21.5.2009

The Vinyls

Pakko verestää Leppävirta -muistoja vielä yhdessä merkinnässä. Levittelen kuvattavaksi levyjä isäni levyhyllystä. Käteeni sattuu Neil Young ja Bob Dylan -osasto. (Isä luet asiasta mahdollisesti vasta tästä, joten älä huoli, pidin huolen, ettei levyjen järjestys muuttunut.)

Lukion ensimmäisenä vuonna sain avaimen paratiisiin. Isäni opetti minua käyttämään tarkoin varjelemaa levysoitintaan. Sitä ennen soittimessa pyörinyt musiikka oli aina ollut isän mieltymysten mukaista. Nyt sain tilaisuuden soittaa isäni levyhyllystä mitä halusin. Makumme kun eivät aina saumattomasti kohtaa. Ensimmäisenä löysin Queenin Night at the Opera -levyn. Bohemian Rhapsodyn kuuntelemeninen kerta toisensa jälkeen suurista kaiuttimista sinetöi silloisen Queen-ihastukseni.

Monta kertaa juoksin koulusta kotiin vain saadakseni huudattaa musiikkia tyhjässä talossa. Queenin lisäksi suosikkeihini kuului tuolloin Fleetwood Mac, Simon & Garfunkel, The Doors, The Beatles ja myös yksittäiset palat Elvis Presleyltä ja Phil Collinsilta. Aloin kasata myös omaa vinyyli-kokoelmaa ja pian talossa raikui kovaa myös omat suosikkini R.E.M, Depeche Mode ja David Bowie. Tosin nyt ilman soitinta, samaiset levyt odottavat hylyssä vain koristeina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti