14.5.2009

Maalaiseksotiikkaa

Otan kameran mukaani kotipaikkakunnalleni Leppävirralle. Turkuun muuttamisen jälkeen toukokuinen Leppävirtalomani on neljäs paluu vanhalle kotipaikkaunnalleni. Se on myös hyvin erilainen paluu. Aiemmilla kerroilla olen kyllästynyt pienen kirkonkylän arkeen kahdessa päivässä. Nyt en saaa tarpeeksi kirkonkyläeksotiikasta edes viidessä päivässä. Syytän asiasta kevättä, joka pukee maalaiskylää paremmin kuin pimeä ja kylmä talvi.

Sovin, että tapaan paikallisessa apteekissa työharjoitteluaan tekevän kaverini kirkolla neljän maissa. Lähden kuitenkin kotoani jo yhdeltä vaeltamaan kohti Kalmalahden rantaa. Nautin kaupunkilaiselämästä enemmän kuin koskaan nautin maalla asumisesta. Silti on pakko myöntää, että keväisessä pikkukylässä on taikansa. Asiat, jotka siellä asuessani olivat arkisia, ovat nyt todella ihmeellisiä.

Intoilen ihanista lapsuusmuistoistani Unnukan (Leppävirran "satama") pienessä leikkipuitossa. Pysähdyn kuvaamaan matkalla olevan lammen matalikossa kasvavia osmankääpiä, joiden räjähdysvoimasta äiti kertoi minulle vuosia sitten meidän kävellessämme lampea ympäri. Lapsena ne olivat minusta maailman vastenmielisimpiä kasveja, mutta nyt suorastaan rehkin löytääkseni niistä rumimman ylsilön.

Nautin siitä, että näen luonnossa mielenkiintoisa yksityiskohtia, joita kuvatessani voin keikkua rantakivillä ja melkein kastella kenkäni. Kalmalahden uimarannan laiturilla kumartuessani pudotan vahingossa linssin suojuksen järveen. Pienellä kastautumisella saan sen kiinni, ennen kuin laineet vievät sen mukanaan.

Nautin luonnon yksityiskohtien kuvaamisesta, sillä se ei vaadi juuri kamerankäsittelytaitoja. Lähikuvausohjelma hoitaa kaiken kuin itsestään kunhan huolehtii oikean kohteen tarkennuksesta. Kierrän uimarannan, urheilukentän, hautausmaan ja kirkon kautta Kivelän yläasteen pihaan odottamaan yläasteaikaista ystävääni. Teinipoikien harjoittaessa tyttöjenhurmaustemppuja pyörillään, hyppelehdin puiden alla typerän näköisenä kamerani kanssa toivoen, että saan kuvan edes yhdestä pihalla parveilevasta harakasta. Todellista maailaiseksotiikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti