13.7.2009

Kuin elokuvissa

Olen jo jonkin aikaa miettinyt seuraavaa: elokuvan kuvavirrasta voi pysäyttämällä luoda onnistuneita still-kuvia ja yksittäisistä kuvista voi yhdistämällä luoda liikkuvaa kuvaa. Mutta mitä jää siihen väliin? Voisiko yksittäisistä kuvista luoda elokuvasta napattua still-kuvaa muistuttavia kuvia? Kuvan pitäisi jotenkin onnistua luomaan tunnelma elokuvasta. Katsojan pitäisi pystyä kuvittelemaan kuvan henkilölle tarina ja mahdollisesti nähdä myös pysäytettyä kuvaa edeltäviä ja seuraavia kuvia. Täysin itsenäiset ja parhaiten onnistuneet valokuvat eivät siis kelpaa. Kuvan henkilö ei saa katsoa kameraan vaan kuvan on oltava jotenkin mystinen, kesken ja tarinaa vailla.

Leikin ajatuksella, että Saara olisi elokuvan tähti. Rajaan kuvan muistuttamaan laajakulmaa ja liitän sen mustalle taustalle. Saara on mystinen tyttö autiossa Tukholmassa ja epäilee, että joku seuraa häntä. Lopulta viimeisessä kuvassa hän näkee tarkkailijansa. Muuta tarinasta ei tarvitse kertoa, kuvien katsoja saa kuvitella loput. Lähiaikoina elokuvaa katsoessani olen kiinnittänyt paljon huomiota elokuvan kuvaukseen. En ole aiemmin huomannut, että lähes jokainen elokuvan kuva muistuttaa tarkoin aseteltua valokuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti