5.4.2009

Port Arthur

Lost In Translation elokuvan mukaan valokuvaus ja erityisesti omista joaoista kuvien ottaminen on jokin kumma ohimenenvä vaihe tytön elämässä. Toissalta, miksi ei matkalla ja ulkoillessa ottaisi kuvia kengistään? Kengistä voi päätellä paljonkin. Kuinka pitkällä matkalla on? Millainen ilma on? Eri mielentila vaatii eri kengät. Kumisaappaat kertovat kertovat varovaisuudesta. Siellähän saattaa alkaa vaikka sataa. Converset kertovat huolettomuudesta. Koskaan ei tiedä kuinka pitkälle lähtee kävelemään. Korolliset kengät kertovat siitä, että tilanteessa jotain erikoista. Suntaan pitkästä aikaa kamerani kanssa ulos. On sunnuntaiaamu ja aurinko pyrkii esiin pilvien takaa. Ei siis ihan täydellinen ilma kuvaamiselle, mutta en jaksa välittää. Haluan vain päästä kuvaamaan Turun kaunista Portsan kaupunginosaa. Sunnuntaiaamu sopii ajankohdaksi, sillä tyhjät kadut eivät tuijottele minua ottamassa kuvia talojen kauniista yksityiskohdista. Tosin normaalia kookkaampi kamera kiinnittää aamulenkkeilijöiden huomion, mutta yritän olla välittämättä.

Asuttuan pari kuukautta evakossa Portsassa olen jokapäivä bussin ikkunoista tai ohi kävellessäni kiinnittänyt huomiota kaupunginosaan vanhoihin taloihin ja kauniisiin yksityiskohtiin. Vanhojen puutalojen ovia, rapattuja muuria, puisia portteja ja kauniita koristeita. Kun kävelen puutarhakatua keskustaan päin ja näen Mikaelin kirkon korkean koristteellisen tornin vanhojen puutalojen yllä, voin kuvitella vaeltavani pienen historiallisen saksalaiskylän läpi. Räpsin kameralla kuvia huomioni kiinnittävistä yksityiskohdista, mutta harvojen ohikulkevien ihmisten kohdalla tunnen itseni vaivaantuneeksi.

Käveltyäni melkein Portsan laidalle, vastaani tulee kaksi rähjäisen näköistä keski-ikäistä miestä. "Vippaaa 50 centtii kaunokainen! Tai ota meistä edes kuva!" Tuttuun ujon hämmentyneeseen tapaani sanon etten kanna nyt rahaa mukanani. Kuvaehdotukselle vain naureskelen vaivaantuneesti ja jatkan matkaani. Vähän ajan päästä mietin, että haluasisin sittenkin olla se tyttö, joka olisi sanonut: "No niin sedät, asettukaapas nyt tuohon taideputiikin portaille ja poseeratkaa mahdollisimman surkeina! Tehdään tästä sellainen inhorealistinen kuva, jossa Portsan spurgut nyyhkyttää elitistien taideputiikin kuistilla!" Olisi tullu aika mahtava kuva. Hauskaa tilannetajua pitäs siis oppia kehittämään. Tulomatkalla huomaan ilokseni, että Portsan kahdesta vanhasta Renaultista keltainen seisoo parkkeerattuna. Pari kuvaa otettuani, punainen Renault huristelee ohi, mutta harmikseni se jää ikuistamatta. Joku toinen päivä sitten.

1 kommentti: