8.8.2009

Se ei ole taidetta

Vietän sisällä opiskelupäivää. Kieltäydyn lähtemästä ulos, sillä pelkään etten saa esseetä valmiiksi. Kieltäydyn avaamasta tietokonetta. Kielto ei pidä. Kieltäydyn avaamasta televisiota. Kielto ei pidä. Kieltädyn ottamasta kameraa esiin. Sekään kielto ei pidä. Päädyin muistelemaan aikaa yli kymmenen vuotta sitten. Muistan kun äitini antoi minulle perheemme filmikameran kokeiltavaksi. Käytin sen päivän siihen, että leikin valokuvaajaa.

Otin valokuvia pöydällä olevista ruuista, lehtien kansista ja barbi-nukeista. Mielestäni päivä kuitenkin saavutti taiteellisen huippunsa silloin, kun valokuvasin television kautta saippuaoopperan hahmoja. Muistan kuinka silloin mietin tarkkaan minkä ilmeen kohdalla painan laukaisinta. Päivän valokuvat kehitettiin. Nähdessään kuvat äitini raivostui. Hän syytti minua filmin tuhlaamisesta ja huusi: "Televisioruudun ja saippuaoopperatähtien kuvaaminen ei ole taidetta! Se ei ole taidetta!"

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin vaeltelin Lontoon modernin taiteen museossa Tate Modernissa. Astuin taiteilija Roni Hornin näyttelyyn. Näyttelyn yhdessä huoneessa en voinut pidätellä hymyäni. Seiniä kiersi kuvasarja, joka oli otettu televisioruudun pinnalla ilmehtivistä saippuaoopperatähdistä. Näyttelyn jälkeen minun oli pakko soittaa äidilleni: "Äiti, olit oikeassa, ei se ollutkaan taidetta. Se oli MODERNIA taidetta!"

Tylsänä kotipäiväni kertakäytän tätä ideaa. Avaan television. Tällä kertaa valitsen Avaran luonnon ja sen kauniit kuvat. Nostan kameran pääni korkeudelle ja tihrustan etsimen läpi. Muistelen hetkeä yli kymmenen vuotta sitten, kun samassa asennossa istuin Leppävirralla olohuoneemme lattialla. Tälläkin kertaa mietin hyvin tarkkaan missä kohdassa painan laukaisinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti