1.9.2009

Potretteja


Valokuvausharrastajana on todella onnekasta tuntea ihmisiä, jotka uskaltavat astua kameran eteen. Aluksi oli jo se, että ihmisen sai astumaan ison ja kummaa ääntä pitävän kameran eteen, oli voitto. Nykyään olen ansainnut ystävieni luottamuksen ja pääsen kokeilemaan luovia ideoita estoitta. Onnistunut kuva kertoo onnistuneesta yhteistyöstä. Valokuvatessa on hauska keksiä kuvauspaikkoja tai taustoja. Jos ystävä on hyvin läheinen, kuvassa pääsee häntä lähelle ja saa ehkä tallennettua jotain olellista hänen persoonastaan.

Ylimmässä kuvassa Maiju istuu kesäkuumalla asuntoni ikkunalaudalla. Esitin Maijulle idean kuvista, jossa hän esiintyisi vanhassa kesämekossani vanhassa kotitalossani. Kuva on tavallaan lavastettu, mutta se on luotu Maijua varten ja kaikki kuvassa on heijastaa Maijun persoonaa.

Ylläoleva kuva Kaisusta on otettu piknikin päätteeksi Taidemuseon mäellä. Pyysin Kaisua laskeutumaan alas tyhjennettyy koristealtaaseen. Ja ennakkoluuloitta Kaisu hyppäsi altaaseen. Kaisussa minua inspiroi hänen naisellinen tyylitajunsa ja ennakkoluuloton luonteensa. Kuvan vihreät ja siniset sävyt tuovat mieleen tuon ihanan kesäpäivän.

Kepan asunnossa kiinnitin heti huomiota hänen seinällään olevaan Amsterdamin graffitivalokuvista koostettuun kollaasiin. Tästä hienosta seinästä on pakko ottaa vähän kunniaa itselleni sillä itse olen kantanut jo vuosia asunnosta toiseen hyvin samanlaista kuvakollaasia seepiamatkavalokuvistani. Kepa kysyi saisiko hän käyttää ideaani omassa asunnossaan. Tietenkin. Otamme monia kymmeniä kuvia Kepasta valokuviensa edessä. Päädymme molemmat kuitenkin rakastumaan sivuprofiilikuvaan, joka tuo esiin Kepan erikoisen kauniit kasvonpiirteet.

Hetkeä ennen kasvokuvaa Kaisla nousee vahingossa lattialta ikkunasta tulevaan täydelliseen valoon. Huomaan tämän, pomppaan lattialta ylös kamerani kanssa ja pyydän häntä olemaan liikkuamatta. Tapansa mukaan Kaiska alkaa ilveilemään. Käsken hänen lopettaa pelleilyn ja saan hänet nauramaan. Saan palkkioksi läheltä otetun valokuvan aidosta hymystä.

Viimeisin kaveripotretti on otettu Tean kanssa. Hetkeä ennen kuvan ottamista vaeltelemme Portsan puutaloalueella. Kiinnitän huomioni kahden puuaidan, keltaisen ja vihreän, risteyskohtaan. Odotamme, että katu tyhjenee ennen kuin otamme valokuvia. Tean on olemus vangitsee hetkessä katuhenkisyyttä. Kullakin ystävällä on oma tapansa olla kuvissa. Miten olisi jatkossa ryhmäkuvaussessiot?

2 kommenttia:

  1. Joo, suunnittelen oikein hienon ryhmäkuva. Mulla on vielä niin paljon niitä Baader Meinhof naamioita...;) Vaihdoin muuten susta ton kuvan tuohon, kun löysinkin vielä paremman.

    VastaaPoista