10.12.2009

Naamat

On mielenkiintoista keskustella toisten valokuvaharrastajien kanssa. Vähän aikaa sitten kävin toisen valokuvausta harrastavan mediatutkijaopiskelijan kanssa valokuaamassa kauppakeskuksessa. Testailimme toistemme laitteita ja kunnollisen valokuvaamisen sijaan puhuimme. Hän sanoi keräävänsä valokuvaamalla talteen hetkiä ja muistoja. Itse kerroin kuvaavani lähinnä itseilmaisun takia. Tahdon tehdä sellaisia kuvia, joita haluan itse haluan katsella. Rakastan kaikkea visuaalista, mutta en osaa piirtää. Valokuvaaminen on tapa tallentaa suorakulmioita, joiden sisässä on jotain kaunista tai mielenkiintoista. Se on tapani rentoutua ja purkaa ahdistusta. Rakastan lavastaa kuvia. Suunnitella ne valmiiksi päässäni ja katsoa miten ne saa tallennettua kameralla. Parasta on jos kesken kuvan tekemisen jonkin pienen sattuman avulla keksiikin jotain uutta.

Lähiainoina olen miettinyt paljon omia kuvaamista ja suhdetta omiin kuviin. Kuvan tekeminen antaa paljon. Mutta silti katsoja näkee kuvassa aina niin paljon enemmän, kun hän katsoo jonkun toisen kuvaa. Vierasta kuva katsoessa ei saa mielikuvia kuvaustilanteesta. Kuva ei ole pyörinyt ajatuksissa jo valmiiksi, sitä ei ole katsellut editointi vaiheessa. Kuva on edessä täysin valmiina ja voi vain ihailla ja arvailla kuinka se on tehty. Tosin asialla on kääntöpuolensa. Muistot ja kuvantoteutustapa saattavat antaa kuvalle lisämerkityksiä, joita toiset eivät havaitse. Jos toisella ihmisella on hyvin eri motivaatiot kuvaamiseen, ei kuvan hienoutta tajua. Ehkä se on niin että omia kuvia on sittenkin kivointa katsella. Mutta sitäkään en ymmärrä, että ihminen kuvaa, mutta ei laita kuviaan esille. Mielestäni yhtä lailla kun musiikki on tehty kuunneltavaksi, kuvat on tehty katseltavaksi. Jos ei uskalla näyttää kuviaan kellekään, on turha valittaa, mikäli kukaan ei usko kykyihin.

Yllä olevat kuvat otin viimeyönä saavuttuani kotiin pikkujouluista. Raivasin eteisen lähes tyhjäksi, täytin sen lampuillam jolloin siitä tuli kuin pieni studio. Valokuvilla ja naamioilla hulluttelu, mikä täydellinen lopetus päivälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti