1.9.2009

Hölmöilyä

Muistan kun ostin kamerani viime keväänä. Monta kuukautta kiertelin ulkona kuvaamassa nykyistä kotikaupunkia. Etsin ympäristöstä kaikkea mielenkiintoista ja opettelin käyttämään uutta kameraa. Nyt en jaksa enää etsiä. Ehkä tunnen jo, että lähikatujen kolkat on tarkkaan tutkittu. Yhtäkkiä olen huomannut että saan päähäni valmiita kuvausideoita, joita haluan toteuttaa. Ostin muistikirjan, että voin piirtää kuvat ennen kuin ne katoavat mielestäni.

Joskus piirrustus vastaa kutakuinkin lopullista kuvaa. Joskus suunnitellussa kuvaustilanteessa tai kuvattavan ihmisen kanssa syntyy uusia hauskoja ideoita ja kuvasta tulee odotettua parempi. Loppujenlopuksi kaikki nämä kuvat tuntuvat kuitenkin hölmöilyltä. Sisäpiirivitsiltä, joka on kuitenkin laitettu kaikkien nähtäväksi. Mutta toteuttaminen on usein huiman hauskaa. Kerään ihmeellistä tavaraa. Työpaikallani tarkistan aina saapuneet julisteet ideoita varten (ylläolevan kuvan Marley & Me julistetta jouduin kärkkymään kuukauden, ennen kuin oli varmaa, ettei sitä tarvita liikkeessä).

Kesällä kirpputorilla näin kaksi kömpelöä aasialaistyyppistä naamiota. Kotona suunnittelein päässäni kuvia niiden kanssa. Parin viikon päästä kiirehdin äkkiä ostamaan naamiot. Pohdiskelimme vanhan ystäni kanssa tekemistä kauniille loppukesän päivälle. Soitin hänelle: "Hei, mä keksin! Mitä jos otettais mukaan sellaset aasialaistyyppiset naamiot ja sitten hilluttaisiin niiden kanssa kaupungilla ja otettaisiin kuvia?" Kaveri oli mukana heti. Lopputuloksena on kasa hölmöjä kuvia, joissa ystäväni poseeraa naamarin kanssa heinikossa ja kerrostalojen seinää vasten. Julkaisukelpoista materiaalia? Ei juurikaan. Nokkosihottumaa? Sitäkin enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti