13.7.2009

Piknikpäivä

Vietämme kesäpäivää ystäväni Suvin kanssa istuskelemalla läheisessä puistossa piknikillä. Innokkaina valokuvaajina meillä on titetenkin eväiden ohella kamerat mukanamme. Vaihteleva sää ajaa meidät aika nopeasti sisälle, mutta ennen sitä kerkeän vielä kastaa varpaitani puiston kahluualtaassa. Tietenkin kummastuneiden katseiden seuratessa.

Sisällä hetken aikaa istuskeltuamme ja juoruiltuamme Suvi sanoo: "Jossu mä haluan että sä otat musta valokuvia!" Tuumasta toimeen. Kuvailemme eri osassa asuntoa täydellistä valaistusta etsien ja sellainen löytyy viimein keittiöstä. Innostumme nauramaan ja leikkimään sisällä takilla, sateenvarjolla ja hatuilla. Loppujenlopuksi nimenomaan hattukuvat ovat haiskimpia. Lopulta karsimme valtavaa kuvamäärää yhdessä tietokoneeni ääressä.

Alan innostua yhä enenmmän ihmisten valokuvaamisesta. Aluksi kun tuntui siltä, että ketään ei saanut kameran eteen edes houkuttelemalla, mutta nyt kun kaverit ovat nähneet valokuviani he tuntuvat melkein heittäytyvän eteeni: "Kuvaa minua!" Ja minähän kuvaa. On ihanaa kokea, että herättää luottammusta ja saa kuulla "Sun edessä on niin helppo keimailla!" -kommentteja.

2 kommenttia:

  1. No sun edessä ON niin helppo keimailla :)

    VastaaPoista
  2. :D Hahahahah... Ihana kuulla! Ehkä mulla vaan on sellanen vaikutus...

    VastaaPoista