7.4.2009

Renault

Yleisesti ottaen en välitä autoista. Itseasiassa inhoan ihmisiä, jotka jaksavat koreilla autoilla ja puhua autoista. Autoista intoilu on jotenkin vierasta ja tylsää. Tosin vanhata autot henkivät sellaista nostalgiaa, että niitä välillä pakko pysähtyä katselemaan.

Bongattua toisen Puutarhakdun vanhoista Renaulteista (tämänkin nimen jouduin tarkistamaan isältä, kun erikoisemmin autoja tunnista) ja ikuistettuani sen kamamerallani en voi olla ihailematta sen kauniita muotoja. Leikin herkullisilla väreillä sen kauniilla konepellillä, huokaan ihastuksesta. Voisikno tuollaisen saada omalle pihatielleni. Ihan vain koristeeksi. Eihän sillä mihinkään ole pakko ajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti