16.9.2009

Uusi kaveri

Kun vaellan eräänä iltana kotiin, pysähdyn läheisessä puistossa ihastelemaan taivasta jossa punasävyidet pilvet liikkuvat sinisellä taivaalla. "Tässäpä täydellinen tilaisuus ottaa viimein se kliseinen pilvikuva!" Haen kotoa kameran ja palaan samaan paikkaan uudestaan. Pari päivää myöhemmin löydän itseni uudestaan kotikadun varrelta kamerani kanssa.

Pari päivää myöhemmin on palkkapäiväni. Päätän palkita itseni rankan työskentelyn ansiosta ja suuntaan kameraliikkeeseen. Yksi Canonin Efs 55-250mm teleobjektiivi, kiitos! Kerta heitolla tililtä katoaa 300 euroa. Mutta poistun tyytyväisenä liikkeestä. Jos joku kysyy, miksi juuri tämä objektiivi, niin vastaus on yksinkertainen: koska raamattuni, eli Canonin Eos-käsikirja sanoo niin. En ole vielä tarpeeksi fiksu tekemään kalliita kameraostoksia ilman kaiken tietävää ohjekirjaa.

Kotona alan pohtimaan. Hmm... Teleobjektiivi. Sillä näkee kauas. Mutta millaisissa kuvissa sillä oikeastaan on käyttöä? Kiinnitän kojeen kameraan ja tiirailen etsimen läpi. Teleobjektiivi todellakin. Huomaan ostaneeni todellisen paparazziobjektiivin. Halutessani voisin tarkentaa naapuritalon asukkaiden ikkunoista sisään. Katson kelloa. Ennen iltavuoroa minulla on vielä 45 minuuttia aikaa. Vedän kengät takaisin jalkaa ja takin päälle. Salamana olen jo kadulla etsimässä mielenkiintoisia kohteita, joihin tarkentaa. En erikoisemmin välitä luonto/kukkakuvista, mutta muuta mielenkiintoista Puistokatu ei sillä hetkellä tarjoa. Huomaan, että teleobjektiivilla voi kuvata yksittäisiä tuulessa heiluvia lehtiä korkealla puussa. Tai löytää lentokoneen muodon korkealla taivaalla liitävästä savuviivasta. Tai tarkentaa kadulla sijaitsevan katedraalikirkon lasi-ikkunan yksityiskohtiin.


Kukkien kanssa teleobjektiivilla voi leikkiä syväterävyydellä. Kävelen katua edes takaisin, mutta palaan sisälle 20 minuutin jälkeen. Pitäähän parhaat kuvat vielä käsitellä ennen töihin lähtöä. Muuten kuvausessiosta jää levoton olo ja töihin on vaikea keskittyä. Palan halusta päästä testamaan uutta leluani uudestaan. Suunnitteilla on kaupunkikierros joku kaunis päivä. Aion tallentaan Turun muistorikkaita paikkoja. Haluan myös nähdä kuinka lähelle Tuomiokirkon kellon viisareita teleobjektiivi tarkentaa.

Odotan innolla uuden objektiivin muita käyttömahdollisuuksia. Tuntuu, että enää edes taivas ei ole rajana. Syksyllä rentouttavalle valokuvaukselle on vain löydettavä aikaa puuduttavien opiskeluhommien välissä. Edessä on tosin erittäin mielenkiintoinen projekti. Minut pyydettiin valokuvaamaan ainejärjestön tyttökalenteria. Yksi valokuvausprojekti tuntuu miljoonakertaa opiskelemista innostavammalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti