7.7.2009

Helsingissä

Kesän ollessa parhaimmillaan suuntaan hyvän ystäväni luoksen Helsinkiin. Huomaan että Helsinki on erittäin nautittava erityisesti kun seurana on alkuperäinen helsinkiläinen. Hän osaa näyttää kaikki kauniit ja hauskat paikat ja kertoa jotain aitoa helsinkiläisenä olemisesta. Helsinki hänen mielestään, kuten mielestäni aiemmin oli, on hyvin monimuotoinen kaupunki, jonka ytimeen pääseminen vaatii hyvän oppaan.

Mukanani on tietenkin rakas kamerani, joka räpsyy ahkerasti. Ystäväni vie minut vierailuni ensimmäisenä päivänä Kruunuhaan kauniiseen kaupunginosaan ja sanoo, että voisi kuvitella minun viihtyvän siellä. Hän kierrättää minut sitä kautta keskustaan kirkkoon, jonka nimeä en muista ja Kansalliseen kirjastoon. Laukkujen vieminen kirjaston sisään on kiellettyä, mutta kysymällä luvan saan ottaa valokuvan kirjaston katosta. Kirkossa kuvaan kaunista kattokruunua, mutta muuten sisältä se ei kauneudellaan vakuuta.

Ystäväni ei myöskään häpeile astua kameran eteen, vaikka ei omaa erikosita kauneuttaan aina ymmärräkään. Pitkän kaupunkikävelyn jälkeen suuntaamme illaksi kaupunkin shoppailemaan ja elokuviin. Koen että alan hahmottaa Helsinkiä kaupinkina uudella tavalla, enkä tulevaisuudessa hätkähtäisi sitä, mikäli jokin minut siihen kaupunkiin heittäisi asumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti