9.11.2009

Syksy

En ole juuri saanut lähiaikoina mahdollisuutta päivittää blogia, vaikka koko syksy onkin kulunut pääasiasiassa valokuvaamisen parissa. Koska syksy on kulunut lähinnä ainejärjestön tyttökalenteria kuvaten, en voi julkaista kuvia ennen kuin kalenteri on myyty. Kaiken kiireen keskellä olen kuitenkin kerennyt vähän valokuvaamaan muitakin ystäviä. Vielä vuosi sitten ajattelin, ettei minusta koskaan ole ihmisten valokuvaajaksi. Vielä joskus olin ihmisiä kuvatessa yhtä vaivaantunut kameran takana kuin sen edessäkin. Nyt asiat ovat aivan toisin. Koen ihmiset ihanan inspiroivina. Jokainen tyttökalenterikuvaus on ollut miellyttävä niin kuvaajalle kuin mallillekin. Kaverit tuntuvat suorastaan heittäytyvän kamerani eteen. Se on parasta. Valokuvaaminen on silloin hauskaa puolin että toisin. Ja kivoista kuvista hyötyvät kaikki.

Ihmisten ohella myös syksy vuodenaikana on inspiroiva. Kuvasin reilu viikko sitten Maijua pimeässä läheisen puiston katulampun alla. Viikko sitten olin erittäin väsynyt ja stressaantunut. Silloin Tea raahasi minut Turun urheilupuistoon ja alkoi leikkiä lehdillä heitellen niitä ympäriinsä. Piristyin ja otin kameran esiin. Lopulta leikimme lehtein ja kameran kanssa pitkään. Rakastan valokuvaamista, koska sen avaulla voin nostalgisoida kaikki tavalliset hetket yksin tai ystävien kanssa. Vaikka tyttökalenteri onkin ollut ehkä elämäni mielenkiintoisin projekti, odotan jo innolla sen valmistumista. Se on opettanut niin paljon kommunikoinnista kuvaustilanteessa, rekvisiitoista, ympäristöistä, valoista ja kuvankäsittelystä, että en malta odottaa että pääsen kokeilemaan oppimiani asioita muissa projekteissa. Olen iloinen, että tyttökalenterin tiimoilta olen saanut lähipiirissä paljon kehuja, kannustusta ja vähän huomiotakin. Eteen on alkanut tarjoutua uudenlaisia innostavia kuvausmahdollisuuksia ihmisten kanssa. Mutta niistä lisää vasta sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti