17.7.2009

Keira

Saavun vapaailtanani työpaikalle viihdyttämään työkaveri/naapuri/ystävääni ja tutkin uutuusjulisteiden kasaa. Jokin eräässä kuvassa herättää idean repiä se palasiksi ja kasata se palapelin lailla kokoon uudestaan. En vaan voi vastustaa kiusausta ja puolenyön aikaan saavun kotiini tuliaisia mukanani.

Kotona saan yöllisen inspiraation ja haluan jatkaa värityskirjasta alkunsa saanutta naisteemaa. Ensin kuvaan julistetta vinksahtaneista kuvakulmista. Sitten revin suurta julistetta pala kerrallaan ja kokoan sen uudestaan vaatekaappini oviin. Työ kestää kaksi tuntia, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen.

Kuvasta tulee odotettua surullisempi kuva kauniista Keira Knighleystä. Puolikolmen aikaan olen valmis ottamaan valokuvia. Kuvan surullisuus vain lisääntyy, kun avaan vaatekaappini ovet ja kuva näyttää halkeavan keskeltä kahtia. Olkoon kuvat siis omistetty lähipiirini kärsiville naisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti