21.11.2009

Taiteilijoiden reviirillä

On torstai ja kello puoli seitsemän. Pieni oranssi auto kurvaa Turun Taideakatemian pihaan. Autosta pakkautuu ulos neljä mediatutkijaa, jotka ovat matkalla Taideakatemian yöhön. Ulkona on pimeää, mutta vanhan upean köysitehtaan ikkunoissa tanssii hahmoja. "Menkää te muut vaan jo, mä tuun perästä!" huudan. "Ei me mennä mihinkään. Me ollaan tässä niin kauan kunnes sä saat hyvän kuvan!" kuuluu vastaus. Ja niin me seisomme ulkona pimeässä tanssijoiden varjoja ihastellen.

Taideakatemian yö antoi enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Tunnelma koulussa oli mahtava, boheemi ja rento. Ympäristö oli todella inspiroiva ja pidin kameraa koko illan ajan käsieni ulottuvilla. Taide-esityksiä oli joka lähtöön alastonmallin piirtämisestä lavatansseihin ja animaatiopajoihin. Sydän pamppaili rinnassa tuhatta ja sataa, kun käytävät paljastivat toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä ja taidehuoneita. Onko tällainen koulu oikeasti olemassa, mietin aivan ihmeissäni. Aistin paikassa sellaista ämpöä, mitä en koskaan ole aistinut yliopistossa. He ovat onnekkaita, jotka saavat opiskella taideakatemiassa, todella onnekkaita.

Yksi hauskimmista jutuista Taideakatemian yössä oli interaktiivinen elokuva. Elokuva muodostui piirtoheitinkankaasta. Kankaalla esiintyvä mies matki huoneeseen astuvien ihmisten eleitä. Astuin lähelle kangasta, kohotin kameran silmien korkeudelle ja odotin että "elokuvan" mies tekee samoin. Kuin käskystä hän matki kameraotettani ja räps, siinä kuva muistona siitäkin hetkestä. Suosikkejani olivat myös valokuvanäyttelyt, joita oli rakennettu käytäville ja wc-tiloihin. Hienoimmat kuvat olivat tosin valokuvaloungessa, joka oli kuin pieni elokuvateatteri valokuville. Ah, ovat he onnekkaita. Niin onnekkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti