18.6.2009

Kirkko

Kirkot ovat ihania, kirkot ovat kauniita. Vaikka en jumlanpalveluissa tai muissa kirkollisissa tilaisuuksissa viihdykään, rakastan tilaisuuksien ulkopuolella käydä kirkoissa. Muistan kun joitakin vuosia sitten olimme Pariisissa. Kiersimme kaikki kuuluisimmat kirkot ja museot. Ihmelettelen vieläkin koulukavereideni huudahduksia: "Ei taas! Miksi taas kirkkoon, miksi taas museoon?" En käsitä mitä he luulivat meidän tekevän Pariisissa?

Viimein eksyn myös kotipaikkakuntani kuuluisimpaan kirkkoon. On hassua, että vaikka olen vuoden kulokenut sen ohi yliopistolle matkatessani, en ole koskaan kerennyt astumaan sen sisään. Nyt kuitenkin uskaltaudun kamerani kanssa massiivisista ovista sisään tarkastelemaan sen sisä-osaa koko komeudessaan.

Seurani on tietenkin toinen valokuvauksen innokas harrastaja. Hajaudumme vaeltamaan kirkon eri kolkkiin kameran suljinäänet räpsyen. Välillä kokoonnumme vertailemaan kuvia, jotka lopulta kuitenkin paljastuvat hyvin samanlaisiksi pieniä persoonallisia näkemyseroja lukuunottamatta.

Tunnen itseni turistiksi kuvatessani kotikapunkini kirkkoa, jonne jotkut ovat tulleet etsien hengellistä hiljentymistä. Jos Turun tuomiokirkossa hengellinen hiljentyminen tavallisena arkipäivänä on mahdotonta, niin entä sitten Pariisissa? Notre Damesta kameroiden ääneten keskeltä on rauhaa turha etsiä, mutta entä monista pieneimmistä kirkoista, jotka nekin ovat löytäneet tiensä turistioppaisiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti