteensä 20 euroa lisää. Filmi on sen verran erikoista, että esim. Ifolorilla eivät sitä kehitä. Varmaan jatkossa otan kuvat vain CD:lle ja kehitän sitten niistä digitaalisista versioista kuvat halvalla. Pelkkä filminkehitys ja CD maksaa 16e. Siinä säästää pidemmänpäälle jotain, mutta aika tyyristä on nykyään kuvata filmille...

    VastaaPoista