26.1.2010

Kolme Pauliinaa

Suunnitteilla on taas vaikka millaisia valokuvaussessioita, mutta pidän kameran kaapissa siihen asti kunnes olen saanut kulttuurihistorian tieteellisen tutkimuksen valmiiksi. Mikään ei kuitenkaan estä vanhojen kuvien esiinkaivamista. Tykkään ihmisiä kuvattaessa näyttää kuvattaville sekä alkuperäisen, että photoshopatun kuvan. Ihan vaan korostaakseni sitä, että se on photoshop, joka saa ihmeitä aikaa, en minä. Photoshopin raw-ikkuna on vienyt vipujen vääntelyn aivan uudelle tasolle. Kiitos siis vielä kerran Jaakolle, joka kärsivällisesti värkkösi koneeni ääressä useaan otteeseen photoshoppia asentaen. Vanhalla Olumpus Masterillani ei olisi saatu tyttökalenterikuvista irti paljoakaan.

Mutta nyt vertailen ja pohdin kuvaa, jonka nappasin Pauliinasta Ruissalon metsissä lokakuussa. Valitsin tämän kuvan siksi, että palasin sen pariin kolme kuukautta kuvan ottamisen ja ensimmäisen muokkausyrityksen jälkeen. Yllä on alkuperäinen täysin muuttamaton kuva. Pauliina seisoo puiden latvojen jättämässä varjossa. Silmät ovat pahasti varjoissa, kuva on harmaan punertava, olosuhteet näyttävät ankeilta ja kaikin tavoin kuva näyttää hyvältä idealta, jonka kuvaaja kuvaaja on onnistunut möhlimään. Toisin silmin katsottuna se näyttää vain raa'alta. Se näyttää kaipaavan säätöä.

Editointiyritys 1. Vähän aikaa kuvan ottamisen jälkeen säädin kuvaa. Päädyin ylläolevaan lopputulokseen ja pidin sitä kai suhteellisen onnistuneena, koska laitoin kuvan tännekin. Nyt kun katson kuvaa, mietin: mitä pahaa Pauliina on minulle tehnyt, koska olen antanut hänelle tuollaisen käsittelyn. Kuva ei ole millään tasolla parannus alkuperäiseen kuvaan nähden. Kuvaa katsoessani säälin kaunista Pauliinaa ja mietin, että kuka ääliö on lisännyt kuvaan noin paljon kontrastia. Pauliinan silmät ovat edelleen varjossa. En tarkkaaonttaen muista mitä kuvale tein, mutta kuvaa katsomalla voi päätellä, ett kontrastia on ainakin lisätty, metsän vihreitä sävyjä korostettu ja valoihin ja varjoihin on tehty jyrkkää eroa, niin että lopputulos on kaikkea muuta kuin onnistunut. Onneksi kuva ei päätynyt tätä blogia suurempaan levitykseen.

Editointiyritys 2. Joulun jälkeen muistin, että minullahan oli Pauliinasta kiva kuva, joka oli jäänyt kaivelemaan mieltä. Päätin antaa kuvalle uuden mahdollisuuden ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Nyt väänsin vipuja aivan toisiin suuntiin ja on vaikea kuvitella, että miksi en alunperin tehnyt samoin. Lisäsin kuvaan pehmeyttä, vaalensin varjoja, muutin taustan ja Pauliinan puvun sävyjä. Tykkään kuvasta nyt. Se ehkä näyttää sliipatulta, mutta ainakin varjot iholla ovat pehmeitä, silmät näkyvät, iho on luonnollisen värinen ja kuva tekee Pauliinalle paljon enemmän oikeutta kuin edelliset versiot. Kuvassa on jotain herkkää ja metsänhenkimäistä ja koen, että sain viimein pelastettua idean, joka oli päässäni kuvaushetkellä. Kiitokset siis jälleen rakkaalle photoshop CS4:lle. Filmikuvauksen opettelu kiinnostaa nyt kovasti. Ihan vaan, että oppisin arvostamaan sitä miten paljon osaamista vanhankoulukunnan kuvaajilta vaaditaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti