21.5.2009

Ranta

Leppävirran Kalmalahden rantaa kävellessäni jatkan vanhalle punaiselle venevajalle. Sen laiturilla tuli lapsena heiluttua paljon, sillä samassa paikassa pidimme purvenettämme. En ole purjehtinut moneen vuoteen, mutta tänä kesänä tahdon edes pienelle veneretkelle.

Purjehtiessamme nautimme perheen yhteisestä laatuajasta, kiersimme satamia ja pieniä paikkoja monen viikon veneretkillä. Lapsena se tiesi sitä, että veneillessä sai sydä pizzaa ja juoda Coca-Colaa niin paljoin kuin halusi. Matka määränpäähän lappeenrantaan oli jännittävää ja mielenkiintoista sillä Lappeenrannassa saimme tehdä ostoksia ja käydä elokuvissa. Viime vuonna eräänä talviyönä kävelin muistellen yksin Lappeenrannan pimeän sataman läpi, jossa purjeveneet nukkuivat pressujen alla.

Kalmalahden rannalta jatkan Leppävirran keskustaan kuvaamaan Leppävirran ylpeyttä, Engelin suunnittelemaa kivikirkkoa. Kirkon katon alla on nähty niin hautajaiset, häät kuin rippijuhlatkin. Päiväkodissa kuullut hurjimmat uskonnolliset tarinat koskivat vanhan kivikirkon paloa. Siinä se jylhänä kuitenkin edelleen seisoo keskellä pientä Leppävirran kirkonkylää. Se muisteluista ja pikkukyläeksotiikasta, päätän suunnata Turkuun takaisin ennen kuin ahdistun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti